Petra Tiihosen uudet kuviot

Petra Tiihonen on 37-vuotias Kuopiolainen valokuvaaja, joka tunnetaan mm Suomen ensimmäisen Finnish Photo Awards -kilpailun voittajana viime vuodelta. Petra perusti äskettäin omaa nimeään kantavan yrityksen, aiemmin hän on työskenteli yrittäjänä 15 vuotta Alias Studiot Oy:ssä. Vaikka isosta työyhteisöstä oli paljon tukea, halusi Petra kokeilla mihin omat rahkeet riittävät ja kehittää omaa käden jälkeä pidemmälle. Itsensä haastamista löytyi sopivasti uusista kuvioista. 

Kuvaajana Petra innostuu ratkaistaessaan asiakkaiden ongelmia ja tuottaessaan visuaalisia kokonaisuuksia eri brändeille. (Kuva: Tiina Haring)

Petra luonnehtii itseään kuvaajana fiilispainotteiseksi lifestyle-, brandi-, konsepti-, ihmis-, kuvitus- ja tuotekuvaajaksi. Hän on ammattilainen, jonka osaaminen mahdollistaakin monenlaisen ja -tyylisen kuvan tuottamisen. Petra haluaa välittää tunnelmia ja tarinna, tehdä merkityksellisiä kuvia. Sillä ei ole sinänsä väliä, onko kameran edessä ihmisiä tai esineitä. Eikä silläkään ole väliä, pitääkö kuvat rakentaa kuvankäsittelyssä useammasta kuvasta.

Kuva: Petra Tiihonen

Petra ei ole ollut aiemmin tekniikasta kiinnostunut ja ison yhteisön laitehankinnat onkin tehnyt aina joku muu. Hän on kaikkea muuta kuin tekniikkanörtti, mutta nyt kokonaan uuden kaluston hankkiminen pisti miettimään itselle parhaiten soveltuvaa laitteistoa, joka on myös laadukas. Peilittömyys on tulevaisuutta, joten se oli luonteva ensimmäinen kriteeri. Petra selasi nettikeskusteluja ja youtube-videoita, joiden lopputuloksena Sony nousi ehdottomasti parhaaksi valinnaksi. Kollegat komppasivat vielä valintaa, joten ratkaisu olikin sitten todella helppo.

Tällä todella paljon ajatuksia herättävällä kuvalla Petra nappasi voiton Finnish Photo Awardsissa. Ja kuten huippukuva aina, herätti tämänkin voimakkaita tunteita ja kommentteja.

Miltäs Petra tuntui Sony? ”Silloin kun avasin jo kalustoa paketista, oli ihan paras fiilis. Tiesin, että kamera on hyvä. Ensimmäisen nopeatempoisen kuvauksen päätteeksi voin sanoa, että olen ihan rakastunut tähän mun a7r iii:n Se on kevyempi kuin aikaisempi kamera, nopeampi ja tiedoston jälki on ihan käsittämättömän hyvä jopa korkeilla asa-luvuilla. Vielä menee hetki kun opin zoomaamaan toiseen suuntaan 😀 Kameran asetukset on helppo muokata omaan käteen sopiviksi ja omille pika-asetuksille on ihan huikeasti eri mahdollisuuksia. Tiedosto on kauniin näköistä ja tekstuurien piirto on karkkia silmille. Siirtyminen toisesta järjestelmästä ei ole ihan helppo kun on tottunut tekemään selkärangasta asioita, mutta uudet laitteet rupesivat tuntumaan jo nopeasti omilta.”

Kuva: Petra Tiihonen

Petran uudet nettisivut aukeavat näinä päivinä osoitteessa www.petratiihonen.fi ja Instasta löydät Petran nimellä @petra_tiihonen.

KUN HYMY EI RIITÄ 1/12

Kauneus syntyy vimmasta ja tunteen palosta.
Kauneus asuu voimassa ja vallassa valita.
Kauneus elää kaarissa ja painovoiman kaadossa.
Kauneus kukoistaa rohkeudessa ja rakkaudessa.

Messuilla oli todella monta hienoa näyttelyä ja mukana oli omani: KUN HYMY EI RIITÄ. Lähiaikoina tulen esittelemään tässä blogissa useampaan otteeseen tuota sarjaa ja sen tekemistä. Näyttely koostui 12 kuvasta, jotka jakaantuivat kahteen teemaan. Yhteinen nimittäjä kaikille kuville oli se, että vältetään pikkunättiä söpöilyä ja välitetään tunnetta toisella tasolla kuin Instagrammien peruspönötyksissä. Vilkaistaanpa ensimmäisenä kuvaa Neon Irasta.

