Henkilökuntaamme: Timo Saviluoto

Timo aloitti JAS Tekniikassa kesällä 2006 ja hänet löytää keskushuollostamme Kaarinan Piispanrististä. Eniten teknikkona toimivan miehen toimenkuva on kuitenkin laaja.

Timo tottui jo hyvin nuorena siihen, että kotona ei käynyt ulkopuolisia korjaajia, vaan kaikki tehtiin itse. Kuten sukunimestä (ja ulkonäöstäkin) voikin päätellä, on Timon isä koko yrityksen perustaja Juha. Eipä siis ihme, että Timon kädessä on aina pysynyt työkalut.

Timo on jo pienestä asti kasvanut yrityksen parissa. Jo koulussa loma-ajat meni talteen töitä tehdessä…

Timon repertuaaria ovat mm kamerat, objektiivit, sekä kaikki vaativimmat elektroniikkakorjaukset ja juotostyöt. Hän hoitaa usein myös asiakaskontakteja ja onkin pidetty asiakkaiden keskuudessa. Yleismies ”jantusena” Timo pyörii välillä myynninkin puolella. Yrittäjän ominaisuuksista kertoo se, että mies pärjää hyvin paineessa. Itse Timo kuvailee työssään mielenkiintoiseksi alati kehittyvän alan ja vaihtelevat työpäivät. Ja ilman sopivaa haastavuutta ei hän viihtyisikään. Palkitsevaa on pystyä palvelemaan erilaisia asiakkaita erilaisissa laiteongelmissa hyvin.

Canonia maistelemassa

Omaan historiaani on kuulunut Nikon jo kauan. Niinpä otin testattavakseni Canonin päästäkseni paremmin sisälle merkin sielunmaailmaan. En siis pistänyt kameroita mihinkään testipenkkiin, vaan tein oikean kuvauksen kahdella kameralla…

Kuvasin Idan Radisson Blue Tammerissa Nikon D810, sekä Canon 5Dmark4 -rungoilla. Kummassakin oli kiinni 85-milliset f1.4 optiikat. Kuvauspaikan valitsin tarkoituksella tummanpuhuvaksi päästäkseni tsekkaamaan hyvin tumman pään toistoa. Ja sanottakoon vielä, että halusin eniten koeponnistaa miltä Canon tuntuu oikeassa tilanteessa, en siis perkannut perimmäisiä speksejä kameroista vierekkäin.

Mallin valaisin kolmella Jinbein HD-601 salamalla. Takavasemmalta irrottelin Idaa stripillä, etuoikealta muotoilin päävalolla ja tasoittava salama tuli kameran päältä.

Ida Canon 5Dmark4:lla ja 85mm f1.4 linssillä.

Päällimmäiset huomiot 5Dmark4:stä oli se, että takanäyttö on selkeän informatiivinen ja kosketusnäyttö toimii hyvin. Oikeastaan yllättävän helppoa oli käyttää kameraa, jonka logiikka ei ole sama kuin tämän hetkisessä omassa kamerassani. Jäljestä voin todeta, että Nikon teki kontrastikkaampaa ja värikylläisempää kuvaa. Luonnollisesti tämä ei ole hyvä tai huono asia, käsittelyssä kun kuitenkin valitaan lopulliset säädöt noidenkin asioiden osalta. Lisäksi Canon tässä tilanteessa tuntui haluavan hieman suuremman aukon luodakseen saman oloista jälkeä. Tummien sävyjen toisto oli kummankin kameran osalta loistavaa.

Käsittelyssä tein suunnilleen samat asiat kummallekin kuvalle. Niinpä Canonilla kuvattu lopullinen ruutu on aavistuksen rauhallisempi kontrastin osalta.

Ida Nikon D810:lla ja 85mm f1.4 lasilla.

Suurena ruudulla näytti siltä, että Canonin jälki oli aavistuksen terävämpää. Siitä asiasta en kuitenkaan anna kirjallista lausuntoa, piirron vertailu tarkasti kun vaatisi sen kylmän testipenkin. Mutta näppituntumana jäi mukavan terävä ruutu ja kaiken kaikkiaan Canonista jäi kokonaisuutenakin erittäin hyvä jälkimaku. Näistä ruuduista tulen itse käyttämään tuota ylempää…

Kuvauksessa kaikki meni siis yllättävän helposti, enkä joutunut käyttämään aikaa kiroiluun tai käyttöohjeen etsimiseen. Ja kumpikin kamera hoiti hommansa paremmin kuin minä omani. Tämän kuvauksen ansiosta odotankin seuraavaa testiä, nimittäin Canonin R lienee listassa seuraavana…

