Parempia vaihtolaitteita

Kaikki vaihtolaitteemme ovat valtuutetun huoltomme tarkastamia, puhdistamia ja tarvittaessa kunnostamia. Eli siinä vaiheessa kun laite tulee myyntiin on asiakkaalla kaikki olennainen tieto käytettävissään. Meidän onkin helppo myöntää näille tuotteille vähintään kuuden kuukauden takuu. Vaihtolaite meiltä ostettuna on sekä turvallinen, että ekologinen vaihtoehto.

Kameroista tarkistetaan mm valotus, tarkennus, tähyslasi ja peilikotelo. Objektiiveistä tarkistetaan esimerkiksi optinen suorituskyky, automaattitarkennus, vakaaja ja himmentimen toiminta. Lista tarkistettavista asioista onkin todella kattava.

Tutustu vaihtolaitevalikoimaamme TÄSTÄ.

Käytämme vaihtolaitteissamme kuntoluokitusta K1-K5, joka kertoo helposti millaisessa kunnossa tuote on. K5 merkintä tarkoittaa ”vähän käytetty, vähäisiä käytön jälkiä”. Eli tällainen laite ei eroa paljoa ulkopinnoiltaan uudesta vastaavasta. K4 taas on ”normaalisti käytetty, vähäisiä käytön jälkiä”. Tämä kuntoluokitus helpottaa erityisesti niissä tilanteissa, joissa laitetta ei pääse henkilökohtaisesti hypistelemään.

Tällä hetkellä on käynnissä Canon EOS-1D X MkII -kamerarungon lahjakorttikampanja.
Käytetyn Canonin EOS-1D X Mk II lippulaivamallin ostajalle 400€ lahjakortti. Lahjakortin voit käyttää tuoteostoksiin ja huollon palveluihin. Nyt kannattaa olla nopea, sillä käytettyjä runkoja on rajattu määrä liikkeissämme. Kampanja on voimassa 18.3 asti ja tuotteet näet tästä linkistä:
https://www.jaskamerakauppa.fi/…/98-canon-eos-1d-x-mkii…

Minun tarinani – Henna

MASENNUSTA JA MANIAA -projekti tehtiin yhteistyössä Kaksisuuntaiset Ry:n ja JAS Kamerakaupan kesken. Kaiken keskiössä on 12 aitoa tarinaa henkilöistä, jotka sairastavat kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Tässä Hennan tarina.

”Olen saanut virallisen diagnoosin kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön vuoden 2019 loppupuolella, mutta asiaa oli toki tutkittu jo pidemmän aikaa aiemminkin.

Muistan, kuinka törmäsin teini-ikäisenä lehdessä olleeseen artikkeliin ihmisestä, joka sairasti tätä kyseistä sairautta. Silloinen teksti sai minut miettimään, että kuvaus oli ihan kuin omasta elämästäni. Mieltäni on tutkittu vuosien saatossa useaan otteeseen eri tahojen osalta, mutta olen itse jättänyt hoidot kesken oloni parannuttua.

Pitkään ajattelin minulla olevan vain masennusta, joka olisi ohimenevä vaihe elämässäni. Vuosien ajan kipuilin mielialojen aaltoilun kanssa, kunnes 2017 saavutin elämäni syvimmän aallonpohjan ja päätin hakea apua, johon sitoudun täysin. Tiesin, että mikäli en hakisi apua tulisin musertumaan totaalisesti. Mitä pidemmälle hoitojakso eteni, ilmeni todella vahva epäilys kaksisuuntaisesta. Suurin osa elostani oli ollut masennukseen taipuvaa, mutta olin kokenut yhden todella selkeän manian, joten pelkkä masennus ei enää sopinut kuvaan.

Tämän tiedon saaminen oli minulle todella raskasta, tuntui aivan siltä, kuin koko minuus olisi murskattu ja olisin saanut valtavan leiman otsaan, jossa lukee kissankokoisilla kirjaimilla ”HULLU”. Jouduin painimaan ajatuksen kanssa todella pitkään, jotta pystyin itse hyväksymään sairauden olemassaolon sekä sen, ettei se kerro koko totuutta minusta.

