Avainsana-arkisto: mielialalääkkeet

Minun tarinani – Mika-Petri

Julkaistu , kirjoittanut

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuneet saavat oikean diagnoosin keskimäärin 8 vuotta sairastumisestaan. Suuri viive johtuu muun muassa siitä, että sairastunut ei välttämättä koe olevansa sairas ja niin ollen ei hakeudu ripeästi hoitoon. Kaksisuuntainen mielialahäiriö myös tulkitaan alkuun usein virheellisesti masennukseksi. Yksi Kaksisuuntaiset Ry:n ja JAS Kamerakaupan yhteiseen MASENNUSTA JA MANIAA -projektiin osallistuneista on Mika-Petri. Tässä hänen tarinansa.

”Synnyin perjantaina 13. päivä. Liekö sillä osuutta asiaan, mutta sairastuin ilmeisesti lukion viimeisellä luokalla kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Diagnoosiin meni yli kolme vuosikymmentä. Nyt olen 50-vuotias. Ennen diagnoosia minulla oli psykoottinen mania, joka sai kehittyä rauhassa, koska silloinen vaimoni oli Intiassa. En muista psykoosista juuri muuta kuin että kävelin pitkin Tampereen katuja baarista toiseen.

Lääkitys ja terapia lievensivät oireita huomattavasti. Kun minulle tuli ero (joka ei johtunut taudista), tilanne muuttui taas. Halusin muuttaa tautini rahaksi ja kouluttauduin kokemusasiantuntijaksi ja kokemusasiantuntijoiden kouluttajaksi, kokemusasiantuntijaksi taiteen keinoin ja sellaisen kouluttajaksi. Nyt minulla on valmiuksia paitsi kertoa tarinani taiteen apukeinoilla, myös kyky johdattaa muita samaan päämäärään. Taiteen käyttö tuo tarinoihin aivan uuden ulottuvuuden ja tarjoaa niihin työkaluja.

Minulta on julkaistu kymmeniä novelleja ja novellikokoelma, joka oli rauta-ajan Suomeen sijoittuva fantasiadekkari. Kirjoitan lähes aina fantasiaa tai tieteiskirjallisuutta. Olen rakastanut niitä lapsesta asti. Tällä hetkellä puhun arjen supersankareista. Siinä missä arjen sankari hallitsee elämäänsä, arjen supersankari hallitsee elämäänsä ylimääräisestä haitasta (mielenterveysongelma, päihdeongelma, vamma jne.) huolimatta. Raha ei ole minulle ainoa motiivi toimia kokemusasiantuntijana, vaan uskon, että kokemusasiantuntijat voivat muuttaa yleisönsä ajatukset paremmin tautia hoitaviksi ja antavat rohkeutta kohdata sisäisen supersankarinsa. Arjen sankareita on maailma täynnä, mutta supersankarit ovat vähemmässä. Heidän olisi aika saada arvostus, mikä heille kuuluu.”

Projektin näyttely tulee kiertämään eri paikoissa loppuvuoden aikana ja kalenterin vuodelle 2021 pääset tilamaan tästä linkistä. Projektin kuvaajana oli Krister Löfroth, kuvauspaikat lahjoitti MAGITO ja Visuaaliviestinnän Instituutti VVI Oy, kalenterin ja näyttelykuvat printtasi Color-Kolmio.

Minun tarinani – Elina

Julkaistu , kirjoittanut

Kaksisuuntaiset Ry:n ja JAS Kamerakaupan MASENNUSTA JA MANIAA -projekti esittelee 12 aitoa tarinaa ihmisistä, jotka sairastavat kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Kaksisuuntainen eli bipolaarinen mielialahäiriö on psykiatrinen sairaus, jossa esiintyy vaihtelevasti maanisia, hypomaanisia, masentuneita tai sekamuotoisia sairausjaksoja. Sairausjaksojen välillä voi olla myös oireettomia kausia. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaa noin prosentti suomalaisista. Tässä on Elinan tarina.

Olen 36v ja sairastuin 20v muutettuani kotikaupungistani Riihimäeltä Lahteen opiskelemaan musiikkia ammattikorkeakouluun. Opiskelin musiikkipedagogiikkaa ja opiskelutahti oli todella tiivistä. Jaksoin ensin ihan mahdottomasti kaikkea, juhlin jatkuvasti ja reilun vuoden jälkeen alkoi alamäki. Jaksoin opiskella 3 vuotta ennen kuin paloin lopullisesti loppuun. Jouduin ensimmäiselle osastojaksolleni, jossa vietinkin koko kesän 2006. Aloitin lääkityksen ja terapian, jossa olin 4 vuotta 1-2x viikossa.

Vuonna 2008 olin hieman paremmassa kunnossa ja aloitin kirjastovirkai-
lijaopinnot. Opiskelu kesti 2v ja sen jälkeen kävin töissä Helsingissä. Vointi oli välillä todella huono ja olinkin muutamia pätkiä sairauslomalla. Työsarka kesti 9kk, jonka jälkeen olin 2v työttömänä. Lopetin mielialalääkkeet, tein elämäntapamuutoksen ja sain pois 30kg, jotka olivat tulleet vuosien varrella masennuksen ja lääkkeiden myötä.

Lääkkeettömänä ja innokkaana lähdin 2013 töihin Tikkurilaan puoleksitoista vuodeksi, jonka aikana kävi taas sama juttu kuin opiskellessa. Ensin jaksoin rajattomasti tehdä töitä ja nukuin vain parin tunnin unia ja puolen vuoden päästä alkoi alamäki. Olin sairauslomalla ja osastohoidossa. Jaksoin tehdä töitä vielä jonkin aikaa ja ennen työsuhteen loppumista jäin sairauslomalle.

Oli todella vaikea hyväksyä sitä, että en pärjää työelämässä niin kuin terveet ihmiset edes lääkkeiden avulla. Stressinsietokyky on olematon ja ajaudun itsemurhan partaalle ja sairaalaan. Jopa sähköhoitoa kokeiltiin, mutta ilman tuloksia. Olin yhtäjaksoisesti poissa työelämästä viime vuoteen saakka, jolloin pääsin pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle.

Ei kukaan toivo joutuvansa eläkkeelle 34-vuotiaana, se on traagista. Minun henkeni se kuitenkin pelasti ja sain mielenrauhan pitkän taistelun jälkeen. Harrastan paljon liikuntaa ja saan siitä mielihyvää, olenkin fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan. Balanssi oman mielenterveyden suhteen on kuitenkin hyvin hauras ja vaatii loppuelämän lääkitystä ja oman olon sekä unirytmin seuraamista. Haluaisin sanoa, että tarinallani on onnellinen loppu, mutta en usko kuolevani vanhuuteen. Nyt kuitenkin hetki kerrallaan.

Projektin näyttely tulee kiertämään eri paikoissa loppuvuoden aikana ja kalenterin vuodelle 2021 pääset tilamaan tästä linkistä. Projektin kuvaajana oli Krister Löfroth, kuvauspaikat lahjoitti MAGITO ja Visuaaliviestinnän Instituutti VVI Oy, kalenterin ja näyttelykuvat printtasi Color-Kolmio.