Minun tarinani – Kiia

Lääkitystä pidetään nykyisin ensisijaisena hoitomuotona kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä. Keskusteluhoidosta taas on hyötyä erityisesti hoidon alkuvaiheessa, kun potilas ei vielä ole sinut oireidensa kanssa. Myös säännöllisten elämäntapojen merkitys sairauden hallinnassa ja hoidon osana on huomattavan suuri. Näiden kolmen asian tasapaino saattaa hyvinkin synnyttää pitkiäkin oireettomia kausia, joita kutsutaan remissioiksi. Kaksisuuntaiset Ry:n ja JAS Kamerakaupan yhteisen MASENNUSTA JA MANIAA -projektin osallistujista Kiia kertoo tässä tarinansa.

”En tule koskaan unohtamaan, mitä tapahtui maanantaina 21.1.2019. Muistan sen sinisen nojatuolin, joka oli sijoitettu 5. kerroksen neljännen huoneen vasempaan nurkkaan. Muistan muiden paikallaolleiden rauhallisen äänensävyn ja sanat, että nyt on aika.

Muistan pukeneeni talvitakin vasta käytävässä päälleni ja kävelin lähimpään apteekkiin hyytävässä viimassa. Kun pääsin kotiin, tiputin vaatteet ja kengät eteisen lattialle. Heitin lääkepaketin keittiön pöydälle ja kävin istumaan lattialle nojaten keittiön kaappiin. Sitten itkin. Itkin tunteja. Maailmaa ympärilläni ei ollut olemassa, minua ei enää ollut olemassa. Kaikki, mihin olin uskonut, tuntui valheelta. Minä tunnuin valheelta! Viiden tunnin kuluttua nousin, hain puhelimen ja soitin vanhemmilleni. Äidin vastatessa sanoin nuo sanat ensimmäistä kertaa: Äiti, tällä on nyt nimi. Mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja aloitan tänään lääkityksen. En muista keskustelusta mitään, mutta muistan, että molemmat vanhempani itkivät.

En koskaan ajatellut aikojen, jolloin vain makasin eteisen lattialla huutaen, etten kehtaa lähteä yliopistolle, kun olen niin läpeensä huono, olevan osa minua. Ne olivat vain hetkiä, joita kaikki aina välillä kokivat. Nämä hetket olivat vain väistämätön paha, jotta jossain kohtaa saattoi olla taas kivaa. Aloitettuani lääkityksen pelkäsin kuollakseni menettäväni hetket, jolloin maailma oli vain minua varten. Hetket, jolloin seisoin korkeammalla kuin kukaan muu ja sain tehdä mitä vain sillä hetkellä halusin. Hetket, jolloin olin kuolematon. Hetket, jolloin koin sanoinkuvailematonta mielihyvää. Sanomattakin selvää, että näistä hetkistä täytyi luopua ensimmäisenä.

Menettämisen tuskaa ei voi koskaan kuvailla sellaiselle, joka ei sitä ole kokenut. Mikään menetys ei ole yhtä suuri kuin se, jolloin menettää itsensä. Jolloin kaikki, millaiseksi olet itsesi identifioinut, katoaa. Jolloin et aidosti enää tiedä kuka katsoo peilistä takaisin. Jolloin se, jonka kanssa olet aina seissyt maailmaa vastaan, ja joka on aina nostanut sut lopulta taas taivaisiin, on poissa. Näitä tuntemuksia seuraavat väistämättä hetket, jolloin kaipuu entiseen on niin kova, että olet valmis vetämään lääkkeet vessanpöntöstä alas ja haistattamaan koko prosessille paskat, jotta saisit kokea olevasi kaikkivoipa vielä kerran. Se on kuin addiktio, jonka osaksi jokainen solu haluaa vielä kerran päästä.

