Aihearkisto: Kuvaajien esittelyt

Kertomuksia valokuvaajista.

Maailma toisin nähtynä

Näyteikkuna

Julkaistu , kirjoittanut

Maisemavalokuvaus IR-modatulla kameralla

Infrapunakuvaus paljastaa luonnosta toisen todellisuuden, joka jää perinteisessä maisemakuvauksessa piiloon. Puut hehkuvat vaaleina, taivas tummenee dramaattisesti ja tuttu ympäristö muuttuu lähes epätodelliseksi. Tämä vaihtoehtoinen todellisuus on vienyt maisemakuvaaja Ollijuhani Kärjen mukanaan infrapunavalokuvauksen maailmaan.

Maisemakuvauksen uusi ulottuvuus infrapunavalossa 

Ollijuhani Kärki on luontokuvaaja, joka on erikoistunut maisemien infrapunavalokuvaukseen IR-modatulla kameralla. Infrapunakuvaus tuli mukaan työkalupakkiin hieman yli kolme vuotta sitten, jolloin ensimmäiset IR-kuvat syntyivät syyslomalla vuonna 2023. Hän oli aikaisemmin nähnyt muiden kuvaajien ottamia vaikuttavia infrapunakuvia, jotka herättivät kiinnostuksen – ja samalla syntyi ajatus hyödyntää kaappiin kertynyttä kalustoa uudella tavalla.

Yksi Kärjen vanhoista kameroista, Nikon D800, osoittautui sopivaksi lähtökohdaksi. Kyseinen runko oli jäänyt sivuun jo aiemmin ja sen tilalle oli tullut uudempi kamera. Niinpä Nikon D800 modattiin täyden spektrin kameraksi JAS Kamerahuollossa, jossa kennon edestä poistettiin IR-valoa suodattava suodatin ja automaattitarkennus säädettiin uudelleen. Lopputuloksena syntyi kamera, joka tallentaa valoa laajemmalla aallonpituusalueella kuin tavallinen järjestelmäkamera. Näin jo käytöstä poistunut kamera sai uuden elämän infrapunakuvauksessa. 


Kuvat on otettu hiihtolomareissulla lapissa 590 nanometrin filtterin kanssa, joka päästää läpi punaisen spektrin. Jos kuvia katsoo suoraan kamerasta, ne näyttävät kirkkaan punaisen kellertäviltä ja vasta muokkaamalla jälkikäteen ne saadaan valmiiseen muotoon. 

Mikä infrapunakuvauksessa kiehtoo? 

Kärjen kuvaustyyli on pääosin liikkuvaa walk around -kuvausta Lapin maisemissa ja muualla luonnossa. Hänellä on tietyt lempikuvauskohteet, joissa hän tykkää vierailla usein. Se mahdollistaa ympäristön seuraamisen ja uudenlaisten tulkintojen syntymisen eri vuodenaikojen tai sääolosuhteiden mukaan.  

Infrapunakuvaus tuo maisemakuvaukseen yllätyksellisyyttä. Kameran takanäytöllä näkyvä kuva on vasta aavistus lopputuloksesta, ja siksi prosessi muistuttaa monin tavoin perinteistä filmikuvausta. Lopullinen kuva paljastuu vasta jälkikäsittelyssä, ja toisinaan se yllättää kuvaajankin. Erityisesti harmaat ja vähäkontrastiset sääolosuhteet saavat infrapunavalossa uuden ilmeen. Siinä missä tavallinen värikuva voi jäädä latteaksi, IR-kuvauksella voi tuoda maisemaan kontrastia, graafisuutta tai voimakkaitakin sävyeroja. 

Tunnelman rakentaminen: IR-filtterit ja jälkikäsittely 

Kuvatessaan Kärki hyödyntää infrapunakuvaukseen tarkoitettuja suotimia eli filttereitä, joilla voi luoda kuviin erilaisia värimaailmoja ja tunnelmia. Ne suodattavat ja päästävät läpi valon eri aallonpituuksia toivotun lopputuloksen saavuttamiseksi – hillityistä sävyistä voimakkaan graafisiin tulkintoihin.