Pikkuhiljaa aloin läheisteni tuen avulla tajuamaan, etten ole muuttunut mihinkään, eikä diagnoosi muuta minussa mitään. Heidän kauttaan ymmärsin, että tämä tieto oli hyvin pitkälti selitys, miksi olin voinut monta vuotta niin huonosti. Aloin ymmärtää, että diagnoosi oli avain elämäni normalisoitumiseen, sillä nyt saan oikeanlaista apua ja hoitoa.

Nyt olen 25-vuotias ja tilani on todella stabiili ja tästä kiitos kuuluu mahtavalle psykoterapeutilleni sekä oikeanlaiselle lääkitykselle. Paljon töitä olen joutunut ja joudun jatkossa tekemään itseni kanssa, mutta pitkälle on tultu niistä ajoista, kun koko elämä meinasi kaatua päälle. Matkan varrella on tullut opittua se, että minä en ole sairauteni määrittämä, vaan päätän itse kuka olen ja mitä teen.”

Projektin näyttely tulee kiertämään eri paikoissa loppuvuoden aikana ja kalenterin vuodelle 2021 pääset tilamaan tästä linkistä. Projektin kuvaajana oli Krister Löfroth, kuvauspaikat lahjoitti MAGITO ja Visuaaliviestinnän Instituutti VVI Oy, kalenterin ja näyttelykuvat printtasi Color-Kolmio.

Henkilökuntaamme: Kimmo Kaskinen

Kimmo Kaskinen tuli JASsiin huoltoteknikoksi 14 vuotta sitten ja työskentelee Helsingin toimipisteessämme. Vaikka Kimmo on erikoistunut kameroiden korjaamiseen, on työ silti yllättävänkin monipuolista. Alunperin Kimmo tuli alalle kuvausharrastuksen kautta.

Normaali työpäivä koostuu siten, että ensin aamuisin Kimmo aloittaa kennonpuhdistuksista ja kustannusarvioiden tekemisistä asiakkaille. Sen jälkeen voikin keskittyä varsinaisiin kameroiden ja objektiivien korjaukseen ja puhdistukseen. Suurin osa työstä koostuukin puhdistuksista sekä vuosihuolloista ja toiseksi yleisin huoltotarpeen aiheuttaja on erilaiset pudotusvauriot. Huoltotöiden lisäksi Kimmo hoitaa myös asiakaspalvelua ja hänestä työn parasta antia ovatkin vaihtelevat työpäivät ja teknisten laitteiden ongelmiin löytyvät ratkaisut.

14 vuoden aikana huoltoteknikon työ on muuttunut siten, että koko ajan ollaan menty enemmän mekaanisesta korjaamisesta sähköiseen. Ilmiö on vielä vahvistunut peilittömien kameroiden tultua markkinoille.

Kimmo on tuore isä, joten eipä ihme että tällä hetkellä kuvaaminen on suuntautunut maisemakuvauksesta perhearjen ikuistamiseen.

Työkaverit kuvailevat Kimmoa rauhalliseksi ja täsmälliseksi. Hän ei pelkää ilmaista omaa, hyvin harkittua mielipidettäänkään. Kimmo on pidetty mies niin työkavereiden kuin asiakkaidenkin keskuudessa.

Minun tarinani – Johanna Karelahti

Kaksisuuntaiset Ry ja JAS Kamerakauppa teki ison MASENNUSTA JA MANIAA yhteistyöprojektin, jossa esiteltiin 12 ihmisen 12 tositarinaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön värittämästä elämästä. Myöhemmin tänä vuonna näyttely tulee kiertämään Suomea, mutta kalenteria vuodelle 2021 voi nyt tilata. Johanna Karelahti on yhdistyksen puheenjohtaja ja nähnyt paljon erilaisia tarinoita mm kokemusasiantuntijan roolissa. Tässä on Johannan oma tarina.

”Sairastuin jo nuorena. Olin 16-vuotias, kun masennus tuli hiipien. Synkkää kautta seurasi ennen pitkää vauhdikkaampi. Samalla harhaluulot kuten uskonnolliset kuvitelmat ja suuruusharhat astuivat kuvioon. Pidin itseäni guruna ja maailman pelastajana. Kirjoitin raivokkaalla vimmalla runoja, maalasin ja opettelin soittamaan kitaraa.

