Vinkkejä Canon-kamerasi puhdistukseen

Kevättä on ilmassa. Aurinko lämmittää ja kirsikkapuut ovat täydessä kukinnossa. Päivittäisillä kävelyillä on houkuttavaa viettää pari minuuttia vain paistatellen kevään tunteessa. Valon ja siitepölyn lisääntyessä saattaa mieleen tulla myös kevätsiivous ja pölyjen pyyhkiminen. Kodin pintojen lisäksi kannattaa myös tarkistaa kuvauskalusto, joka saattaa olla puhdistuksen tarpeessa.


Lian ja pölyn kerääntyminen kameraan on väistämätöntä, vaikka kuinka käyttäisi ja säilyttäisi laitteita huolellisesti. Alla muutamia vinkkejä Canon-kalustosi puhdistukseen kotona.

Suosittelemme, että kotioloissa käytät kameran, objektiivien sekä videokuvausvälineistön ulkopintoja puhdistaessasi mikrokuituliinaa ja lakkapensseliä, tai liikkeessämme myytäviä desinfioivia puhdistustuotteita. Erityisen tarkasti kannattaa puhdistaa ne kohdat, joita kosketaan usein kuten kädensijat, säätimet, silmäsuojus sekä kosketusnäytöt. Objektiivien linssipinnat voi puhdistaa siihen tarkoitetulla puhdistusaineella ja linssipaperilla. Kuten Canonin käyttöoppaissa kerrotaan, älä käytä puhdistusaineita, jotka sisältävät orgaanisia liuottimia kuten tinneriä tai bentseeniä. 

Kuvakenno ja muut laitteiden herkät osat kannattaa poikkeuksetta puhdistuttaa meillä, valtuutetussa Canon-huollossa.

Vinkkejä Canon-kamerasi, objektiivien sekä videokameran omatoimiseen puhdistukseen kotona:

  • Sammuta virta laitteesta ja poista akku/paristot ja kytke virta irti ennen kuin aloitat puhdistuksen.
  • Käytä kertakäyttöhanskoja puhdistaessasi laitteiden pintoja.
  • Käytä apunasi puhdasta ja pehmeää liinaa ja lakkapensseliä Canon-tuotteitasi. Nukattomat tai mikrokuituliinat ovat suositeltuja. Vältä kosteuden joutumista laitteen sisään sekä ohjauspaneelin tai painikkeiden väleihin.
  • Älä suihkuta puhdistusaineita suoraan laitteen pinnoille. Suihkuta sen sijaan puhdistusainetta nukattomalle- tai mikrokuituliinalle ja pyyhi sen jälkeen laitteen ulkopinnat.
  • Vältä ammoniakkia sisältäviä puhdistusaineita puhdistaessasi objektiiveja ja suotimia. Ammoniakki voi aiheuttaa sumentumista akryylin, styreenin ja joidenkin pinnoitteiden kanssa.
  • Pyyhi varovaisesti ylhäältä alaspäin ja yhteen suuntaan puhdistaessasi kosketusnäyttöä tai ohjauspaneelia.
  • Varmista että laitteen ulkopinnat ovat täysin kuivuneet ennen kuin käynnistät laitteen puhdistuksen jälkeen.
  • Heitä kertakäyttöhanskat ja kertakäyttöiset puhdistustuotteet roskiin käytön jälkeen ja pese kätesi.
Tämä kotona suoritettava puhdistus lisää kaluston käyttöikää, mutta optimaalisena puhdistusmetodina, tuotteiden kunnossapidon kannalta, parhaaseen tulokseen pääset teettämällä laitteesi puhdistuksen valtuutetussa Canon-huollossa.