Valmiin kuvan viimeistelyssä olen käyttänyt Nik Collectionin Color Efex Pro 4:sta.

Layereitä on taustassa ollut useita, kuten myös alueellisia vaalennuksia/tummennuksia. Tässä alla tärkeimmät kuvat, joiden vaikutus lopputulokseen on ollut suurin.

Vasemmalla ylhäällä on orginaaliruutu, oikealla ylhäällä savujuova, vasemmalla alhaalla liekkikuva, sekä oikealla alhaalla yksi savulayereistä.

Taustan viilaaminen tasapainoiseen lopputulokseen on ollut aikaa vievä operaatio. Tällaisessa asiassa kun tekeminen ei ole vaikkapa sillä tavoin selvää, kuin syvääminen. Esimerkiksi kun on jotain kohtaa tummentanut savulla, on ehkä liekkikuvio tullut turhan voimakkaasti esiin, joten tällainen hienosäädön kierre on ollut työläs. Tosin onneksi myös palkitseva.

Mutta jatketaan tosiaan tätä sarjan purkamista ja pohdiskelua lisää myöhemmissä blogeissa…

Krister Löfroth

Messuja kohti…

Vielä arvotaan 20 kpl lippuja messuille. Pistä maili osoitteeseen tapahtumat@jastekniikka.fi ja ilmoittaudu mukaan kisaan.

Arvontoja piisaa myös messuilla, siellä arvotaan 100 euron lahjakortti. Ja silloin kerrotaan myös, mitä tarkoittaa JAS Premium Selected -laitteet. Ja vierailijoita osastollamme riittää, esim perjantaina on paikalla sekä Nikonin ja Canonin asiantuntijat. Jinbeillä valaistuista KUN HYMY EI RIITÄ -näyttelykuvistaan kertoo Krister päälavalla perjantaina klo 12.30 ja lauantaina klo 11.30. Vintagelaitteita on mukana pakettiautollinen, hienoja Ona ja Peak Design laukkuja paljon, passikuvia otetaan livenä ja luvassa on paljon ihan kaikenlaista messuhumua. Siispä tervetuloa messuille!!!

ARVOMME MESSULIPPUJA

Koska Facebook tulkitsi viime julkaisumme roskapostiksi, arvotaan lippuja sitten toisin. Lähetä teksti ”mukana arvonnassa” osoitteeseen tapahtumat@jastekniikka.fi, niin olet mukana kilpailussa, jossa arvotaan maanantaina 24.2.2020 20 kpl lippuja Kuva ja Ääni -messuille. Voittajille ilmoitetaan ja toimitetaan liput paluumailissä.

Onnea arvontaan ja hyvää viikonloppua!

Kuvan vaalein kohta…

Tässäpä yksi kuva esimerkkinä siitä, että ihmissilmä ohjautuu kuvaa katsottaessa kuvan vaaleimpaan kohtaan. Muotokuvassa kasvojen vaaleutta voi huomiopisteenä korostaa vielä vaikkapa kiiltävällä meikillä ja sillä, että pitää koko muun sävymaailman keskimääräistä tummempana. Simppeliä ja toimivaa…

Malli on Mary the red ruby ja meikkaaja on ElinaK.

Katsomisen arvoisia näyttelyitä Messukeskuksessa 28.2.-1.3.

Tänä vuonna Kuva ja Kamera -messut ovat nimeltään Kuva ja Ääni. Tämä johtuu siitä, että videokuvauksen lisäännyttyä syntyy automaattisesti tarve myös äänen ikuistamiseen. Mutta tässä ei puhuta siitä, vaan muutama sana messujen valokuvanäyttelyistä on paikallaan.

Aina messuilla on ollut monipuolista ja laadukasta ohjelmaa. Mutta tällä kertaa näyttelyt ovat todella korkealla tasolla. Niinpä en maltakaan olla vähän hehkuttamasta tarjontaa jo etukäteen. Eli mm tällaisia kokonaisuuksia on nähtävänä:

Shining Strength – Kauneus kuuluu kaikille – MITJA KORTEPURO

Shining Strength on kuvasarja, jonka pääosassa ovat syöpään sairastuneet naiset ja heidän arpensa. Me näemme itsemme usein eri tavalla kuin muut ihmiset ympärillämme. Kun itse näkee vain arvet ihossa, muut näkevät voimakkaan taistelijan. Arvet ovat merkkejä voimasta ja käydystä kamppailusta syöpätauteja vastaan. Jokainen nainen haluaa näyttää hyvältä ja on tärkeää, että jokainen voi tuntea itsensä kauniiksi sairaudesta huolimatta. Projektin tarkoituksena onkin auttaa naisia näkemään itsensä uusin silmin sekä lisätä tietoutta erilaisista syöpäsairauksista.