Kukaan ei tajunnut, että olin sairas. Minua pidettiin henkisenä, kummallisena tyttönä, joka vain oli enemmän pihalla kuin nuoret keskimäärin. Tai ehkä joku tajusikin, mutta ei tohtinut puuttua asiaan. Kotona ei ainakaan tajuttu. Vanhempien mielestä henkisyys oli kihahtanut minulle hattuun, mutta eihän näin järkevä tyttö sairas voinut olla.

Järkevä minä olinkin, ja koska pärjäsin koulussa loistavasti, katsottiin kulmikasta käytöstäni läpi sormien. Sairaudentuntoa minulla ei ollut. Tajusin, etten ollut ihan normaali, mutta se oli mielestäni vain osoitus omasta poikkeuksellisesta erinomaisuudestani. Maailma oli sairas, minä en. Sairaudentunto tuli vasta paljon myöhemmin, olin silloin 33-vuotias.

En tiedä, mitä on olla terve aikuinen, en ole sitä koskaan kokenut. Erikoista sinällään on, että pelkäsin ”hulluksi tulemista” aivan mahdottoman paljon nuorena aikuisena – vaikka jo olin hullu, tietämättäni.

Olin työelämässä, kunnes sairaudentunto iski tajuntaani. Monien vaiheiden jälkeen päädyin työkyvyttömyyseläkkeelle. Samassa pyörityksessä minusta tuli myös äiti. Lapseni yksivuotispäivän vietin suljetulla osastolla, mikä vieläkin minua kaihertaa.

Sairaus on rajoittanut elämääni monella tapaa. Toisaalta olen löytänyt vauhtikausien myötä itsestäni aivan uudenlaisia luovuuden lähteitä. Olisinko koskaan sovittanut barokkiaarioita naiskvartetin laulettavaksi, ellen olisi ollut hypomaaninen? Olen myös kirjoittanut myrskyisällä vimmalla sellaista runollista sanojen vuota, etten ikinä olisi tasaisemmalla kaudella sellaiseen pystynyt. Tauluissani loistavat värit, jotka eivät ole ihan tästä maailmasta. Sairaus päästää minut sellaisille mielen alueille, joille terveillä ei ole pääsyä. Onko kukaan terve ikinä ollut Tampereen kuningatar kultaisessa viitassaan ja luonut suopeita katseita alamaisiinsa? Tai eksynyt sysimustaan hiilikaivokseen.

Haluaisin ihmisten tietävän, että tämä ei ole järkevyyshäiriö. Tämä ei myöskään ole älykkyyshäiriö. Tämä on mielialahäiriö, ja minun tapauksessani välillä psykoottinen sairaus myös, mutta en ole yhtään sen huonompi, tyhmempi, pahempi tai heikompi kuin terve ihminen. Haluaisin myös ihmisten tietävän, että kukaan ei sairastu tahallaan. Ihminen on täysin viaton, syytön sairauteensa. Sairaus on henkilökohtainen, lähipiirin ja jopa koko yhteiskunnan tragedia. Silti sen kanssa on mahdollista elää. Terveys on yhteiskunnassammme suuressa arvossa ja ihannoinnissa. Kuitenkaan se ei ole kaikki. Olen menettänyt terveyteni, mutta elämäni on monesti aivan onnellista. Olen taiteilija, vaimo ja äiti. Niissä asioissa olen hyvä.

Olen nyt 45-vuotias ja minulla on paljon unelmia. Ennen kaikkea toivon lapselleni onnellista elämää. Toisekseen toivon itse pääseväni vaikuttamaan positiivisesti mielisairaiden asemaan yhteiskunnassa. Toivon, että taiteestani on iloa itseni lisäksi myös muille ihmisille. Tähän sairauteen en aio kuolla, vaan aion elää sen kanssa ja kulkea sovussa käsikkäin niin pitkälle kuin elämä kantaa.”

Kalenterin pääset tilamaan tästä linkistä. Projektin kuvaajana oli Krister Löfroth, kuvauspaikat lahjoitti MAGITO ja Visuaaliviestinnän Instituutti VVI Oy, kalenterin ja näyttelykuvat printtasi Color-Kolmio.

Luonnossa Elmerin matkassa

Elmeri O. Juuti on lukiolainen Turusta. Huolimatta nuoresta iästään on hän jo kokenut luontokuvaaja, harrastus kun alkoi jo 6-vuotiaana. Tulevaisuus näyttää tuleeko harrastuksesta ammatti, tavoitteita kun on sekä opiskelun, että kuvaamisen suhteen.

