Hämmentävän kauniita tähtisumuja, värikkäitä kaukaisia galakseja ja kiehtovia maailmankaikkeuden ilmiöitä. Näitä valovuosien päässä olevia kohteita voimme nähdä huolella kuvatuissa astrovalokuvissa. Mutta mitä avaruuden kuvaaminen käytännössä on? Siihen vastaa nyt luontovalokuvaaja Janne Heinonen.

Taivaan ilmiöt ovat kiehtoneet luontokuvaaja Janne Heinosta lapsesta asti. Ennen varsinaista astrokuvaamista hän tykkäsi kuvata tähtitaivasta ja revontulia, mutta mielessä oli aina haave myös upeiden syvätaivaan galaksien ja tähtisumujen ikuistamisesta. Facebookin kautta Janne löysi sitten sattumalta kaksi kokenutta astrokuvaajaa, Jarkko Suomisen ja Santeri Peltolan, jotka kuuluivat tähtitieteelliseen yhdistykseen, Porin karhunvartioihin. Heidän hyvillä neuvoillaan alkoi harrastus, joka nykyään kutsuu aina pimeinä selkeinä öinä tähtitaivaan alle. 

Alkuun kokeneiden astrokuvaajien neuvoilla 

Janne Heinosella on 40 vuoden kokemus luontokuvaamisesta, mutta avaruuden kuvaaminen oli jotain aivan uutta. Hänen ei tarvinnut opetella itse valokuvaamista, mutta tekniikassa, kuvauskohteiden löytämissä ja kuvan käsittelyssä oli monenlaista opittavaa. Netistä löytyy paljon ohjeita englanniksi, mutta helpointa on tutustua kuvaamiseen jonkun kokeneen astrokuvaajan avulla. 

“Suomisen Jarkko opetti minut alkuun puhelimen välityksellä. Jopa kaupan kassajonossa hän jaksoi neuvoa ja opastaa mitä kuuluu missäkin vaiheessa tehdä. Ilman Jarkkoa mulla ei olisi yhtään astrokuvaa edelleenkään”, Janne hymyilee. 

Yhdessä Santeri Peltolan kanssa hän kävi katsomassa minkälaista kuvaaminen on käytännössä ja päätti sitten hankkia omat laitteet. Astrokuvaukseen sopivan kameran Janne hankki JAS Kamerakaupasta. Käytettyjen kameroiden valikoimasta löytyi Canon EOS 60D, johon päätettiin tehdä astromodaus. JAS Kamerahuollolla on vuosien kokemus erilaisten ir-modausten tekemisestä, joten oikeanlaisen kameran hankinta kävi helposti. 

Lisäksi tärkein työväline astrokuvauksessa on tukeva, tähtikuvaukseen suunniteltu jalusta, joka pitää suuntauksen paikallaan. Useimmat kuvaavat astrokuvia kameran eteen kiinnitetyllä kaukoputkella, joka on melko edullinen hankinta. Jannella oli kuitenkin luontokuvaustaustansa vuoksi jo valmiina Canon EF 400mm f/4 DO IS II USM ja Canon EF 70-200mm f/2.8 L IS II USM -objektiivit, joten hän kuvaa niillä.

Tarvitaan sisua ja innostusta 

Astrokuvia kuvataan Suomessa eniten syyskuusta maaliskuun loppuun, jolloin on pimeimmät yöt. Parhaita kuvia saa aivan pilkkopimeässä, joten kuvaajalta vaaditaan vähän sisukkuutta toimia kuvauspaikalla pelkän otsalampun valossa. Oman jännityksensä astrokuvaamiseen tuo tekniikan ja sääolosuhteiden sovittaminen yhteen. Joskus tekniikka ei kylmänä pakkasyönä toimi kuten toivoisi ja välillä pilvet täyttävät taivaan juuri kun on saanut kuvauskaluston valmiiksi. Jannelta löytyy monia hauskoja muistoja kuvauksissa sattuneista kommelluksista. 

“Kerran olin pistämässä kamoja kasaan kylmänä pakkasyönä. Melkein kaikki oli valmiina, kun muistin, että kameran taakse tuleva vastapaino oli jäänyt vielä autoon. Hain sen autosta ja laskin maahan. Jatkoin vielä jalustan pystyttelyä ja sitten piti nostaa maasta se vastapaino. Se olikin sulanut kaksi senttiä jään sisään, kun oli tuotu siihen suoraan lämpimästä autosta. Se oli todella piukassa kiinni, joten jouduin potkimaa, hakkaamaan ja kaivamaan ruuvimeisselillä sitä irti. Kun se lopulta irtosi, oli pohjassa kiinni iso kerros jäätä.”