Meikki, hiukset ja vartalokorut: Meikkitaiteilija ElinaK / Meikkistudio ElinaK

Näkymiä mielen maisemista – SUVI SIEVILÄ

Suvi Sievilä näyttelyn inspiraationa toimivat mielensisäiset maisemat – tunteet ja ajatukset, jotka eivät näy ulospäin. Erilaiset tunnetilat ovat olleet vahva inspiraation lähde Suvin kuviin. Tunteet piirtyvät kuviin usein erilaisten kuvitteellisten hahmojen ja tarinoiden kautta. Ihmisen sisäinen maailma, käyttäytyminen, tulkintojen moninaisuus ja symboliikka ovat kiehtoneet Suvia, joka on aina tahtonut ymmärtää ihmismieltä.

Plastic Waters – MARKUS ASPEGREN

Meriin päätyy vuosittain 6,4–8 miljoonaa tonnia jätettä, josta suurin osa on muovia. Arviolta muovin määrä on 80% kaikista vesistöihin päätyneistä roskista. Esimerkiksi Tyynenmeren keskelle kulkeutunut valtava muoviroskapyörre kattaa jo kolmen Ranskan laajuisen alueen. Roskaantuminen aiheuttaa haitallisiamuutoksia vesistöjen ekosysteemeihin. Samoihin vesiin joista kalastamme ruokamme ja saamme juomavetemme päätyy suuria määriä roskia ja teollisuuden jätteitä. Plastic Waters kuvien hahmot ovat kuvitteellisia vesistöjen kansalaisia. Kuvat kertovat heidän tarinaansa.  Sarja on ajankuva luonnosta ja ihmisistä. Sen tarkoituksena on herättää tunteita katsojassaan ja herätellä ihmisiä tekemään parempia valintoja toimissaan.

From Deep Waters – ONNI WILJAMI KINNUNEN

From Deep Waters -on palkitun valokuvaaja Kinnusen (Onni Wiljami Photography) ensimmäinen kiertävä näyttelykokonaisuus. Näyttelyn teema – syvistä vesistä – ilmentyy kuviksi sekä suoraan, että metaforisesti; teosten kautta sukelletaan surrealistisista vedenalaiskuvista mentaaliselle tasolle elämän ristiaallokoihin sekä dystooppisista ympäristökatastrofeista musiikilliseen narratiiviin. Dramaattisissa aihepiireissä ja kuvissa siintää silti aina toivo tai pieni häivähdys huumoria.

Tamminiemestä Mäntyniemeen | Jussi Aallon presidenttikuvat

Jussi Aalto on kuvannut 4 presidenttiä varsin yksikertaisella, mutta paljastavalla tavalla. Kekkosen Tamminiemessä, Koiviston Presidentinlinnassa sekä Ahtisaaren ja Halosen Mäntyniemessä. Nyt presidentit esittäytyvät katsojalle luonnollisen kokoisia vedoksina.

Ja onhan siellä myös omakin näyttelyni:

Kun hymy ei riitä – KRISTER LÖFROTH

Kauneus piilee voimassa ja vallassa valita.
Kauneus löytyy vimmasta ja tunteen palosta.
Kauneus asuu kaarissa ja painovoiman kaadossa.

Näyttely on sukellus pikkunätin tunnelman taakse, löytöretki tunteiden välittämiseen…

Joten osallistuhan facessa kilpailuumme ja voita liput messuille. Tervetuloa!

Ledien aikakausi

Ledit ovat kasvattaneet suhteellista osuuttaan valaisinmarkkinoista. Nykyään monet kuvaajat kuvaavat stillikuvien lisäksi videota, joten esim lisävalona käytettävien paneeleiden merkitys on noussut. Kun samalla kennojen herkkyys on kasvanut, ei ehkä enää tarvitakaan ihan niin tehokkaita laitteita, kuin aikoinaan leffakäytössä tarvittiin.