Sen lisäksi, että puhdistamme ja huollamme laitteesi ammattitaidolla, me myös desinfioimme ja puhdistamme kaikki laitteet UVC-valolla. Tämä on erityisen tärkeää tässä erityistilanteessa siitä syystä, että esimerkiksi kamera on usein kasvojen läheisyydessä. Käsien peseminen ja käsidesin käyttö on nyt kuvatessakin voimakkaasti suositeltava asia. Lisäksi kamerakaluston puhtaana pitämisessä tärkeässä roolissa on toistuva kameralaukun sisustan imurointi. Laukussa oleva pöly, kun kerääntyy juurikin siellä kuljetettaviin laitteisiin.

Desinfiointi, kennonpuhdistus ja vuosihuolto ovat palveluitamme, joita kannattaa käyttää säännöllisesti. Pölyttömien kuvien lisäksi kameran puhtaanapito auttaa kameran hyvän kunnon ylläpitämisessä. Teemme kaikki puhdistukset nopeasti ja huoltotilamme ovat optimoituja fototuotteiden laadukkaan huoltamisen lisäksi myös laadukkaisiin puhdistuspalveluihin.

Aloitimme YouTube-kanavan

Nyt on oikea aika aloittaa YouTube-kanava! Tulemme julkaisemaan napakoita videoita, joissa tsekataan asia tai pari kerrallaan. Tällä kerralla tehtiin kaksi erilaista perusvalaisua kahdella salamalla. Videota pääset katsomaan tästä.

Tässä on toinen kuvista, jonka tekemistä videollamme katsotaan. Kuva on valaistu kahdella salamalla siten, että kuvan vasemmalta puolelta tulee päävalo läpiampuvalla varjolla 45 asteen kulmasta malliin. Toisella salamalla on tasoitettu varjoja kameran suunnasta. Taustan tummuutta on säädetty etäisyydellä taustaan. Videosta löytyy tämän kuvan lisäksi toinen kahden salaman valaisu ja muutakin asiaan kuuluvaa höpinää.

Mallina on Hanna Lehikoinen.

Tällä hetkellä meillä on tarjouksessa Jinbein paketti, joka sisältää 2 kpl DM-3 salamaa, 2 kpl heijastinkupuja, 2 kpl JB-220 jalustaa, heijastavan ja läpiampuvan varjon, sekä TR-Q6 lähettimen. Tämän paketin hinta on 550€ ja tarjous on voimassa 1.6.2020 saakka.

Videon kuvaukset tehtiin Visuaaliviestinnän Instituutti VVI Oy:ssä, jonka kanssa teemme muutakin yhteistyötä. VVI:n nettisivuille pääset tästä.

Messuja kohti…

Vielä arvotaan 20 kpl lippuja messuille. Pistä maili osoitteeseen tapahtumat@jastekniikka.fi ja ilmoittaudu mukaan kisaan.

Arvontoja piisaa myös messuilla, siellä arvotaan 100 euron lahjakortti. Ja silloin kerrotaan myös, mitä tarkoittaa JAS Premium Selected -laitteet. Ja vierailijoita osastollamme riittää, esim perjantaina on paikalla sekä Nikonin ja Canonin asiantuntijat. Jinbeillä valaistuista KUN HYMY EI RIITÄ -näyttelykuvistaan kertoo Krister päälavalla perjantaina klo 12.30 ja lauantaina klo 11.30. Vintagelaitteita on mukana pakettiautollinen, hienoja Ona ja Peak Design laukkuja paljon, passikuvia otetaan livenä ja luvassa on paljon ihan kaikenlaista messuhumua. Siispä tervetuloa messuille!!!

Canon EOS-1D X Mark III

Olli Turtiainen on Canon kameroiden asiantuntija. Tässä Ollilta neljä vinkkiä, miksi EOS-1D X Mark III kannattaa hankkia:

