Marian Benes

Kun marraskuussa FEP jakoi mestariarvoja, yksi saajista oli Marian Benes Tsekistä. Vaikka en tuolloin varsinaisesti innostunutkaan kyseisestä sarjasta, niin pakko myöntää, että kuvat ovat kyllä upean puhtaita omassa lajissaan. Joten vilkaistaan vähän enemmän…

En viitsi varastaa valokuvaajan tuotoksia tähän blogiin, joten laitan muutamia linkkejä suoraan tiettyihin kuviin…

Eli tässä parit autokuvat: Skoda Vision C & Skoda Atero. Melkoisen vähäeleistä, mutta selkeää. Atero-kuvissa ollaan käytetty aika voimakkaitakin kontrasteja, esim korin kiillot ikkunan alla ovat rankahkoja.

Puhtaita muttei tylsiä arkkitehtuurikuvia löytyy tästä: Palacky University in Olomouc. Sävyt, kontrastit, linjat ja kaikki yksityiskohdat ovat täydellisesti hallinnassa.

Ja kokonaan toisenlaiseen maailmaan Marian vie meidät täältä: NYC Taxi. Rosoisen raakaa dokumenttiä terävyyksillä ja epäterävyyksillä kuorrutettuna.

Miestä voi hyvällä syyllä sanoa moniottelijaksi. Käy siis tsekkaamassa lisää, Marianin sivut löytyvät tästä ja tästä, sekä FEPin profiiliin pääset tästä

Krister

Henkilökuntaamme: Teppo Saarinen

JAS Tekniikka tunnetaan ehkäpä eniten kamerahuoltona, mutta julkisivun takaa löytyy monenlaista muutakin osaamista. Olemme nimittäin myös puhelinhuolto!

Teppo Saarinen aloitti puhelinten ja printterien ”pyörittelyn” jo vuonna 1980 ja onkin ollut alalla siitä lähtien. Toukokuussa 2014 hän aloitti työt JASsissa. Tepon työtilat sijaitsevat Turun myymälässämme. Korjaamisen lisäksi työhön kuuluu paljon asiakastapaamisia. Ensimmäinen asia on usein vian arviointi, pystyykö korjauksen tekemään ”pikahuoltona odottaessa”, vai vaatiiko laite isompaa remonttia. Varaosavaraston ja huoltojärjestelmän ylläpito on sitten taas ihan oma tarinansa, joten yllättävän monenlaisia työtehtäviä kuuluu puhelinten huoltamiseen. Asiakkaat ja työkaverit ovat tottuneet siihen, että Tepon kanssa työt hoituvat nopeasti ja varmasti.

”Parasta työssäni on erilaiset työpäivät, tyytyväiset asiakkaat ja hyvät työkaverit”, Teppo kertoo.


Olemme Samsungin valtuuttama Samsung Support Center ja hoidamme myös Samsungin takuukorjaukset. Korjaamme lisäksi ammattitaidolla kaikkien muidenkin merkkien puhelimet ja tablet-laitteet. Huoltomme on avoinna ma-pe 9-17 ja puhelinnumeromme on 0102 923099.


Joululahjaostoksilla

En ole ainoa, joka kipuilee vuosittain joululahjojen hankkimisen kanssa. Kun kaikilla on kaikkea pakollista ja turhaakin, niin ostoksilla tulee koettua lähinnä epätoivoa. Monesti olen ratkaissut näitä tilanteita hankkimalla vaikkapa lahjakortin johonkin luxukseen (esim hierontaan), tai jonkun lähinnä iloa tuottavan lahjan. Jälkimmäinen voisi olla vaikkapa tämän päivän nuorisolle hieman tuntemattomampi, mutta taatusti hauska vekotin: pikakamera.