Karkeasti luokiteltuna ledvalaisimet voidaan jakaa paneeleihin ja valaisimiin, joissa valonmuokkaimia voi vaihdella. Jälkimmäisestä tyypistä selkein esimerkki on Jinbei EF 150D, johon saa kaikki Jinbei-sarjan valonmuokkaimet. Mutta palataan tällaisiin valaisimiin myöhemmin tarkemmin, kurkistellaan tänään LS ledipaneeleita. Paneeleiden käyttö on helppoa ja nopeaa. Lisäksi koot ovat maltillisia huolimatta mukavan tehokkaistakin laitteista. Jopa jotkut muotokuvaajat ovat siirtyneet käyttämään studiossa ledpaneeleita. Ehdoton hyöty sillon on se, että lopputulos valaisun suhteen on nähtävissä ihan koko ajan.

Erityisen tärkeää tällaisissa laitteissa on valon tasaisuus koko valaisimen alueella. Jos valaisimessa näkyy erilliset pisteet, ei lampulla ei ole mahdollista luoda kovinkaan tasaista valaisua.

LS on valmistajana monipuolinen, mutta verrataanpa tässä neljää suosittua laitetta keskenään.

LS SoftLed C-200RS on pingismailaksikin sanottu ultraohut Bi color LED paneeli. Kyseessä on pyöreä kameran päälle tai jalustalle kiinnitettävä tehonsäädöllä varustettu uuden teknologian Bi-color LED paneeli. Halkaisja 15cm, paino 411g, valaisukulma 75°, CRI >90, säädettävä värilämpötila 3200 – 5600K, 2050Lux/0.5m. Mukana on akku, laturi, autolaturi, kuulanivel hotshoe kiinnityksellä ja kuljetuskaukku. Hintaa näppärällä laitteella on 215 euroa.

LS SoftLed C-208AS on ultraohut suorakaiteen muotoinen kameran päälle tai jalustalle kiinnitettävä tehonsäädöllä varustettu uuden teknologian Bi-color LED paneeli. Mitat 204 x 124 x 46mm, paino 418g, valaisukulma 75°, CRI >93, värilämpötila 3200 – 5600K, 2050Lux/0.5m. Mukana on akku, laturi, autolaturi, kuulanivel hotshoe kiinnityksellä ja kuljetuskaukku. Hinnaltaan tämä suorakaide valaisin on 195 euroa.

Uusi LS W60 tehokas ja jämäkkä valon laajalle levittävä valaisin. Ottoteho on 200 W ja valaisukulma jopa 180°. Värilämpötilan säätö 3200-5600K, tehonsäätö 10-100%, CRI jopa 95-98 ja TLCI ≧ 95. Pehmeä valo välitetään etuosan valkoisen hajoituspaneelin läpi. Valaisimen takana on V-Mount akkupaikka ja kuulanivelkiinnitys.  Tämä valaisin soveltuu mainiosti studio-, TV / Video-tuotantojen lisäksi vaikkapa tapahtumiin. Tämän laitteen hinta on 999 euroa.
Uusi LS Huescape HS-150 RGBW LED paneeli on varustettu alumiinirungolla joka toimii myös lämmönpoistoelementtinä. Kompakti, erittäin tehokas valopaneeli tuottaa pehmeää valoa. Tehonsäätö 0-100%, värilämpötilan säätö 2.800-10.000K, RGB + W täysvärit 0 – 360 astetta. Huescape-valoja voidaan ohjata valikkojen, DMX 512 -protokollan, kaukosäätimen tai mobiilisovelluksen avulla. Saat siis aina sopivan väristä valoa. Hinta on 1295 euroa.

Tarkempia tietoja näistä valaisimista ja muistakin LS:n tuotteista löydät tästä.

Canon EOS-1D X Mark III

Olli Turtiainen on Canon kameroiden asiantuntija. Tässä Ollilta neljä vinkkiä, miksi EOS-1D X Mark III kannattaa hankkia:

  1. Optinen etsin – Ei viivettä etsinkuvassa. Nopeimmissakin peilittömissä kameroissa on noin kymmenesosasekunnin viive, eli tällä kameralla on siinä ajassa kuvattu jo 2-3 kuvaa. Nopeiden kohteiden kuvaamisessa ero on olennainen.
  2. Automaattitarkennus – Tarkennus hoituu isolla pikselimäärällä, voidaan kasvojen lisäksi tarkentaa esim silmiin, tällä kameralla jopa ylösalaisin oleviin! Sähköisellä sulkimella voidaan kuvata äänettömästi ja mekaanisella sulkimella voidaan pysäyttää liike. Voidaan kuvata jopa 20 kuvaa sekunnissa seuraavalla tarkennuksella.
  3. Video ominaisuudet – Voidaan kuvata jopa 5.5K:n raakavideota koko kennon alueelta.
  4. Laatu – Kamera on vaativissakin olosuhteissa kotonaan, pöly ja kosteussuojaus on loistava. Käytössä on herkkyydet 100 – 102 400 ISO, (laajennettavissa jopa L: 50-819 200). Tarkennus toimii erittäin hämärässä, livewiev -6 EV ja optisen etsimen kautta -4 EV. DIGIC X -kuvaprosessorin ansiosta luvassa on huippunopeaa kuvausta ja erinomaista kuvan laatua.