Irti päästäminen on kuitenkin ainut tapa löytää itsensä uudelleen. Tai oikeastaan löytää itsensä aidosti ensimmäistä kertaa. Olen nyt 31-vuotias ja viettänyt viimeiset kaksi vuotta täysin tuuliajolla sen kanssa, kuka minä oikeastaan olen. Mikä on osa sairauttani ja mikä vain luonteenpiirre. Terapiakin on vasta alussa ja tällä hetkellä tuntuukin, että istun keskellä pyöreää huonetta, jota reunustavat lukemattomat avaamattomat ovet. Päällepäin niistä ei koskaan tiedä, minkä oven takana odottaa vanha demoni valmiina iskemään jälleen, ja minkä oven takaa löytyy jotain hyvää, jonka vuoksi jatkaa taistelua. Tämä on taistelu, joka jokaisen tulee käydä yksin, mutta viimeisen oven takaa löytyy se kaikkein tärkein. Nimittäin se, kuka jää jäljelle, kun sairauden huiput ja laskut on raaputettu pois. Nimittäin minä itse. Vahvempana ja aidompana kuin koskaan ennen.

Projektin näyttely tulee kiertämään eri paikoissa loppuvuoden aikana ja kalenterin vuodelle 2021 pääset tilamaan tästä linkistä. Projektin kuvaajana oli Krister Löfroth, kuvauspaikat lahjoitti MAGITO ja Visuaaliviestinnän Instituutti VVI Oy, kalenterin ja näyttelykuvat printtasi Color-Kolmio.

Skeittaaja auringonpaisteessa

Kun malli liikkuu lujaa ja auringon suuntaa ei voi skeittiradan suhteen valita, on hyvä napauttaa high speed sync päälle salamassa.

Lähtökohta on siis pysäyttää skeittaaja paikalleen. Valon luonne on tässä tarkoitus säilyttää ihan luonnollisena, valaisu ei saa näyttää siltä että valokuvaaja on ollut paikalla. Aurinko paistaa epäedullisesta suunnasta kuvaajan takavasemmalta. Silläkin uhalla, että malli kylpee ristivalossa, on tarpeen piirtää malliin kamerasta katsoen takaoikealta ääriviivaa ja varjon vaalennusta. Tämä valaisu hoidetaan oheisessa kuvassa Jinbein HD-2 salamalla.

HSS:n ansiosta on tässä valotusaika 1/4000 sekuntia, aukko on f7.1 ja isoherkkyys on 1600. HD-2 välähtää täydellä teholla siis kuvaajasta katsoen oikealta kuva-alan reunan ulkopuolelta, eli jo aika kaukaa. Salamaa ohjataan kameran päältä TR-Q7 lähettimellä. Polttoväli on 14 milliä ja kuvaaja on rähmällään maassa.

Kasvojen varjopuoli saatiin salaman ansiosta esiin ja hiuksen hienoa ääriviivaakin malliin piirtyi.

Kyllähän kieltämättä HSS:n ansiosta on hienoa se, että vaaleimmatkin sävyt taivaaltakin saa mukaan ilman pelkoa puhkipalamisesta. Välähdyksen synkkaaminen vallitsevaan valoon tarvii pari ruutua testiä mm siksi, että valotusajan muuttaminen pari pykälää suuntaan tai toiseen tuntuu heti melkoisesti valotuksessa. Akkusalama ja HSS on todella hyvä yhdistelmä ulkomiljöössä kuvattaessa.

Minun tarinani – Jimi

1900-luvun loppupuoliskolla syntyi kaksisuuntaisen mielialahäiriön käsite. Tuhansia vuosia puhuttiin lähinnä maanikoista, kukaties siksi koska levoton ja toisinaan raivoisakin mania on ollut helposti havaittavissa ja siten myös nimettävissä. Vasta paljon myöhemmin on puhuttu maanis-depressiivisistä, mikä ei toki tarkoita etteikö mielialan heittelyä aiheuttava sairaus itsessään olisi esiintynyt ihmiskunnassa ennenkin. Luokittelu vain oli erilaista aikaisemmin. Kaksisuuntaiset Ry ja JAS Kamerakauppa esittelee MASENNUSTA JA MANIAA -projektissaan 12 aitoa elämäntarinaa, joissa yhteistä on henkilöllä oleva kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tässä on Jimin tarina.