Itse filmiajan läpikäyneenä tuli minulle Polaroid-kamerat ja -filmit tutuiksi. Keskikoon kameroita käytettäessäni tuli teknisiä asioita tarkisteltua Polaroid-kuvilla ennen varsinaisten kuvien ottamista. Se kun oli ainoa ”ruutu”, mistä pystyi asioita melkein livenä tarkistamaan. Tuolloin suurellakin yleisöllä oli tieto, mikä on pikakamera. Se tietohan on hälvennyt tehokkaasti nykypäivään tultaessa.

Nykyiseen puhelinkuvavuoreen onkin hauskaa vaihtelua, jos kuvan saakin fyysenä heti. Vaikka toisaalta tämä on tuulahdus menneisyydestä, niin ei asian hauskuus ole mihinkään kadonnut, ennemminkin päin vastoin.

Nyt tarjolla on tavallisten pikakameroiden lisäksi Polaroilta myös jouluisempikin versio.

Taskukokoisilla printtereilläkin on nykyään oma käyttäkuntansa silloin, kun kuvia halutaan nopeasti oikeina kuvina. Kylläkin itse pidän varsinaista pikakuvakameraa hauskempana vaihtoehtona. Kyllähän yksi pikakamera pitää joka taloudesta löytyä???

Krister

Sirkustyttö henkeen ja vereen

Milla Peijari on pitkin metsiä juoksennellut tyttö, josta kasvoi sirkustaiteilija. 8-vuotiaana alkaneesta harrastuksesta kehittyi ammatti, vaikkei se ei ollut alunperin suunnitelma. Reitti ei ollutkaan kovin tavallinen, mutta eipä ole akrobatia ammattinakaan.

Milla esiintyi yhdessä Pinja Seppälän kanssa ja vuonna 2012 Duo Minja lähti mukaan Talent Suomeen. Yllättävää kyllä, ohjelman tuoma julkisuus avasi Suomen lisäksi ovia myös ulkomaille. Tämä olikin alkuräjähdys koko ammattilaisuudelle ja seuraavana vuonna harrastus muuttuikin työksi. Ja suuri osuus töistä onkin vienyt duon nimen omaan pois Suomesta. Välillä sopimukset voivat olla kuukausien mittaisia ja joskus vaikkapa viikon pituisia. Ja työtahti on todella kiivasta. Erikoista ei ole se, että esityksiä on 9 viikossa ja vapaapäiviä on vain yksi. Pahimmillaan tai parhaimmillaan välillä on ehtinyt käydä kotona vain pesemässä pyykkiä ennen seuraavaa kiertuetta.

Kuva Millasta otettiin Hämeenlinnassa Aulangon näköalatasanteella. Olosuhteet eivät olleet kovinkaan nautinnolliset, lämmintä ei ollut kovinkaan montaa astetta. Käsittelyssä paikka muuttuikin sitten Roomaksi…

Nykyään Milla on järjestänyt aikaa Suomessakin olemiseen, tasapainon löytäminen ei tässä ammatissa ole aina helppoa. Duokeikkojen lisäksi kalenterissa on nyt myös soolokeikkoja ja välillä jopa opettamistakin. Tässä ammatissa ei tehdä töitä normaaliin eläkeikään asti ja 27-vuotias Milla kävikin ”ikäkriisin” läpi nelisen vuotta sitten. Silloin selän kanssa ilmeni uhkaavia ongelmia, jotka olisivat saattaneet vaikuttaa jopa ammatin jatkumiseen. Tilanne onneksi ratkesi hyvin, mutta tilanne sai aikaan pohdintaa koko identiteetistä, tämä ammatti kun määrittää kaikkea tekemistä todella paljon. Harvassa ammatissa työkaluna on koko kroppa ja ollaan jatkuvasti yleisön edessä. Esiintyjillä on kaikilla aloilla muutenkin se yhtenäinen piirre, ettei oikein ole mahdollista sairastaa. Ei ole erikoista, että välillä on esiinnytty ”buranan voimalla”…