”Kato kamerasta onko siellä mitään”

Janne Heinonen sai 7-vuotiaana ensimmäiset kiikarit lintubongaukseen, jo silloin oli luonnossa kulkeminen elämäntapa, eikä pelkästään harrastus. Kiikarit vaihtuivat kameraan, mutta nykyäänkään ”ei etsitä kuvattavaa veren maku suussa”, vaan yhä edelleenkin eläimien ja maiseman kokeminen on tärkeintä. Janne on vuosien varrella keskittynyt useampaankin luonnon ilmiöön, mutta tässä blogissa syvennytään vain revontulien ja valaisevien yöpilvien kuvaamiseen. 

Revontulet lienevät meille kaikille maallikoillekin tuttuja, mutta valaisevat yöpilvet lienevät oudompi käsite. Kyseessä on noin 82 kilometrin korkeudessa olevia untuvapilvien kaltaisia pilviä. Aurinko valaisee pilvet nimenomaan niiden korkean sijainnin vuoksi, vaikka maanpinta on jo varjossa.

Revontulien löytäminen on näistä merkittävästi vaikeampaa. Janne asuu Turussa ja vuodessa on vain muutamia öitä vuodessa, jolloin kunnon revontulia on lounais-Suomessa. Revontulet myös liikkuvat niin nopeasti, että ennusteiden seuraaminen on tärkeää. Jos ikkunasta näkee revontulia, niin käytännössä on jo liian myöhäistä lähteä metsästysretkelle. Ja kaupungin ”valosaasteesta” pitää päästä pois saadakseen hyviä kuvia. Yöpilvet eivät sitten liikukaan samalla tavoin, joten niiden kanssa ei olekaan niin kiire. Yleensä ajatellaan, että revontulia syntyy vain talvella. Tosi asiassa niitä on ympäri vuoden, kesällä tosin ilmiötä emme näe. Valaisevat yöpilvet taas ilmiönä syntyy vain kesällä.

Huvittava ilmiö revontulien kanssa on se, että paljaalla silmällä ei niitä havaitse yhtä hyvin kuin kuvatessa. Eli kameran takaruudusta otettua kuvaa tsekkaamalla näkee merkittävästi paremmin millaiset revontulet olivat sillä kertaa kuvattaessa.

Teknisesti kannattaa huomioida muutamia seikkoja tällaisissa kuvaustilanteissa. Ensinnäkin luonnollisesti tarvitaan tukeva jalusta. Kameran tärkein ominaisuus (tietenkin kennon laadun lisäksi) on mahdollisuus käyttää normaalia isompaa herkkyyttä. Janne kuvaa usein 800 isolla valotusaikojen liikkuessa 1-13 sekunnin haarukassa. Joskus mennään puolen minuutinkin valotuksiin, mutta tässä näyttelee objektiivivalinnatkin oman osansa. Kameralaukusta löytyy 24mm f1.4 ja 14mm f2.8 -laajakulmat. Usein käytössä onkin aina täysi aukko. Objektiivien laatu on rungon speksejä tärkeämpää. Laukusta löytyy myös 400-millinen ja 100-millinen makro, mutta niistä tarinaa sitten tulevissa blogeissa. Automaattitoiminnoilla ei ole Jannelle paljoa annettavaa, aukko- ja aikavalinnat ovat ennemmin kokemusperäistä tietoa kuin mitään muuta. Ja laajakulmalla taivasta kuvattaessa pystyy tarkennuksenkin säätämään valmiiksi…