”Olen Jimi, nelikymppinen tamperelainen. Olen lähtöisin Helsingistä ja käyn pääkaupunkiseudulla suunnilleen kerran kuussa tapaamassa vanhempiani ja joskus myös ystäviäni. Minulle tehtiin 21-vuotiaana aivoleikkaus, jonka seurauksena halvaannuin oikealta puoleltani. Akuutin kuntoutusvaiheen aikana odoteltiin reaktioksi masennusta, mutta siihen meni sitten kuitenkin neljä vuotta. Sitten minun mielialaongelmiani hoidettiin masennuksena melkein kymmenen vuotta ennen kuin minua alettiin hoitaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön perusteella. Eli minulla ehti olla ennen oikeaa diagnoosia useita hoitojaksoja psykiatrian poliklinikoilla, joissa hoidettiin masennus aina pois ja sitten olin taas työkykyinen ja tehokas hetken. Välillä oli ajateltu kaksisuuntaisen mielialahäiriön mahdollisuutta, mutta sitä ei pidetty kuitenkaan todennäköisenä, kun ei ollut mitään maanisia ylilyöntejä tapahtunut.

Kun olin aloittanut tradenomiopinnot syksyllä 2013, päätettiin jälleen kerran masennushoitosuhteeni tammikuussa 2014. Silloin osasin jo itse sanoa, että kaikki ei ole kunnossa, mun hommat ”lähtee lapasesta”, teen liikaa, valvon liikaa ja pyysin ettei hoitosuhdetta katkaistaisi. Lääkäri silloin kyseli minulta kysymyksiä, joiden perusteella kirjasi minulle mahdollisen kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja että olin hänen mielestään tuolloin vastaanotolla hypomaaninen. Sitten hän antoi Ketipinor-reseptin minulle kouraan ja toivotti hyvää jatkoa. Hoitosuhdetta ei jatkettu. Näin ”vauhtikauteni” sai siis jatkua ja seuraavan vuoden aikana olinkin saanut aikaiseksi 20 000 euron velat, opintoni täysin solmuun, kihlaukseni purettua ja kaikenlaista muutakin holtitonta oli tullut tehtyä. Sitten kun palasin hoidon piiriin 2015, vaikka en joutunutkaan kiertämään sairaalaosaston kautta, oli kaksisuuntainen mielialahäiriö tullut käytännössä vahvistettua, sain hoitoa tasaavilla lääkkeillä ja aloin muutenkin pikkuhiljaa rauhoittaa elämäntyyliäni. Uskon, että ilman sopivaa lääkitystä en olisi lähtenyt elämäntapojani muuttamaan.

Tämä sairauden puhkeaminen ja hoidon aloittaminen osui myös samoihin aikoihin elämäni toisen tärkeän käännekohdan kanssa. Myönsin itselleni olevani transsukupuolinen ja stressaavani elämästä itselleni väärässä sukupuolessa aivan hirveästi. Sukupuolen korjaushoidot aloitettiin 2015 käydyn tutkimusjakson jälkeen yhteistyössä mielialahäiriön hoidon kanssa 2016 ja vointini on kokonaisvaltaisesti parantunut. On vaikea sanoa, mikä asia on ollut alun perin suurin ongelmani, mutta sillä ei ole enää merkitystäkään.

Nykyään en enää käytä ollenkaan alkoholia tai muitakaan päihteitä, tupakoinninkin lopetin, nukun säännöllisemmin, syön paremmin ja pyrin harrastamaan säännöllistä liikuntaa kuntosalilla pari-kolme kertaa viikossa. Tällä kaikella pääsin jo melkein vuoden ajaksi lääkityksestä täysin eroon, mutta nyt katsellaan taas jotain kevyttä tasaavaa lääkitystä elämää helpottamaan, kun rytmit ovat menneet vähän sekaisin ja kuntosalillakaan en ole saanut käytyä.

Toki toivon, että lääkkeettömyyttä voisi taas jossain vaiheessa yrittää uudelleen, ja että minulla olisi mahdollisuus hallita sairautta vain säännöllisillä ja hyvillä elämäntavoilla sekä katsomalla minkälaisessa seurassa aikaani vietän. Mutta koska tästä ei varsinaisesti parannuta, on hyvin mahdollista, että ellei lääkityksestä tule minulle mitään kummempia sivuvaikutuksia, jatkan sen syömistä ihan varmuuden vuoksi sairausjaksoja ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa.