Treenaamisen määrä vaihtelee sen mukaan, ollaako tekemässä uutta showta, vai pidemmällä esiintymisrundilla. Mutta selväähän on, että 8-vuotiaasta jatkunut harjoittelu on ollut todella valtavaa. Tähän ammattiin ei ole oikotietä ja lahjojen lisäksi tarvitaan uskomaton määrä omistautumista ja keskittymistä. Esiintymisten suunnittelu onkin sitten oma haasteensa, kun useimmat asiat on jo tehty. Persoonallisen leiman voi lisätä omaan showhun, mutta uutta pyörää ei voi enää keksiä. Tämä sama ilmiöhän toistuu jokaisella taiteen alalla.

Tottakai some näyttelee tässäkin ammatissa nykyään suurta roolia, mutta työt tulevat vieläkin puskaradion ja omien kontaktien kautta. Some ei oikeastaan ole Millalle nautinto, vaan ennemminkin ammattiin kuuluva osa. Ennemminkin puhelin saisi lentää välillä seinään, kaikesta maailman vilskeestä huolimatta Millassa asuu vieläkin se maalaistyttö.

Krister

Helpoin valaisu ikinä…

Joskus ei ole aikaa, tai vaikka reissussa ollessaan edes mahdollisuutta pitää mukana valaisukalustoa ja silti haluaisi synnyttää kuvaan muotoa. Näppärä ratkaisu tällaiseen tilanteeseen on NiceFoton akkukäyttöinen Ledi SL-120A.

Kyseinen kuva on otettu sängyllä, johon on levitetty pussilakana peiton kera nuoren herran alle ja taustalle sängynpäädyn ylitse. Ledin lisäksi huoneessa oli ainoastaan kattovalo päällä suoraan mallin yläpuolella. Täydellistä synkkaa kahden erivalaisimen värilämpötilalle ei ole välttämättä helppoa tehdä, onneksi kylläkin NiceFoton ledissä voi säätää värilämpötilaa paljonkin. No tässä tapauksessa oltiinkin tekemässä mustavalkoista kuvaa, joten asiaan ei tarvinut kiinnittää huomiota.


Käytössä oli 85-millinen objektiivi aukolla 2.2, valotusaika oli 1/200 ja ISO oli 2500. Toki kohinaa olisi vähemmän, jos olisi voinut käyttää pienempää herkkyyttä. Kun kuitenkin koko tasoitus hoitui katossa olevalla valolla, niin ledin tehot päävalona täytyi synkata olemassa olevaan.

Tokikaan näin pienellä valaisimella ei voi synnyttää suunnattoman pehmeää valoa, pehmeyden luomisessa kun on aina kysymys valaisimen isosta koosta. Kuitenkin valaisun luonne säilyi yllättävänkin hyvin lapselle sopivana.

Kyseessä on älypuhelimen kokoinen LED-valo, joka toimii myös varavirtalähteenä. Laitteessa on alumiinirunko,  tehonsäätö 10-100%, laaja värilämpötilan säätöalue 3200-6500K, CRI >96, TLCI > 96, LCD näyttö toiminnoille ja säädöille, USB lataus. Mukana laukku, hotshoe kuulanivel, diffuusiolevy ja grid, USB latausjohto ja USB – out power johto.

Kävin siis Ruotsissa tapaamassa kyseistä miestä ja mukanani minulla oli vain runko, kaksi kiinteää objektiivia ja tuo kyseinen ledi. Yllätyin kyllä, kuinka paljon pienestä ledistä oli iloa ja hyötyä. Kun vielä samassa laitteessa saa kaupan päälle powerbankin, niin taidanpa kuskata vekotinta toistekin mukanani.

Krister

Mestari-kuvia

Kerroin pari viikkoa takaperin Suomen Ammattivalokuvaajat Ry:n myöntämistä Mestari-arvonimistä. Toisen niistä sai Mitja Kortepuro ja esittelenkin tässä vähän lähemmin neljä kuvaa hänen kyseisestä 20:n hääkuvan sarjasta.