Kuvauskohteiden löytämiseen on olemassa erilaisia apuvälineitä ja nykyään Jannella on tietokoneessa ohjelma, joka etsii halutun kohteen ja suuntaa jalustan automaattisesti sen perusteella oikein. Jalusta seuraa kuvattavaa kohdetta niin, että kohde pysyy koko ajan näkyvissä. Harrastuksen alussa hän etsi kuvauskohteet manuaalisesti ja se saattoi viedä pitkänkin aikaa.  

“Kerran etsin yhtä sydänsumua kaksi tuntia. Tiesin, että se on tuossa, mutta en löytänyt. Kun pääsin kotiin, niin ajattelin kuitenkin katsoa kuvat läpi, että onko niissä mitään. Se oli siinä keskellä kuvaa aivan oikeassa kohdassa. En vain nähnyt sitä siellä kuvaustilanteessa yhdestä valotuksesta”, Janne kertoo. 

Useimmiten kuvattava kohde onkin niin kaukana tai himmeä, että sen näkee vasta kameran näytöltä. Valosaastesuotimien avulla voi kuvata vaikka kaupungin keskustassa, mutta sellaista käytettäessä myös osa kuvauskohteen valosta jää pois. 

“Kuvasin kerran kotoa parvekkeelta ja koitin puolitoista tuntia saada tähtiä näkyviin. Kiroilin ja ravasin parvekkeen ja olohuoneen väliä. Poikani istui sohvalla ja katseli touhua ihmeissään. Lopulta tajusin ottaa linssinsuojan pois ja johan alkoi tähdet näkymään. Poikani nauroi niin, että meinasi sohvalta pudota! …Olin tottunut kuvaamaan 400mm objektiivilla, johon ei ole linssinsuojaa, mutta tällä kertaa käytössä oli 70-200mm objektiivi”, Janne nauraa. 

Onko astrokuva koskaan valmis? 

Astrokuvat rakennetaan useasta päällekkäisestä kuvasta. Ideana on ottaa samasta kohteesta suuri määrä kuvia pitkällä valotuksella ja liittää ne sitten yhteen kuvankäsitteyohjelmalla. Se, kuinka monta kuvaa halutaan päällekäin, on täysin taiteilijan päätettävissä. Kuvauskohteet eivät taivaalla muutu, joten samasta kohteesta voi kuvata uusia valotuksia vaikka vielä 10 vuoden päästä.

Janne kertoo, että häneltä voi yhden astrokuvan käsittelyssä kulua vaikka kolme tuntia, kun taas luontokuvan kanssa hänellä menee 5 minuuttia. Kuvan kontrastit ja värit ovat säädettävissä niin monella tavalla, että kestää aikansa löytää omaa silmää miellyttävä lopputulos. Janne käyttää astrokuvien käsittellyyn PixInsightia ja Lightroomia. 

Tärkeintä Jannelle on saada ottamistaan kuvista mahdollisimman hyvälaatuisia. Hän on ottanut tavoitteekseen saada jokaiseen ottamaansa kuvaan ainakin 10 tuntia valotusta. Jotkut kuvaajat taas haluavat saada kuvattua mahdollisimman paljon kohteita, jolloin he valottavat kuvia vähemmän aikaa ja saattavat kuvata yön aikana kolmekin eri kohdetta.  

Ja kohteethan eivät taivaalta lopu! Harrastuksen aluksi Jannen tavoitteena oli kuvata Andromeda-galaksi ja Orionin tähtisumu. Nämä kaksi ovat ehkä kuvatuimpia kohteita, sillä ne ovat helposti erottuvia ja isoja. Nykyään Janne hakee ideoita kuvauskohteisiinsa esimerkiksi AstroBin-sivustolle muiden kuvaajien lataamista kuvista.  

Tähtitaivaan alla tuntee itsensä pieneksi 

“Pimeänpelko on astrokuvaajalle hieman haastavaa”, Janne nauraa. 

Pimeässä liikkuvat metsän eläimet eivät häntä pelota, vaan ennemminkin hän jännittää, että paikalle ilmestyy yllättäen joku ihminen. Kerran yksin kuvatessaan hänen oli pakko lähteä kesken pois, sillä yhtäkkiä sysipimeässä seistessä tuli vain niin epämiellyttävä olo. Yleensä hänellä onkin aina joku kaveri mukana kuvausreissuilla. 

“Istuimme kerran kaverin kanssa yöllä pakettiautossa astrokuvausta tekemässä. Vastapuolen parkkikselle ajoi auto kahden aikaan yöllä pitkät valot päällä. Päätimme ajaa hänen viereen ja kysäistä josko hän voisi sammuttaa ajovalot, jotka häiritsivät kuvauksiamme. Koputin ikkunaan ja selvisi, että kaveri oli keräämässä Pokemoneja. Hän sammutti ajovalot ja me palasimme takaisin kuvauspaikalle. Jatkoimme leffan katselua läppäriltä pimeässä autossa, kun yhtäkkiä sivuikkunaan koputetaan. Samainen kaveri oli siellä. Häntä oli alkanut kiinnostaa meidän kuvaukset ja oli ajatellut tulla katsomaan mitä teemme. Hän kertoi, että oli miettinyt auton takana jonkun aikaa, että miten voisi tulla ikkunaan koputtamaan niin, ettei pelästyttäisi meitä – ikävä kyllä hän epäonnistui siinä täydellisesti.” Janne nauraa. 