Olen aloittanut nyt väyläopintoja avoimessa ammattikorkeakoulussa ja ammatillinen kuntoutus on alkamassa. Työkokeilulla voin vielä varmistaa tämän uuden alan soveltuvuutta itselleni. Iso suunnitelma olisi saada ammattikorkeakoulututkinto kasaan ja päästä vielä työelämään pariksikymmeneksi vuodeksi. Suunnitelmaa pitää kuitenkin toteuttaa maltillisesti, ettei stressi pääse aiheuttamaan uusia pahoja sairausjaksoja ja että oppisin samalla säätelemään myös itse jaksamistani ja työtahtiani paremmin kuin ennen.”

Projektin näyttely tulee kiertämään eri paikoissa loppuvuoden aikana ja kalenterin vuodelle 2021 pääset tilamaan tästä linkistä. Projektin kuvaajana oli Krister Löfroth, kuvauspaikat lahjoitti MAGITO ja Visuaaliviestinnän Instituutti VVI Oy, kalenterin ja näyttelykuvat printtasi Color-Kolmio.

Minun tarinani – Mika-Petri

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuneet saavat oikean diagnoosin keskimäärin 8 vuotta sairastumisestaan. Suuri viive johtuu muun muassa siitä, että sairastunut ei välttämättä koe olevansa sairas ja niin ollen ei hakeudu ripeästi hoitoon. Kaksisuuntainen mielialahäiriö myös tulkitaan alkuun usein virheellisesti masennukseksi. Yksi Kaksisuuntaiset Ry:n ja JAS Kamerakaupan yhteiseen MASENNUSTA JA MANIAA -projektiin osallistuneista on Mika-Petri. Tässä hänen tarinansa.

”Synnyin perjantaina 13. päivä. Liekö sillä osuutta asiaan, mutta sairastuin ilmeisesti lukion viimeisellä luokalla kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Diagnoosiin meni yli kolme vuosikymmentä. Nyt olen 50-vuotias. Ennen diagnoosia minulla oli psykoottinen mania, joka sai kehittyä rauhassa, koska silloinen vaimoni oli Intiassa. En muista psykoosista juuri muuta kuin että kävelin pitkin Tampereen katuja baarista toiseen.

Lääkitys ja terapia lievensivät oireita huomattavasti. Kun minulle tuli ero (joka ei johtunut taudista), tilanne muuttui taas. Halusin muuttaa tautini rahaksi ja kouluttauduin kokemusasiantuntijaksi ja kokemusasiantuntijoiden kouluttajaksi, kokemusasiantuntijaksi taiteen keinoin ja sellaisen kouluttajaksi. Nyt minulla on valmiuksia paitsi kertoa tarinani taiteen apukeinoilla, myös kyky johdattaa muita samaan päämäärään. Taiteen käyttö tuo tarinoihin aivan uuden ulottuvuuden ja tarjoaa niihin työkaluja.

Minulta on julkaistu kymmeniä novelleja ja novellikokoelma, joka oli rauta-ajan Suomeen sijoittuva fantasiadekkari. Kirjoitan lähes aina fantasiaa tai tieteiskirjallisuutta. Olen rakastanut niitä lapsesta asti. Tällä hetkellä puhun arjen supersankareista. Siinä missä arjen sankari hallitsee elämäänsä, arjen supersankari hallitsee elämäänsä ylimääräisestä haitasta (mielenterveysongelma, päihdeongelma, vamma jne.) huolimatta. Raha ei ole minulle ainoa motiivi toimia kokemusasiantuntijana, vaan uskon, että kokemusasiantuntijat voivat muuttaa yleisönsä ajatukset paremmin tautia hoitaviksi ja antavat rohkeutta kohdata sisäisen supersankarinsa. Arjen sankareita on maailma täynnä, mutta supersankarit ovat vähemmässä. Heidän olisi aika saada arvostus, mikä heille kuuluu.”

Projektin näyttely tulee kiertämään eri paikoissa loppuvuoden aikana ja kalenterin vuodelle 2021 pääset tilamaan tästä linkistä. Projektin kuvaajana oli Krister Löfroth, kuvauspaikat lahjoitti MAGITO ja Visuaaliviestinnän Instituutti VVI Oy, kalenterin ja näyttelykuvat printtasi Color-Kolmio.