Ja nythän toki täytyy heti muistuttaa minun olevan siinä mielessä jäävi, että asun kuvien ottajan kanssa samassa osoitteessa. Joten lukijoiden täytyy arvailla katselenko jonkun väristen lasien läpi näitä kuvia vai en… 😉

Kirkon kupoli taipuu hyvin taivaaksikin. Kuvapinnan jako toimii hääkuvissa samoin kuin kaikissa kuvissa, kultainen leikkaus on tasapainoinen.

Mestari-arvonimeä tosiaan haetaan kirjallisella esseellä, 20 kuvan sarjalla, sekä jyryn edessä pidetyllä esitelmällä. Kuvissa ei riitä pelkästään ammattimainen osaaminen, vaan lisäksi peräänkuulutetaan omaa näkemystä. Mielenkiintoinen linjaus sarjan suhteen on se, että selkeän yhtenäisyyden lisäksi pitää kokonaisuudessa on myös vaihteluakin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi eri kuvakulmien, polttovälien yms käyttöä.

Olosuhteita ei voi valita, mutta joskus vaikeatkin säätilat tuottavat hienoa hetkellisyyttä kuviin.

Kun tekninen osaaminen on lähinnä perusedellytys, kiinnittyy huomio sisältöön ja etenkin tunnelmaan. Sen luomisessa on tärkeintä on kuvaajan kyky saada pari heittäytymään. Jos pari kokee tilanteen helpoksi ja rennoksi on mahdollista päästä ”totuuden toiselle puolelle”. Silloin dokumenttikuva muuttuu tunnelmalliseksi kuvaksi kahdesta rakastavaisesta.

Voimakkaan graafinen tausta tekee parhaimmillaan kuvasta järkähtämättömän.

Ei ole olemassa oikeaa tai väärää taustaa, vaan ympäristön tulee kertoa oma osansa tarinasta. Joskus on tarkoituksenmukaista kuvata studiossa yksivärisellä taustalla ja toisinaan tulee taustan varastaa paljonkin huomiota. Mitjan Mestari-sarja oli koottu vain miljöökuvista.

Kun hääpari on uppoutuneena toisiinsa unohtaen ympäristön, ollaan hyvän kuvan äärellä.

Mitjan vahvuus on nimen omaan siinä, että hän saa parin rentoutumaan ja keskittymään toisiinsa. Kun kuvaaja tekee työtään intohimolla, on mahdollista saada kuvaushetkeen ja lopputulokseen tunnetta. Ne hääkuvat, jotka välittävät voimakkaan lämmintä yhdessäoloa, jäävät elämään. Kuva ei ole valmis käsittelyn jälkeen ruudulta katseltaessa, vaan lopullinen kuva on parhaimmillaan taiteellinen sisustuselementti hääparin kotona. Mestari hallitseekin koko ketjun suunnittelusta sisustukseen.

Mitjan kyseiset kuvat ovat esillä koko loppuvuoden Lempäälän Ideaparkissa galleriassa, joka on Ideapark Sportin edessä.

Henkilökuntaamme: Timo Saviluoto

Timo aloitti JAS Tekniikassa kesällä 2006 ja hänet löytää keskushuollostamme Kaarinan Piispanrististä. Eniten teknikkona toimivan miehen toimenkuva on kuitenkin laaja.

Timo tottui jo hyvin nuorena siihen, että kotona ei käynyt ulkopuolisia korjaajia, vaan kaikki tehtiin itse. Kuten sukunimestä (ja ulkonäöstäkin) voikin päätellä, on Timon isä koko yrityksen perustaja Juha. Eipä siis ihme, että Timon kädessä on aina pysynyt työkalut.