  1. Optinen etsin – Ei viivettä etsinkuvassa. Nopeimmissakin peilittömissä kameroissa on noin kymmenesosasekunnin viive, eli tällä kameralla on siinä ajassa kuvattu jo 2-3 kuvaa. Nopeiden kohteiden kuvaamisessa ero on olennainen.
  2. Automaattitarkennus – Tarkennus hoituu isolla pikselimäärällä, voidaan kasvojen lisäksi tarkentaa esim silmiin, tällä kameralla jopa ylösalaisin oleviin! Sähköisellä sulkimella voidaan kuvata äänettömästi ja mekaanisella sulkimella voidaan pysäyttää liike. Voidaan kuvata jopa 20 kuvaa sekunnissa seuraavalla tarkennuksella.
  3. Video ominaisuudet – Voidaan kuvata jopa 5.5K:n raakavideota koko kennon alueelta.
  4. Laatu – Kamera on vaativissakin olosuhteissa kotonaan, pöly ja kosteussuojaus on loistava. Käytössä on herkkyydet 100 – 102 400 ISO, (laajennettavissa jopa L: 50-819 200). Tarkennus toimii erittäin hämärässä, livewiev -6 EV ja optisen etsimen kautta -4 EV. DIGIC X -kuvaprosessorin ansiosta luvassa on huippunopeaa kuvausta ja erinomaista kuvan laatua.

”Kato kamerasta onko siellä mitään”

Janne Heinonen sai 7-vuotiaana ensimmäiset kiikarit lintubongaukseen, jo silloin oli luonnossa kulkeminen elämäntapa, eikä pelkästään harrastus. Kiikarit vaihtuivat kameraan, mutta nykyäänkään ”ei etsitä kuvattavaa veren maku suussa”, vaan yhä edelleenkin eläimien ja maiseman kokeminen on tärkeintä. Janne on vuosien varrella keskittynyt useampaankin luonnon ilmiöön, mutta tässä blogissa syvennytään vain revontulien ja valaisevien yöpilvien kuvaamiseen. 

Revontulet lienevät meille kaikille maallikoillekin tuttuja, mutta valaisevat yöpilvet lienevät oudompi käsite. Kyseessä on noin 82 kilometrin korkeudessa olevia untuvapilvien kaltaisia pilviä. Aurinko valaisee pilvet nimenomaan niiden korkean sijainnin vuoksi, vaikka maanpinta on jo varjossa.

Revontulien löytäminen on näistä merkittävästi vaikeampaa. Janne asuu Turussa ja vuodessa on vain muutamia öitä vuodessa, jolloin kunnon revontulia on lounais-Suomessa. Revontulet myös liikkuvat niin nopeasti, että ennusteiden seuraaminen on tärkeää. Jos ikkunasta näkee revontulia, niin käytännössä on jo liian myöhäistä lähteä metsästysretkelle. Ja kaupungin ”valosaasteesta” pitää päästä pois saadakseen hyviä kuvia. Yöpilvet eivät sitten liikukaan samalla tavoin, joten niiden kanssa ei olekaan niin kiire. Yleensä ajatellaan, että revontulia syntyy vain talvella. Tosi asiassa niitä on ympäri vuoden, kesällä tosin ilmiötä emme näe. Valaisevat yöpilvet taas ilmiönä syntyy vain kesällä.

Huvittava ilmiö revontulien kanssa on se, että paljaalla silmällä ei niitä havaitse yhtä hyvin kuin kuvatessa. Eli kameran takaruudusta otettua kuvaa tsekkaamalla näkee merkittävästi paremmin millaiset revontulet olivat sillä kertaa kuvattaessa.

Teknisesti kannattaa huomioida muutamia seikkoja tällaisissa kuvaustilanteissa. Ensinnäkin luonnollisesti tarvitaan tukeva jalusta. Kameran tärkein ominaisuus (tietenkin kennon laadun lisäksi) on mahdollisuus käyttää normaalia isompaa herkkyyttä. Janne kuvaa usein 800 isolla valotusaikojen liikkuessa 1-13 sekunnin haarukassa. Joskus mennään puolen minuutinkin valotuksiin, mutta tässä näyttelee objektiivivalinnatkin oman osansa. Kameralaukusta löytyy 24mm f1.4 ja 14mm f2.8 -laajakulmat. Usein käytössä onkin aina täysi aukko. Objektiivien laatu on rungon speksejä tärkeämpää. Laukusta löytyy myös 400-millinen ja 100-millinen makro, mutta niistä tarinaa sitten tulevissa blogeissa. Automaattitoiminnoilla ei ole Jannelle paljoa annettavaa, aukko- ja aikavalinnat ovat ennemmin kokemusperäistä tietoa kuin mitään muuta. Ja laajakulmalla taivasta kuvattaessa pystyy tarkennuksenkin säätämään valmiiksi…