Minun tarinani – Katariina

Tässä on Katariina, yksi kahdestatoista MASENNUSTA JA MANIAA -projektiin osallistuneista. Kaksisuuntaiset Ry ja JAS Kamerakauppa haluavat tuoda esiin aitoja ja erilaisia tarinoita, joista yhteistä on vain se, että tarinoiden kertojilla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tämä sairaus on noin prosentilla suomalaisista ja sairaus itsessään ei ole perinnöllinen, mutta alttius sairastua on. Sairastuminen vaatii perinnöllisen alttiuden lisäksi laukaisevan tekijän ympäristöstä. Esimerkiksi stressaavat elämäntapahtumat voivat laukaista sairauden. Tässä siis Katariinan tarina hänen kertomanaan.

”On todella vaikea miettiä, miten tarinani kertoisin, jotta kirjoittamani ymmärrettäisiin oikealla tavalla. Yleensä tarinaani jakaessani puen sen sanoiksi ja kerron kasvokkain kuulijoille, jotka sen haluavat kuulla. Kokemusasiantuntijana, ystävänä, työtoverina, äitinä, läheisenä.

Olen 45-vuotias, eronnut, kahden alakoulu-ikäisen lapsen äiti, jolla toistuvien ja rankkojen masennusjaksojen jälkeen lopulta diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö, vuoden 2018 huhtikuussa. Sopivasti syntymäpäivälahjaksi…

Toistuvia masennusjaksoja oli rekisteröity Oma Kantaani neljä, mutta todellisuudessa niitä oli varmasti lukuisia. Näiden neljän alkuperän ja syy/seuraussuhteen tiedostan ja muistan. Ensimmäisen jakson laukaisi äitini kuolema 07/2011 esikoiseni ollessa puolivuotias ja tuolloin odotin toista lastani, joka syntyi 05/2012. Raskautta varjostivat ahdistus, pelkotilat ja raa’at painajaiset. Toinen masennus seurasi isän poisnukkumista 10/2013. Tuolloin opiskelin lähihoitajaksi, hoidin isäni hautaan, myin ja tyhjensin myös lapsuudenkotini, koska olin ainut lapsi ja näin ollen vastuu kaikista käytännön järjestelyistä jäi minulle. Siinä jälleen kolmas masennusjakso meinasi nujertaa minut täysin. Olin todella väsynyt. Kaikesta huolimatta valmistuin vuoden 2015 keväällä Mielenterveys- ja päihdehoitajaksi kiitettävin arvosanoin.

Neljäs masennusjaksoni, joka on jäänyt kirjattuna hoitotietoihini, löytyy päivämäärällä 10/2017. Selkäni oli tuolloin erittäin huonossa kunnossa ja minut oli leikattu kuukauden sisällä 08/2017 kahteen kertaan. En pystynyt kävelemään ilman apuvälineitä ja niidenkin kanssa vain lyhyitä matkoja, jos lainkaan. Kipu oli sietämätöntä. Olin myös juuri kokenut monivaiheisen ja rankan avioeron vuoden 2017 kevään ja kesän aikana. Elämän tarkoitus katosi ja ahdistus, toivottomuus, arvottomuuden tunne, epätoivo ja itseinho saivat ylivallan. Kärsin myös itsetuhoisista ajatuksista. Nykyäänkin nämä samat aiheet kuuluvat masennusjaksoihini, mutta onneksi vähän lievempinä, eikä itsetuhoisia mietteitä enää ole.

Tämä viimeisin masennusjaksoni huomioitiin onneksi hoitajien toimesta joutuessani jälleen selkäpotilaaksi sairaalan vuodeosastolle. Minulle tehtiin lähete ensimmäistä kertaa psykiatrian poliklinikalle. Siellä lääkäri olisi halunnut minut suoraan osastolle, mutta en suostunut. Olinhan minä sentään itse samaisen alan ammattikunnan hoitaja… Kävin kuitenkin säännöllisesti hoitajien, lääkärin ja ryhmäterapian keskusteluissa ja kokeiltiin erinäisiä masennuslääkkeitä, tuloksetta. Jonkin ajan kuluttua tehtiin huomio, että aika ajoin mielialani muuttui radikaalisti. Olin täynnä energiaa, puhuin paljon ja nopeasti, olin rauhaton, enkä meinannut pysyä nahoissani. Tehtiin testejä, haastateltiin ja kyseltiin. Diagnoosi oli selvä.