Krister Löfroth

SAV:N FPA

Suomi on sekavien lyhennysten luvattu maa, joten pureudutaan näihin kirjaimiin, sekä viime viikonlopun tapahtumiin vähän tarkemmin. Palkintoja ja kunniaa on nimittäin jaettu…

Sata vuotta täyttävä Suomen Ammattivalokuvaajat Ry (SAV) muutti tänä vuonna merkittävästi vuosikilpailunsa sääntöjä. Aiemmin kilpailu on ollut vain jäsenten välinen koitos, mutta nyt otettiin askeleita isompaan ja kansainvälisempään suuntaan. Ensinnäkin, kilpailu on nyt kaikille valokuvaajille avoin. Tämä tarkoittaa käytännössä osallistujien ja kuvamäärän räjähdysmäistä kasvua, sekä tietenkin myös ilmaisun laajenemista.

Itse kilpailu, eli Finnish Photo Awards (FPA), rakennettiin ulkomailla käytettyjen käytäntöjen mukaan. Tämä rakenne on kieltämättä järkevyytensä lisäksi myös käytännöllistä. Sarjoja tänä vuonna olivat: commercial (mainoskuva), classical portrait (klassinen muotokuva), creative portrait (luova muotokuva), baby (vauvakuva), children (lapsikuva), illustration/digital art/fine art (kuvituskuva, digitaalinen taide), nature (luonto- ja maisemakuva), reportage/photojournalism (lehtikuva, kuvajournalismi) sekä wedding (hääkuva). Erityisen mielenkiintoiseksi kilpailun tekee se, että parhaimmistosta valitaan osallistujat Suomen maajoukkueeseen World Photographic Cup -kilpailua varten. Tässä kisassa eri maiden maajoukkueet mittaavat toisiaan ja Suomi on menestynyt aikaisemminkin hienosti!

Lauantaina Tampereella hotelli Ilveksessä oli finaaliin päässeiden kuvien jyrytys. Kansainvälinen raati sai aikaan sen, että arvokasta tietoa oli hyvin tarjolla läsnolijoille. Voidaankin sanoa, että tämän kaltainen jyrytys on myös loistava opetustustilanne, eikä pelkästään matemaattinen pisteytystilanne. Varsinaisia tuloksia ei kuitenkaan vielä lauantaina julkistettu, vaan jännitys säilyi aina sunnuntai-iltaan asti.

Sunnuntaina järjestettiin yhteistyökumppaneiden avustuksella päivällä vielä messut ja ilta huipentui gaalaan & palkintojen jakoon. Sarjojen parhaiden lisäksi palkittiin myös yleisöäänestyksen voittaja, sekä kokonaiskilpailun kolme parasta. Petra Tiihonen voitti kokonaiskilpailun ”Against fur” -kuvallaan, jossa hän otti voimakkaasti kantaa turkisten käyttöön. Ja kuvaan olikin luotu voimakas kontrasti yhdistämällä kaunis kuvakieli yhteiskunnalliseen sanomaan. Kokonaiskilpailun toinen oli Onni Kinnunen ja kolmas Mikaela Holmberg.

Yhteistyökumppanit olivat mukana palkitsemassa sarjojen voittajia. Meillä oli ilo palkita lapsikuvasarjan voittaja Suvi Roiko upean herkästä lapsikuvasta ”Comfort”.

Suvin voittoisassa kuvassa on yhtenäinen, lämpimän rauhallinen tunnelma. Sävyt ja kontrastit sopivat täydellisesti toisiinsa ja kuva on hyvin intensiivinen.

Petran voittokuvan, sekä tietoa ja kuvia muistakin palkituista löydät tästä Helsingin Sanomien artikkelista.

Kokonaiskilpailun voittajan Petra Tiihosen voittotuuletus…

Tämän kaltainen uusi kuvaajia sekä koko alaa yhdistävä kilpailu on enemmän kuin tervetullut. Monesti kuvaajien työ onkin yksinäistä, vaikka asiakkaiden kanssa ollaankin paljon tekemisissä. Mutta verkostoituminen kollegoiden kanssa ja sitä kautta kehittyminen on todella merkittävässä roolissa ilmaisutapojen koko ajan kehittyessä. Tokikaan tämä ei ole ainoa ala, jossa yhteisille aktivoitumisille on voimakas tarve. Olen varma, että tämä Finnish Photo Awards kilpailu tulee kasvamaan ja vielä lisäämäänkin merkitystään alallamme.

Joten, ensi vuonna sitten vielä suuremmalla joukolla mukaan kisaamaan! Ja vielä kerran onnittelut kaikille voittajille!!!

Krister Löfroth