Elmeri valittiin vastikään vuoden nuoreksi pohjoismaalaiseksi luontokuvaajaksi 2021. Eikä tämä ole suinkaan ainoa menestys kilpailuissa, esim Kuusamo Nature Photo 2018 -kilpailun nuorten sarjassa tuli sijat 1 sekä 4 ja myös yleisö valitsi Elmerin kuvan suosikikseen. Vuonna 2019 tuli samasta kilpailusta viides sija. Vuoden Luontokuva -kisojen nuorten sarjasta on tullut kunniamaininnat vuonna 2020 sekä 2019.

Elmeri ajautui luontokuvaajaksi alunperin isän kanssa käytyjen lähiluontoretkien kautta. Lintujen katselu vaihtui sekä eläinten että maisemien tallentamiseen. Kuvaamisen kohteet muutenkin ovat laajentuneet koko ajan, ehkäpä mieluisimmat kohteet ovat kuitenkin saaristo-, metsä- ja suoluonto.


”Yllä oleva kettukuva syntyi kesäisenä iltana Paraisilta Turkuun palaillessa. Puhuin autossa, miten olisi kiva kuvata kettua hyvissä valoissa ja olosuhteissa. Isä näki autosta ketun kauempana niityllä saalistamassa. Jäin autosta pois kameran kanssa ja lähestyin kettua. Pääsin hyvin lähelle seuraamaan sen saalistelua makuultani. 2 myyrää se sai napattua.”


Luonto on Elmerille enemmän elämäntapa kuin vain harrastus.

Joskus Elmeri kuvaa isommissakin porukoissa, mutta pääasiassa kuvaaminen hoituu joko isän kanssa tai yksin.

Elmeri käyttää enimmäkseen Nikonin D500 -kameraa ja Nikkorin 300-millistä f2.8 Vr II -linssiä. Toki maisemia ja kasveja kuvattaessa tarvitaan lyhyempiä polttovälejä, mutta juuri tuo 300-millinen on lempipolttoväli.

Elmerin ja hänen isänsä yhteisille sivuille pääset tästä klikkaamalla.

Valotus vastaan monivalotus

Tarkoitan tässä yhteydessä monivalotuksella sitä, että eri osat kuva-alasta valotetaan eri aikaan tai eri ajalla. Itse tein vuosituhannen vaihteessa aiheesta Valokuvaajan Erikoisammattitutkinnon ja tuolloin monia asioita tehtiin ja kannattikin tehdä livenä. Nykyään Photoshopilla voi jäljitellä tällaista lopputulosta aika hyvin, joten kyseessä lienee lähinnä katoavaa kansaperinnettä. Vilkaistaan silti pieni yksityiskohta kyseisestä monivalotusleikistä.

Tässä kuvassa on malli ja tausta valaistu erikseen eri ajalla. Malli on valaistu kahdella samalla etupuolelta ja tausta on valaistu puolen sekunnin ajalla pelkällä salaman ohjausvalolla. Eli mallin etupuoli piirtyy terävänä niiltä osin, mihin salaman valo osuu ja koska näiden salamoiden ohjausvalot ei ole päällä, ei myöskään malliin päälle tule huntua. Kun taustasalama ei välähdä, niin mallin reunat piirtyvät pehmeästi puolen sekunnin aikana. Kun kamera/malli liikkuu, niin mallin ja taustan rajapinnassa tuo liike näkyy.

MALLI: Päivi Joutila
Tästä näkee ilmiön… Osan hiuksista ovat salamat piirtäneet terävänä etupuolelta ja osa hiuksista on piirtyneet pehmeänä puolen sekunnin valotusajan ansiosta.

Puretaan tätä asiaa/kuvaa tarkemmin huomenna YouTube-kanavallamme.

Tämä kuva on otettu jo viime vuoden puolella, joten #tb…

Tampere valokuvaajat & mallit

Saija Sasetar pyörättää facessa aktiivista Tampere valokuvaajat & mallit -ryhmää. Tärkein toimintamuoto on kuukausittainen miitti, joka kerää aktiiviset jäsenet yhteen. Joka kerralle on oma teema ja oma paikka, joten mistään itsensä toistosta ei todellakaan ole kysymys, vaan todellakin fressistä kuvaamisesta.