Kuvankäsittely on Jannella todella minimissä. Photoshop koneelta kyllä löytyy, mutta sitä ei ole kertaakaan avattu. Lightroomilla pystyy tekemään kaiken tarpeellisen säätämisen ja usein ”käsittely” onkin vain kuvan tummimpien ja vaaleimpien alueiden hienosäätöä. 80-luvulta on säilynyt Jannen kuvaamisessa se, että kuva tehdään aina mahdollisimman valmiiksi kuvaushetkellä. Käsittely on helpompaa pitää minimissä, jos kuva on sommiteltu, rajattu ja valotettu oikein jo kuvatessa. Laatua ei Janne etsi suuresta kuvausmäärästä vaan ennemminkin oikeasta ajoituksesta. Ja mies on kuulemma ”usein myöhässä” lintujen lentoa kuvattaessa…   😉

Janne ei ole perheen ainoa ”samoilija”, vaan pojalle hankittiin jo 10-vuotiaana oma kamera. Jälkikasvulla onkin jo 10-vuotta luontokuvausta takana, vaikkakin tällä hetkellä harrastus on hieman rauhallisempaa kun aikaa täytyy käyttää enemmän sosiaalisiin kohtaamisiin ennemminkin ihmisten kanssa. Jannenkin harrastus perhettä hankittaessa oli osittain hetken ”telakalla”. Taitaa olla tuttu ilmiö meille kaikille. 

”Luontokuvaaja” tarkoittaa Jannelle ihmistä, joka nauttii luonnossa olemisesta kaikissa tapauksissa ja mm tuntee eläinten tapoja ja niiden käyttämiä reittejä ja ravintoa. Paljon tästä on toki opittua, mutta havainnointi on myös vaistoa ja lahjojakin. Itse kuvaaminen on helppoa, täydellisten hetkien löytäminen vaatii monesti vuosien kokemuksen ja paljon luonnossa vietettyä aikaa.

Kerran Janne antoi puhua itsensä ympäri kuvaamaan yhdet häät, mutta sen jälkeen on ollut selvää, ettei toisia häitä tule enää kuvattua. Olenkin itse myös sitä mieltä, ettei kaikkien kannata tehdä kaikkea. Luonto-, hää- ja vaikkapa mainoskuvaus ovat täysin eri lajeja, joten on vain hyvä, jos keskittyy sellaiseen kuvaukseen mihin kokee intohimoa. Janne määrittää hyvin luontokuvan ja luonnossa otetun taidekuvan eron hyvin. Luontokuva on aito kuvitus hetkestä, joka oikeasti on tapahtunut ja kuvaaja tuo sen kaikkien nähtäväksi. Taiteen puolelle astutaan silloin, kun muokataan kuvassa olevia alueita suhteessa toisiinsa, käsitellään kuvaa merkittävästi tai siirretään kuvan osia toisiin. Itse allekirjoitan hyvin tämän määritelmän, ei ole oikeaa tai väärää, nämä tavat ovat vain kovin eri tapoja näyttää luontoa muille.

Henkilökuntaamme: Matti Ikonen

Filmiajan kameroiden myynti on lisääntynyt selkeästi viime vuosina, niistä on tullut suorastaan muoti-ilmiö. Vintage osastomme otti haltuun vuonna 2016 Matti Ikonen. Hän on aina arvostanut laitteita, joilla on historiaa, laitteita joita legendat ovat käyttäneet ja jotka ovat muodostuneet itsekin legendoiksi.