”Vauhtiviikot”, joiksi vitsikkäästi kutsun omia hypomaniajaksojani, ovat tietysti monen mielestä helpompia sulattaa. Niiden aikana voisin ajaa empimättä Lappiin ja takaisin, voin touhuta lakkaamatta, puhun paljon ja saan paljon asioita aikaiseksi. Ilman lapsiani olisin luultavasti myös tehnyt asioita, joita katuisin jälkikäteen. He siis olemassaolollaan toimivat ns. käsijarruna. Masennusjaksojeni aikana taas nousen heidän vuokseen sängystä aamuisin. Jossain vaiheessa rekisteröin myös sen, että jaksoni kulkevat tasaisissa sykleissä: 3vk hypomaniaa, 1vk tasausvaihetta, 3vk masennusta. Näillä mennään yhä.

Tällä hetkellä tilanne on onneksi siinä mielessä hyvä, että olen löytänyt itselleni toimivan lääkityksen, joka tasaa masennusta ja vauhtihuippuja, aloittanut selkäni kuntoutuksen saliharjoittelulla ja toiveissa siintävät sosionomiopinnot. Toimin myös kokemusasiantuntijana ja teen vapaaehtoistyötä Mielenterveyden tuki ry:llä vetäen keskustelu- ja toimintaryhmiä.

Valoa tunnelin päässä siis näkyy, vaikka joskus vieläkin pelkään sen olevan vain juna…”

Projektin näyttely tulee kiertämään eri paikoissa loppuvuoden aikana ja kalenterin vuodelle 2021 pääset tilamaan tästä linkistä. Projektin kuvaajana oli Krister Löfroth, kuvauspaikat lahjoitti MAGITO ja Visuaaliviestinnän Instituutti VVI Oy, kalenterin ja näyttelykuvat printtasi Color-Kolmio.

Henkilökuntaamme: Kaj Broberg

Kaj Broberg kiersi reissun kodinkonehuollosta puhelinmyynnin kautta valokuvausalalle. JASsilla hän onkin ollut vuodesta 2011, joten kokemusta ja tietoa on ehtinyt kertyä. Useimpiin kysymyksiin häneltä löytyykin vastaus kuin apteekin hyllyltä.

Kajn tehtävänkuvaan kuuluu tärkeimpänä osana asiakaspalvelu ja monesti löydätkin miehen heti astumalla Turun liikkeeseemme. Kaj ei pidä työtään eniten myyntinä vaan ennemminkin sopivien ratkaisujen etsimisenä asiakkaille. Ja oikeat ratkaisut löytyy kun kuuntelee asiakkaan tarpeita ja toiveita. Jotkut toiveet hoituvat uusilla laitteilla ja jotkut kuntotarkastetuilla vaihtolaitteillamme.

Kaj hoitaa myös digitointeja ja ne ovatkin lisääntyneet valtavasti. Jokaisen kodista löytyykin vanhoja negatiiveja ja kotivideoita, jotka on upeaa saada digitaaliseen muotoon.

Sen lisäksi että mies on luotettava ja ammattitaitoinen osaaja, saa hän kehuja myös rentoudesta ja ystävällisyydestään. Eipä siis ihme, että Kaj on pidetty niin asiakkaiden keskuudessa ja työyhteisössä.

Tervetuloa Turun myymäläämme Kajta tapaamaan!

Minun tarinani – Elina

Kaksisuuntaiset Ry:n ja JAS Kamerakaupan MASENNUSTA JA MANIAA -projekti esittelee 12 aitoa tarinaa ihmisistä, jotka sairastavat kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Kaksisuuntainen eli bipolaarinen mielialahäiriö on psykiatrinen sairaus, jossa esiintyy vaihtelevasti maanisia, hypomaanisia, masentuneita tai sekamuotoisia sairausjaksoja. Sairausjaksojen välillä voi olla myös oireettomia kausia. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaa noin prosentti suomalaisista. Tässä on Elinan tarina.