KUVA: Jani Sundström

Saija on itsekin aktiivinen malli, joka on aina satsannut lookkiin kokonaisvaltaisesti, kuten oheiset kuvat näyttävät. Saijan into niin posettamisessa kuin ryhmänkin vetämisessä on tuottanut monille kuvaajille ja muille malleille paljon hyötyä ja iloa! Huomenna Saijan mietteitä ja lisää kuvia YouTube-kanavallamme.

KUVA: Arto Löfgren

Vloggaajille sopiva Sony

Sain viikonlopun ajaksi lainaan Sony ZV-1 vlogikameran. Kamera on suunniteltu helppoon, heti valmiiseen kuvauskäyttöön ja sillä pystyy tekemään näppärästi videota, panoraamoja ja timelapse-videoita. Normaaliin stillikuvaukseenkin ZV-1 soveltuu, mutta se ei itselleni ollut kameran kiinnostavin ominaisuus.

Parasta kamerassa oli sen pieni koko: Kamera mahtui jalustan kanssa takkini taskuun. Toisessa taskussa ollessa kännykkä ja toisessa Sony, huomasin ottavani esille ja alkavani kuvaamaan aivan yhtä helposti Sonylla kuin puhelimella.  

Muita tärkeitä ominaisuuksia itselleni olivat:

Kamerassa on varsin hyvä sisäänrakennettu haulikkomainen mikrofoni, mutta siinä on myös paikka mikkiliitännälle. Kameran mukana tulee tuulisuoja, jonka saa kiinnitettyä salamakenkään.

Kääntyvä näyttö, joka mahdollisti varsinkin jalustan kanssa helpon kuvaamisen. Kameran pystyi asettelemaan luovasti eri kuvakulmiin ja selfie-kuvauksessa näkee mitä on tekemässä. 

Värimaailma on kaunis ja ihon väri luonnollinen. Kuva ei ylisaturoidu ja antaa mahdollisuuksia myös jälkikäsittelylle.

Huomenna Sonysta lisää YouTube-kanavallamme, jonne pääset tästä.

Anna

Tummia sävyjä

Huomisessa YouTube-videossa luvassa kaksi samalla tavalla tummaa kuvaa, mutta tyylittely on erilaista, sekä toisessa esitetään ja toisessa piilotetaan kasvot.

MALLI: @fatalis_somnium

Tässä kuva, jossa kasvot on tuotu esiin, vaikkakin silmät on jätetty varjoon. Huomenna julkaistaan tubessa myös se tämän kuvan vastapari. YouTube-kanavallemme pääset tästä.

Henkilökuntaamme: Anna Valli

Anna Valli on tuorein lisä asiakaspalveluketjuumme ja törmäät häneen suurella todennäköisyydellä kun tulet asioimaan Helsingin liikkeessämme. Anna oli käynyt meillä jo aiemmin ja kun silmiin sattui työhakemuksemme, niin hetken päästä hän hyppäsikin tiskin taakse.

”Valokuvaus on minulle jatkuvaa tutustumista itseeni ja ympäröivään maailmaan. Kamera kädessä pääsee paikkoihin ja tapaa ihmisiä, jotka jäisivät muuten kokonaan kokematta. Valokuvassa minua kiehtovia ominaisuuksia ovat sen hetkittäisyys ja rehellisyys, joiden pohjalta on mahdollisuus luoda ja kertoa tarinaa. Valokuvausta tulee pohdittua töiden ohella myös vapaa-ajalla, sillä olen koulutukseltani ja toiselta ammatiltani valokuvaaja”, kertoo Anna suhteestaan kuvaamiseen.

Valokuvausalalla valtava tuki onkin se, että taitoa ja kokemusta löytyy kuvaamisesta. Laitteet on helpompi hallita, kun tietää millaisia tuloksia niillä voidaan tavoitella.

Annan iloinen asenne heijastuu positiivisesti koko työympäristöön ja erityisesti kiitosta työkavereilta tippuu nopeasta omaksumiskyvystä, nuoruuden innosta ja juurikin hyvästä asiakaspalveluasenteesta.

Annan nettisivut löydät tästä ja Instagram tilin tästä.