Matti on innokas valokuvauksen harrastaja ja kuvaa otoksistaan 99% filmille. Eniten kuvia syntyy ystävistä ja ihmisista, vaikka myös katu- ja maisemakuvauskin on tuttua. Ja vintageen suuntautuminen ei ulotu pelkkiin kameroihin, vaan innokas muusikko käyttää eniten 60-80 -lukujen koskettimia ja soundeja.

Matin toimenkuvaan ei kuulu pelkästään vanhojen laitteiden osto, myynti ja puhdistus, vaan lisäksi hoituu koko verkkokauppamme tilausten hoitaminen, sekä kaikenlaiset muutkin asiakaspalvelutehtävät Turun myymälästämme käsin. Uusikin tekniikka miestä kiinnostaa, joten varsinaisesta ”laitehullusta” on kysymys. Laitteiden testaaminen ja käyttäminen onkin yksi työn parhaista puolista asiakkaiden kanssa kommunikoinnin lisäksi, hän kertoo.


Vintage laitteiden ymmärtäminen ei synny ”parran pituudesta”, vaan ennemminkin intohimosta laitteisiin.

Työkaverit eivät arvosta Mattia ainoastaan laiteosaamisensa ansiosta, vaan kehuja saa myös miehen ystävällisyys, avuliaisuus, kohteliaisuus ja erinomainen huumorintaju.

Arvonimien aikaa

Taas viikonloppuna oli valokuvaajien Euroopan kattojärjestön FEPin arvonimihaku, tällä kertaa Prahassa. Tilaisuus on todellakin näköalapaikka siihen, mitä juuri tällä hetkellä tapahtuu kameroiden edessä. Ja JAS-Kamerakauppa pääsi mukaan jyryttämään kuvasarjoja.

Lauantaina haettiin QEP (Qualified European Photographer) ja sunnuntaina MQEP (Master QEP) -arvonimiä. Olennaisin ero näissä on luonnollisesti laatu. Saadakseen tuon Masterin täytyy saada puolelleen ainakin viisi tuomaria seitsemästä ja vaatimukset ovat melkoisen kovat. QEP:hen riittää kolmen tuomarin puolto viidestä. Tätä jälkimmäistä haetaan tietystä valokuvauksen osa-alueesta ja Masterissa aluetta ei määritetä.

QEP-hakijoita oli 32 ja heistä 18 tuon arvonimen sai. Master-hakuja oli 19, joista 7 meni läpi. Niinpä läpimeno ei ole todellakaan itsestäänselvyys. Ja yksi arvonimi tuli jälleen Suomeen, nimittäin Markus Aspegren nappasi QEP:n. Hyvä Suomi!

Tässä linkit, joista näette kaikki arvonimen ansainneet sarjat. Tästä löytyy QEP-sarjat ja tästä MQEP-sarjat. Näistä näkee todella hyvin kokonaisuudet.

Muutaman sarjan haluan nostaa erikseen esille. QEP:iden puolelta Andre Scönherrin pelkistetyn minimalistiset maisemakuvat olivat upeita. Yleensä pidän räväkämmän oloisista pläjäyksistä, mutta kliseisesti todeten näitä katsellessa sielu lepää. Andren omille sivuille pääset tästä. Toinen hieman hyvällä tavalla erikoisempi sarja oli Filip Santessin symbolisen raffi kokonaisuus. Valitettavasti ruudulta ei näe upeiden metallille printattujen teosten sävyjen killtoa ja syvyyttä. Filipin omalle sivulle pääset tästä.