Astrokuvaamisessa on omat haasteensa, mutta se on myös todella palkitsevaa, kun kuvausreissu onnistuu ja näkee valmiin kuvan kohteesta. On jännittävää ajatella, että kuvat ovat käytönnössä aina menneisyydestä. Kohde, joka näkyy meille nyt tietynlaisena, on todellisuudessa näyttänyt siltä satoja – tuhansia vuosia sitten.  

“Voisihan olla, ettei jotain kohdetta enää ole edes olemassa, vaikka täällä kuvaan sitä nyt ihan innoissani. On hienoa olla pimeässä ja seistä tähtitaivaan alla. Pilkkopimeässä näkee niin valtavan määrän tähtiä ja huomaa oman pienuutensa. Olemme vain yksi tosi pieni juttu ja olemme täällä vain ehkä 100 vuotta. Keväisin lehtopöllöt huhuilee ja ketut huutelee metsässä. Sitten kun saa kameran kuvaamaan, niin on kiva fiilis.” Janne hymyilee.

Mitä tarkoittaa ir- ja astromodaus kameralle

Ihmissilmillä ei ole mahdollista nähdä kaikkea ympärillämme vallitsevaa valoa. Valo on sähkömagneettista säteilyä eri taajuuksilla (spektri) ja infrapuna sen sijaan on säteilyä taajuudella jota ihminen ei näe. Tekniikan avulla se voidaan tehdä meille näkyväksi. Järjestelmäkameran kennon edessä on normaalisti suodin, joka suodattaa kennolle menevästä valosta näkymättömät aallonpituudet pois. Näin ottamamme valokuvat näkyvät sellaisena kuin me normaalisti ympäristömme näemme. Kun tämän suodin poistetaan, alkaa kuvissa näkymään myös muut valoaallonpituudet ja ottamamme kuvat näyttävät erilaisilta.  

Suotimen poistamisesta on hyötyä monenlaisiin käyttötarkoituksiin. Yksi niistä on astrovalokuvaus, jossa halutaan saada näkyviin enemmän taivaan kappaleista säteilevää valoa, kuten kaasusumuja ja muita syvätaivaan ilmiöitä. Suotimen poistosta on hyötyä myös esimerkiksi viranomaispuolella rikostutkinnassa, sekä lääketieteellisellä puolella sairaaloissa. Myös maanviljelijät tai metsänomistajat voivat käyttää IR-kuvausta nähdäkseen missä kunnossa metsä tai sato on.

Kun suodin poistetaan kameran kennon edestä, sen tilalle on joissain tapauksissa laitettava korvaava suodin, jotta valo taittuu taas kennolle oikealla tavalla. Tilalle voidaan laittaa kirkas suodin tai vain tiettyjä aallonpituuksia läpäisevä tai poistava suodin. Tarjolla on myös drop-in suotimia, jotka ovat helposti vaihdeltavissa tilanteen ja halutun lopputuloksen mukaan. Suotimen poiston jälkeen kameran automaattitarkennus saattaa olla pielessä. Kameralle tehdään mahdollisuuksien mukaan rungon tarkennuksen säätö, jotta sillä voisi taas tarkentaa automaattitarkennuksella haluamaansa kohteeseen. 

Kun kamera on modattu sillä ei voi enää ottaa aivan tavallisia kuvia. Modattavan kameran tulee siis olla sellainen, jonka raaskit uhrata tähän käyttöön. Toisaalta emme välttämättä suosittele tekemään modausta ikivanhaan kameraan, koska sen käyttöikä ja korjausmahdollisuudet saattavat olla tiensä päässä, jolloin erikoismodauksen teettämisestä ei ole sinulle pitkään iloa. Lisäksi kameran on oltava sen verran kestävä, ettei se ota nokkiinsa monen tunnin kuvausreissusta pakkasessa. 

Annamme mielellämme lisätietoa astro- ja IR-modaukseen liittyen ja autamme sopivan kameran ja uuden suotimen valinnassa. Vaihtolaite-osastoltamme löytyy myös usein hyviä kamerarunkoja modattavaksi. Ole yhteydessä, niin suunnitellaan sinulle sopiva paketti tai pyydä tarjous haluamastasi modauksesta! 

info@jastekniikka.fi
010 292 3000