Timo on jo pienestä asti kasvanut yrityksen parissa. Jo koulussa loma-ajat meni talteen töitä tehdessä…

Timon repertuaaria ovat mm kamerat, objektiivit, sekä kaikki vaativimmat elektroniikkakorjaukset ja juotostyöt. Hän hoitaa usein myös asiakaskontakteja ja onkin pidetty asiakkaiden keskuudessa. Yleismies ”jantusena” Timo pyörii välillä myynninkin puolella. Yrittäjän ominaisuuksista kertoo se, että mies pärjää hyvin paineessa. Itse Timo kuvailee työssään mielenkiintoiseksi alati kehittyvän alan ja vaihtelevat työpäivät. Ja ilman sopivaa haastavuutta ei hän viihtyisikään. Palkitsevaa on pystyä palvelemaan erilaisia asiakkaita erilaisissa laiteongelmissa hyvin.

Canonia maistelemassa

Omaan historiaani on kuulunut Nikon jo kauan. Niinpä otin testattavakseni Canonin päästäkseni paremmin sisälle merkin sielunmaailmaan. En siis pistänyt kameroita mihinkään testipenkkiin, vaan tein oikean kuvauksen kahdella kameralla…

Kuvasin Idan Radisson Blue Tammerissa Nikon D810, sekä Canon 5Dmark4 -rungoilla. Kummassakin oli kiinni 85-milliset f1.4 optiikat. Kuvauspaikan valitsin tarkoituksella tummanpuhuvaksi päästäkseni tsekkaamaan hyvin tumman pään toistoa. Ja sanottakoon vielä, että halusin eniten koeponnistaa miltä Canon tuntuu oikeassa tilanteessa, en siis perkannut perimmäisiä speksejä kameroista vierekkäin.

Mallin valaisin kolmella Jinbein HD-601 salamalla. Takavasemmalta irrottelin Idaa stripillä, etuoikealta muotoilin päävalolla ja tasoittava salama tuli kameran päältä.

Ida Canon 5Dmark4:lla ja 85mm f1.4 linssillä.

Päällimmäiset huomiot 5Dmark4:stä oli se, että takanäyttö on selkeän informatiivinen ja kosketusnäyttö toimii hyvin. Oikeastaan yllättävän helppoa oli käyttää kameraa, jonka logiikka ei ole sama kuin tämän hetkisessä omassa kamerassani. Jäljestä voin todeta, että Nikon teki kontrastikkaampaa ja värikylläisempää kuvaa. Luonnollisesti tämä ei ole hyvä tai huono asia, käsittelyssä kun kuitenkin valitaan lopulliset säädöt noidenkin asioiden osalta. Lisäksi Canon tässä tilanteessa tuntui haluavan hieman suuremman aukon luodakseen saman oloista jälkeä. Tummien sävyjen toisto oli kummankin kameran osalta loistavaa.

Käsittelyssä tein suunnilleen samat asiat kummallekin kuvalle. Niinpä Canonilla kuvattu lopullinen ruutu on aavistuksen rauhallisempi kontrastin osalta.

Ida Nikon D810:lla ja 85mm f1.4 lasilla.

Suurena ruudulla näytti siltä, että Canonin jälki oli aavistuksen terävämpää. Siitä asiasta en kuitenkaan anna kirjallista lausuntoa, piirron vertailu tarkasti kun vaatisi sen kylmän testipenkin. Mutta näppituntumana jäi mukavan terävä ruutu ja kaiken kaikkiaan Canonista jäi kokonaisuutenakin erittäin hyvä jälkimaku. Näistä ruuduista tulen itse käyttämään tuota ylempää…

Kuvauksessa kaikki meni siis yllättävän helposti, enkä joutunut käyttämään aikaa kiroiluun tai käyttöohjeen etsimiseen. Ja kumpikin kamera hoiti hommansa paremmin kuin minä omani. Tämän kuvauksen ansiosta odotankin seuraavaa testiä, nimittäin Canonin R lienee listassa seuraavana…

Krister Löfroth