Sitten muutama nosto MQEP-sarjoista. Martins Steenhautin luontokuvat ovat yksinkertaisesti vaikuttavia. Kuvissa ei ole pelkästään osattu valita sopivaa hetkeä, vaan lisäksi voimaa on synnytetty terävyysalueella, kontrasteilla ja sommittelulla leikkien. Martinsin omille sivuille pääset tästä. Thibault Chappe taas todistaa hääkuvillaan sen, että kuvat voivat olla valollisen voimakkaita, vaikka tilanteita ei voi aina hallita. Kuvien välittämät tunteet taidokkaan ilmaisun kanssa tekee sarjasta loistavan. Thibaultin omille sivuille pääset tästä. Yllätän itsenikin, että en poimi tähän lainkaan muotokuvasarjoja, sillä viimeinen Milos Ficin sarja esittelee hevosurheilua. Kaikesta näkee, että Milos hallitsee kuvaamisen lisäksi valitesemansa aiheen. Tämä on hyvä esimerkki sarjasta, joka on yhtenäinen, mutta silti siinä on tarpeeksi variaatiota esimerkiksi kuvakulmien ja käytettyjen polttovälien osalta. Kaikkien arvonimisarjojen yksi tärkeä kysymys onkin se, miten tuottaa yhtenäisen kokonaisuuden mutta säilyttää sarjan sisällä riittävään ”elämää”.

Hieman toki erikoista, että tämä blogi käsittelee valtavaa joukkoa kuvia ja kuvaajia ilman, että olen tässä julkaissut yhtään kuvaa. Mutta kun kyseessä on pelkästään kuvasarjoja, niin kannattaa ennemmin käydä linkeistä katsomassa aina kokonaisuus. Toivottavasti löydät näistä kuvaajista toisaalta inspiraatiota ja toisaalta aihetta ihmetelläkin. Hauskaa surffalilua ja terveiset Prahasta!

Krister

Kameran vuosihuolto

Nykypäivänä kameran kenno olisi hyvä puhdistaa säännöllisin väliajoin vaikkei isoja pölypalloja kuvissa olekaan, siis hieman samalla ajatuksella kuin vaikkapa auton öljyn vaihto. Tällöin lika ei pääse pinttymään kennolle. Kennoputsien lisäksi kannattaa tehdä välillä myös vuosihuolto. Se on tavallista kennon puhdistusta isompi ja parempi vaihtoehto, sitä tehdään kaikille* järjestelmäkameroille ja sen hinta on tällä hetkellä 65€. Mitä kaikkea vuosihuoltoon sitten kuuluu???

Tarve vuosihuollolle syntyi, kun uudet kamerat eivät enää vaatineet yhtä paljon puhdistusta ja voitelua kuin aiemmin. Kuten autotkin, huolletaan kameroitakin osin tietokoneella, joten ”ruuvimeisselin pyörittäminen” on suhteellisesti vähentynyt. Toki nykyäänkin on vielä monissa kameroissa liikkuvia mekaanisia osia, kuten vaikkapa viritys- ja suljinmekanismi. Nämä mekaaniset osiot on valmistettu sellaisista materiaaleista, jotka mahdollistavat joko täysin voiteluaineettomat, tai merkittävän vähän voitelua vaativat laakeroinnit vanhempiin materiaaleihin verrattuna.

Vaikka uusien kameroiden huoltotarve onkin joiltain osin lähes minimaalinen, tarve varsinaisten korjausten lisäksi säätöihin, pieniin voiteluihin, vikakoodien lukemiseen, vikaatumisten ennakointiin, sekä etsimen, mattalasin ja peilikammion puhdistuksiin on toki olemassa. Eli nyt voi oikealla huollolla vaikuttaa laitteensa elinikään ja toimivuuteen selkeästi enemmän kuin aiemmin. Ja ohjelmapäivitysten tekemisen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Samalla tapaa kuin päivityksillä ylläpidetään ja parannetaan tietokoneen toimivuutta, saadaan myös kameraan uusia ominaisuuksia, sekä nopeutetaan että parannetaan vanhoja.

Huollossa osaamisen ja laitteiden lisäksi tärkeää on myös olosuhteet, esim pölyä ei ilmassa saa olla.


Vuosihuolto sisältää kaikki jatkuvan toiminnan kannalta tärkeät päivitykset, testit ja puhdistukset. Vuosihuollosta saa huoltajan allekirjoittaman todistuksen, jossa kerrotaan mm, että tietyt toiminnat on testattu, kenno ja peilimekanismi on puhdistettu jne.