Olen 36v ja sairastuin 20v muutettuani kotikaupungistani Riihimäeltä Lahteen opiskelemaan musiikkia ammattikorkeakouluun. Opiskelin musiikkipedagogiikkaa ja opiskelutahti oli todella tiivistä. Jaksoin ensin ihan mahdottomasti kaikkea, juhlin jatkuvasti ja reilun vuoden jälkeen alkoi alamäki. Jaksoin opiskella 3 vuotta ennen kuin paloin lopullisesti loppuun. Jouduin ensimmäiselle osastojaksolleni, jossa vietinkin koko kesän 2006. Aloitin lääkityksen ja terapian, jossa olin 4 vuotta 1-2x viikossa.

Vuonna 2008 olin hieman paremmassa kunnossa ja aloitin kirjastovirkai-
lijaopinnot. Opiskelu kesti 2v ja sen jälkeen kävin töissä Helsingissä. Vointi oli välillä todella huono ja olinkin muutamia pätkiä sairauslomalla. Työsarka kesti 9kk, jonka jälkeen olin 2v työttömänä. Lopetin mielialalääkkeet, tein elämäntapamuutoksen ja sain pois 30kg, jotka olivat tulleet vuosien varrella masennuksen ja lääkkeiden myötä.

Lääkkeettömänä ja innokkaana lähdin 2013 töihin Tikkurilaan puoleksitoista vuodeksi, jonka aikana kävi taas sama juttu kuin opiskellessa. Ensin jaksoin rajattomasti tehdä töitä ja nukuin vain parin tunnin unia ja puolen vuoden päästä alkoi alamäki. Olin sairauslomalla ja osastohoidossa. Jaksoin tehdä töitä vielä jonkin aikaa ja ennen työsuhteen loppumista jäin sairauslomalle.

Oli todella vaikea hyväksyä sitä, että en pärjää työelämässä niin kuin terveet ihmiset edes lääkkeiden avulla. Stressinsietokyky on olematon ja ajaudun itsemurhan partaalle ja sairaalaan. Jopa sähköhoitoa kokeiltiin, mutta ilman tuloksia. Olin yhtäjaksoisesti poissa työelämästä viime vuoteen saakka, jolloin pääsin pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle.

Ei kukaan toivo joutuvansa eläkkeelle 34-vuotiaana, se on traagista. Minun henkeni se kuitenkin pelasti ja sain mielenrauhan pitkän taistelun jälkeen. Harrastan paljon liikuntaa ja saan siitä mielihyvää, olenkin fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan. Balanssi oman mielenterveyden suhteen on kuitenkin hyvin hauras ja vaatii loppuelämän lääkitystä ja oman olon sekä unirytmin seuraamista. Haluaisin sanoa, että tarinallani on onnellinen loppu, mutta en usko kuolevani vanhuuteen. Nyt kuitenkin hetki kerrallaan.

Projektin näyttely tulee kiertämään eri paikoissa loppuvuoden aikana ja kalenterin vuodelle 2021 pääset tilamaan tästä linkistä. Projektin kuvaajana oli Krister Löfroth, kuvauspaikat lahjoitti MAGITO ja Visuaaliviestinnän Instituutti VVI Oy, kalenterin ja näyttelykuvat printtasi Color-Kolmio.

Henkilökuntaamme: Kari Lintula

Kari Lintula on ollut JAS Tekniikassa jo 16 vuotta. Hän on ainoa toimistolaiteteknikkomme enimmäkseen kameroihin ja muihin kuvausvälineisiin keskittyvässä huollossamme. Kari on pohjakoulutukseltaan tietotekniikan mekaanikko, mutta vuosien kuluessa on kertynyt monenmoista koulutusta, muun muassa Canonin toimesta.

Karin tavallinen työpäivä kertyy tulostimien, monitoimilaitteiden, skannereiden ja muiden tämän kaltaisten laitteiden kunnostamisesta. Tavallisimmat huoltotyöt ovat mustesuihkulaitteiden tulostuspään ja mustepumppuyksiköiden vaihdot. Kun laitteiden hinnat ovat tippuneet, niin samalla takuun ulkopuoliset korjaukset on vähentyneet.

Parasta työssä on vaihtelevuus. Laitteet ja viat vaihtuvat päivästä päivään ja välillä työhön kuuluu myös asiakkaidenkin tiloissa toimimista.

Työkaverit kuvailevat Karia rauhalliseksi ja analyyttiseksi kaveriksi, joka puhuu asiat asioina. Kari on myös tunnettu ammattitaitonsa lisäksi kattavasta musiikkitietoudestaan ja siitä, että hän on myös innokas jääkiekkomaalivahti. Kari on työyhteisössä erittäin pidetty mies.