Kuvankäsittely on Jannella todella minimissä. Photoshop koneelta kyllä löytyy, mutta sitä ei ole kertaakaan avattu. Lightroomilla pystyy tekemään kaiken tarpeellisen säätämisen ja usein ”käsittely” onkin vain kuvan tummimpien ja vaaleimpien alueiden hienosäätöä. 80-luvulta on säilynyt Jannen kuvaamisessa se, että kuva tehdään aina mahdollisimman valmiiksi kuvaushetkellä. Käsittely on helpompaa pitää minimissä, jos kuva on sommiteltu, rajattu ja valotettu oikein jo kuvatessa. Laatua ei Janne etsi suuresta kuvausmäärästä vaan ennemminkin oikeasta ajoituksesta. Ja mies on kuulemma ”usein myöhässä” lintujen lentoa kuvattaessa…   😉

Janne ei ole perheen ainoa ”samoilija”, vaan pojalle hankittiin jo 10-vuotiaana oma kamera. Jälkikasvulla onkin jo 10-vuotta luontokuvausta takana, vaikkakin tällä hetkellä harrastus on hieman rauhallisempaa kun aikaa täytyy käyttää enemmän sosiaalisiin kohtaamisiin ennemminkin ihmisten kanssa. Jannenkin harrastus perhettä hankittaessa oli osittain hetken ”telakalla”. Taitaa olla tuttu ilmiö meille kaikille. 

”Luontokuvaaja” tarkoittaa Jannelle ihmistä, joka nauttii luonnossa olemisesta kaikissa tapauksissa ja mm tuntee eläinten tapoja ja niiden käyttämiä reittejä ja ravintoa. Paljon tästä on toki opittua, mutta havainnointi on myös vaistoa ja lahjojakin. Itse kuvaaminen on helppoa, täydellisten hetkien löytäminen vaatii monesti vuosien kokemuksen ja paljon luonnossa vietettyä aikaa.

Kerran Janne antoi puhua itsensä ympäri kuvaamaan yhdet häät, mutta sen jälkeen on ollut selvää, ettei toisia häitä tule enää kuvattua. Olenkin itse myös sitä mieltä, ettei kaikkien kannata tehdä kaikkea. Luonto-, hää- ja vaikkapa mainoskuvaus ovat täysin eri lajeja, joten on vain hyvä, jos keskittyy sellaiseen kuvaukseen mihin kokee intohimoa. Janne määrittää hyvin luontokuvan ja luonnossa otetun taidekuvan eron hyvin. Luontokuva on aito kuvitus hetkestä, joka oikeasti on tapahtunut ja kuvaaja tuo sen kaikkien nähtäväksi. Taiteen puolelle astutaan silloin, kun muokataan kuvassa olevia alueita suhteessa toisiinsa, käsitellään kuvaa merkittävästi tai siirretään kuvan osia toisiin. Itse allekirjoitan hyvin tämän määritelmän, ei ole oikeaa tai väärää, nämä tavat ovat vain kovin eri tapoja näyttää luontoa muille.

Henkilökuntaamme: Matti Ikonen

Filmiajan kameroiden myynti on lisääntynyt selkeästi viime vuosina, niistä on tullut suorastaan muoti-ilmiö. Vintage osastomme otti haltuun vuonna 2016 Matti Ikonen. Hän on aina arvostanut laitteita, joilla on historiaa, laitteita joita legendat ovat käyttäneet ja jotka ovat muodostuneet itsekin legendoiksi.

Matti on innokas valokuvauksen harrastaja ja kuvaa otoksistaan 99% filmille. Eniten kuvia syntyy ystävistä ja ihmisista, vaikka myös katu- ja maisemakuvauskin on tuttua. Ja vintageen suuntautuminen ei ulotu pelkkiin kameroihin, vaan innokas muusikko käyttää eniten 60-80 -lukujen koskettimia ja soundeja.

Matin toimenkuvaan ei kuulu pelkästään vanhojen laitteiden osto, myynti ja puhdistus, vaan lisäksi hoituu koko verkkokauppamme tilausten hoitaminen, sekä kaikenlaiset muutkin asiakaspalvelutehtävät Turun myymälästämme käsin. Uusikin tekniikka miestä kiinnostaa, joten varsinaisesta ”laitehullusta” on kysymys. Laitteiden testaaminen ja käyttäminen onkin yksi työn parhaista puolista asiakkaiden kanssa kommunikoinnin lisäksi, hän kertoo.


Vintage laitteiden ymmärtäminen ei synny ”parran pituudesta”, vaan ennemminkin intohimosta laitteisiin.

Työkaverit eivät arvosta Mattia ainoastaan laiteosaamisensa ansiosta, vaan kehuja saa myös miehen ystävällisyys, avuliaisuus, kohteliaisuus ja erinomainen huumorintaju.