Olemme Canon ja Nikon -kameroiden valtuutettu huolto. Käytännössä se tarkoittaa suurta vastuuta, osaamista ja oleellisen tiedon hallintaa jokaisen huoltamamme laitteen osalta. Ylpeänä tarjoammekin tällä tavoin suurta luotettavuutta ja vaivattomuutta laitteen päivittäisessä käytössä. Vuosihuolto nimi jo ohjaa, kuinka usein toimenpide kannattaisi vähintään tehdä. Ainakin kerran vuodessa olisi hyvä tietää kameran olevan puhdas, päivitetty ja kunnossa. Silloin on aina helpompi keskittyä tärkeimpään, eli kuvaamiseen.

*Mainittu vikakoodien lukeminen onnistuu tällä hetkellä Nikon ja Canon kameroilla. Pienempien valmistajan kameroissa on hyvä olla mukana ladattu akku ja objektiivi.

PARASTA JUHANNUKSESSA

Juhannusta vietetään monilla tavoilla, mökkirauhasta nauttien, humalassa huudellen tai ihan jotenkin toisin. Mikä on sinun kuvasi parhaasta juhannushetkestä?

Lähetä paras juhannuskuvasi mailiosoitteeseen tapahtumat@jastekniikka.fi ja olet mukana kilpailussa, jossa voittajalle jaetaan Polaroid Onestep 2 VF Stranger Things -kamera, toiselle Manfrotto Amica 50 beige -laukku ja kolmannelle kertakäyttökamera.

Ennen keskiviikkoa 26.6 klo 16 lähetetyt kuvat ehtivät mukaan ja tulokset julkistetaan maanantaina 1.7. JAS Kamerakauppa julkaisee omissa somekanavissaan kymmenen parasta kuvaa. Ja kuvaaja tietenkin mainitaan, joten laita mailiin nimi, jonka haluat näkyvän. (Ja jos et halua nimeä kerrottavan, niin laita tieto siitäkin.)

Kilpailukuvien tyyli on erittäin vapaa…

Hiphei ja hyvää juhannusta toivottaa JAS Kamerakaupan väki!

Suoraan Euroopan huipulle

Nyt sitten viikonloppuna se mainostamani arvonimisessio käytettiin FEPin (Federation of Europpean Professional Photographers) toimesta. Jyryssä istumisen tarjosi todellisen näköalapaikan sillä, mitä ja miten tällä hetkellä kuvataan.

Vaatimustasoltaan keskimmäistä QEP-arvonimeä tavoitteli 35 kuvaajaa. Kuvasarjoissa oli valtavia eroja laadussa, yhtenäisyydessä ja kaikessa muussakin. Tämä johtuu eniten siitä, että tätä arvonimeä suorittamaan voi tulla ihan ”kylmiltään”. Eli alempaa arvonimeä ei tarvi suorittaa, jos ajattelee taitonsa riittävän suoraan tähän asti. Seitsemäntoista kuvaajaa tuon arvonimen sai. Listan uusista QEP-kuvaajista löydät tästä. Seppo Kolehmainen piti tuossa listassa Suomea esillä. Onnittelut!

Hauskahko yksityiskohta läpässeistä on se, että 8 arvomineä meni Norjaan. Eli kotikenttäedun turvin norjalaiset ”varastivat” yli puolet arvonimistä. Ennenkin on ollut havaittavissa ilmiö, että silloin kun karavaani osuu kotimaahan, niin kynnys osallistua hakuprosessiin matalampi. Toki esim kuvien lähettäminen on silloin halvempaa, mutta isompi asia lienee kuitenkin henkisellä puolella.