Henkilökuntaamme: Jyri Heiskanen

Tuorein vahvistuksemme Jyri Heiskanen aloitti työt tammikuussa Helsingin liikkeessämme. Lisäksi Jyri toimii myös valokuvaajana ja menneisyydestä löytyy mm IT-tukenakin toimimista, joten melkoinen moniottelija on kyseessä.

Jyri ei ole vain yhden kameramerkin käyttäjä, vaan ennemminkin mies on jäänyt useamman eri valmistajan koukkuun. ”Valitsen usein käytettävän kameran fiiliksen mukaan. Tein omalla yrityksellä järjestelmäkameran perusteet kursseja ja totesin, että olisi varmaan hyvä jos minulta löytyisi kaikkien merkkien kameroita. Joskus tekee mieli kuvata Nikonilla niin nappaan sen mukaan ja varakameraksi otan vaikkapa Fujin. Sonyllä kuvailen sitten muotokuvia studiolla jos haluan paljon tarkkuutta. En ole siis täysin merkkiuskollinen. Kaikilla ammattikameroilla on mahdollista saada erittäin hyvää jälkeä!” toteaa Jyri laitearsenaalistaan.

Työkaverit ovat huomanneet Jyrin innokkuuden uusiin laitteisiin ja palveluihin, luotettavuuden, sekä helpon asettumisen osaksi asiantuntevaa tiimiä. Jyri on kiitellyt uudessa työssään mukavaa ilmapiiriä ja työkavereilta tulevaa tukea. Parasta Jyrin mielestä työssä on se, että työntekijät voivat olla mukana kehittämässä yrityksen palveluita.

Jyriin saatat törmätä hyvinkin Helsingin liikkeessämme asiakaspalvelijana. Työpäivään kuuluu lisäksi mm ”tavarapeliä”, tuotekuvausta ja kaikkea muutakin mitä monipuolisessa fotoliikkeessä eteen tulee. Ja kun Jyri tosiaan toimii lisäksi valokuvaajanakin, niin vapaa-ajan ongelmia ei miehellä ole.

Parempia vaihtolaitteita

Kaikki vaihtolaitteemme ovat valtuutetun huoltomme tarkastamia, puhdistamia ja tarvittaessa kunnostamia. Eli siinä vaiheessa kun laite tulee myyntiin on asiakkaalla kaikki olennainen tieto käytettävissään. Meidän onkin helppo myöntää näille tuotteille vähintään kuuden kuukauden takuu. Vaihtolaite meiltä ostettuna on sekä turvallinen, että ekologinen vaihtoehto.

Kameroista tarkistetaan mm valotus, tarkennus, tähyslasi ja peilikotelo. Objektiiveistä tarkistetaan esimerkiksi optinen suorituskyky, automaattitarkennus, vakaaja ja himmentimen toiminta. Lista tarkistettavista asioista onkin todella kattava.

Tutustu vaihtolaitevalikoimaamme TÄSTÄ.

Käytämme vaihtolaitteissamme kuntoluokitusta K1-K5, joka kertoo helposti millaisessa kunnossa tuote on. K5 merkintä tarkoittaa ”vähän käytetty, vähäisiä käytön jälkiä”. Eli tällainen laite ei eroa paljoa ulkopinnoiltaan uudesta vastaavasta. K4 taas on ”normaalisti käytetty, vähäisiä käytön jälkiä”. Tämä kuntoluokitus helpottaa erityisesti niissä tilanteissa, joissa laitetta ei pääse henkilökohtaisesti hypistelemään.

Tällä hetkellä on käynnissä Canon EOS-1D X MkII -kamerarungon lahjakorttikampanja.
Käytetyn Canonin EOS-1D X Mk II lippulaivamallin ostajalle 400€ lahjakortti. Lahjakortin voit käyttää tuoteostoksiin ja huollon palveluihin. Nyt kannattaa olla nopea, sillä käytettyjä runkoja on rajattu määrä liikkeissämme. Kampanja on voimassa 18.3 asti ja tuotteet näet tästä linkistä:
https://www.jaskamerakauppa.fi/…/98-canon-eos-1d-x-mkii…