Ja mennäänpäs sitten korkeimpaan MQEP-arvonimeen. Sitä tavoitteli seitsemän hakijaa ja kolmelle se myönnettiin. (Uutiseen pääset tästä.) Niinpä voi todeta, että alle puolet kummassakin ryhmässä sai mitä tavoitteli. Tämä kertoo rimojen korkeudesta…

Katsotaas kahden onnistujan kuvia tarkemmin. Ensiksi vuorossa on Slovakialainen Martin Krystynek. Tavallaan kovin hienoa, että arvonimiä voi saada myös perinteisimmillä kuvilla. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että komposiittikuvat eivät ole arvo sinänsä. Hyvä kuva on hyvä kuva, on se toteutettu enimmäkseen kuvankäsittelyssä tai melkein valmiiksi asti jo kuvattaessa. Valittu tyyli ei ratkaise lainkaan valollista, teknistä tai muutakaan laatua. Martinin omille sivuille pääset tästä ja yllä olevaan nimeä klikkaamalla pääset suoraan menestyneeseen arvonimisarjaan.

Martin tulee olemaan yksi Euroopan aktiivisista ja näkyvistä kuvaajista tulevaisuudessa. Hän on nyt jo jyryttänyt alempia tutkintoja ja osallistunut aktiivisesti myös kansainväliseen toimintaan ollen mm FEPin hallituksessa. Odotan mielenkiinnolla millaista ilmaisua Martinilta tulee myöhemmin julkisuuteen.

Martinin kuvissa oli nuoria kauniita naisia ja toki asiasta voi vitsailla paljonkin, mutta menestys tuli ansioista, ei malleista. 😉 Martin teki todella yhtenäisen sarjan valaisun sävyjen, rajausten ja kontrastien osalta. Jopa hienovaraisten ilmeiden luomissa tunnelmissa oli yhtenäisyyttä ja silti sopivasti variaatioita. Sarja oli hienosti pelkistetty voimakkaan koskettavaksi. Päätuomarin peräänkuuluttama VOW-efekti syntyi jo kun käveltiin tuomarointihuoneeseen näitä kuvia arvioimaan.

Toinen erilaisen mielenkiintoinen sarja oli Jan Pohribnýn (Tsekki) New Stone Age -hengessä liikkuva kokonaisuus. Symboliikka ei monestikaan ole hyvää, jos käytössä on ensimmäisenä mieleen tuleva vertauskuva. Asioita pidemmällä kehittäessä voi osua johonkin arvokkaampaan, kuten tässä sarjassa. Yllä olevaa nimeä klikkaamalla pääset Janin MQEP-sarja kuviin ja hänen omille nettisivuilleen pääset tästä. Hauska osuma Janista on yhteys Imatraan. Hän nimittäin on vuosien varrella ollut Polytechnic Art School:ssa luennoimassa paljonkin.

Jan on useammassa kuvassa yhdistänyt ruutuja ennen ja jälkeen auringonlaskun. Eli kamera jalustalla otetaan ensin ruutu, jossa näkyy halutusti maisema muotoineen. Yön tuotua hämäränsä, tapahtuu samaan ruutuun pidemmällä valotusajalla ja pienellä aukolla vaikkapa joidenkin alueiden valomaalausta. Kuvat eivät hehkuttele joillakin omituisilla tekniikoilla, vaan ovat hienovaraisen kauniita kertoen samalla tarinaansa. Tämä sarja ei ole erikoinen, mutta erityinen, ja täysin varmasti jakaa katsojien mielipiteitä. Itse pidän kuvista todella paljon, mutta monille tämä sarja ei aukea lainkaan. Silloin on tehnyt asioita oikein, kun onnistuu herättämään katsojissa tunteita, oli ne sitten mitä tahansa.

Näin yhteenvetona täytyy sanoa vielä ääneen, että arvonimi ei koskaan muuta kuvaajaa taikuriksi. Arvonimi kertoo sen, että kuvaaja on kulkenut pitkän matkan ja oppinut mennessään koko ajan lisää. Joten moiset kirjainyhdistelmät kertovat jo aiemmin hankitusta osaamisesta, ei enempää, eikä vähempää.

Käykääpäs surffailemassa ainakin Martinin ja Janin sivuilla.

Krister Löfroth