Käytetystä filtteristä riippuen IR-kuvat näyttävät useimmiten suoraan kamerasta katsottuna hyvinkin räikeän värisiltä. Siksi jälkikäsittely on olennainen osa prosessia. Vaikka kuvat tallennetaan RAW-muodossa, tavallisen valkotasapainosäädön rajat tulevat nopeasti vastaan. Tämän vuoksi IR-kuvausta varten luodaan oma kameraprofiili, jonka avulla valkotasapainoa saadaan siirrettyä riittävän pitkälle. Tämän jälkeen kuvat viimeistellään vielä kuvankäsittelyohjelmassa, jossa esimerkiksi punaisen ja sinisen värikanavan kääntämisellä saavutetaan haluttu lopputulos. Kärki kertoo löytäneensä paljon käsittelyohjeita Youtubesta ja netistä pystyy myös lataamaan valmiita työkaluja kuvien muokkaamiseen. Täysin ilman valmiita ohjeita olisi vaikea lähteä hakemaan haluamaansa lopputulosta, sillä IR-kuvien käsittely on aivan oma taiteenlajinsa.


Kuvat on otettu syksyllä 2025 lapissa 720 nanometrin filtterin kanssa, joka on ns. perusfiltteri IR-kuvauksessa. Se suodattaa hyvin paljon näkyvää valoa pois ja kuvat näyttävät suoraan kamerasta violetin punaisilta. Kuvankäsittelyssä niistä saadaan näkyviin tämä mystinen tunnelma.

Haasteita ja oivalluksia 

Automaattitarkennus ei aina toimi luotettavasti infrapunavalossa, sillä useimmat kamerat ja objektiivit on suunniteltu näkyvälle valolle. Tämän vuoksi käsintarkennus tai pienet aukot ovat usein turvallisin valinta. Kärki kertoo, että peilillisissä järjestelmäkameroissa Live View -toiminto on lähes välttämätön IR-maisemakuvauksessa, sillä se mahdollistaa tarkennuksen suoraan kennolta tulevaan kuvaan. Peilittömissä kameroissa tämä etu on jatkuvasti käytössä sekä näytöllä että etsimessä, minkä vuoksi niiden kanssa on helppo tarkentaa luotettavasti myös etsimen kautta. 

Vuoden 2025 syksyllä Kärki innostuikin modifioimaan JAS Kamerahuollossa toisen kameran, peilittömän Nikon Z7:n. Hän kertoo olevansa uuteen kameraan erittäin tyytyväinen. IR-kuvauksessa suljinajat voivat olla pitkiä, joten jalustalle saattaa olla käyttöä. Kärki kertoo kuitenkin, että Nikon Z7:n tehokas kennovakaaja mahdollistaa onnistuneet kuvat myös käsivaralta. Uutta kameraa voi käyttää myös tarvittaessa tavallisten kuvien ottamiseen hänen hankkimansa erikoisfiltterin avulla.

Pitkään on ajateltu, ettei IR-modatulla kameralla voi enää kuvata tavallisia valokuvia, mutta tähän rajoitteeseen on kuitenkin löytynyt ratkaisu. Markkinoilta löytyy nykyisin peilittömän kameran bajonetin sisäpuolelle kiinnitettävä filtteri, jonka avulla on mahdollista kuvata tavallisia kuvia modatulla kameralla. Filtteri kiinnittyy paikalleen magneetin avulla ja se on helppo napsauttaa paikalleen tarvittaessa. Peililliseen kameraankin löytyy ratkaisuksi oma filtteri, jonka voi kiinnittää objektiivin eteen. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että jokaiseen käytettävään objektiiviin pitäisi kiinnittää suodin erikseen, mikä voi olla työlästä tai vaatia ison lompakon, jos tykkää kuvata usealla eri objektiivilla.

Objektiivin valinta on IR-kuvauksessa tarkkaa, sillä kaikki objektiivit eivät toimi infrapunavalossa odotetulla tavalla. Osa linsseistä muodostaa kuvan keskelle kirkkaan hotspotin tietyillä aukkoarvoilla. Siksi objektiivin IR-yhteensopivuus on tärkeä huomioida. Kokemusten myötä Olli on huomannut, että vanhemmat F-mountin kiinteäpolttoväliset f/1.8 -objektiivit, kuten 35 mm f/1.8, ovat osoittautuneet luotettaviksi IR-kuvauksessa. Sen sijaan uudemmat ja normaalikuvauksessa erinomaiset zoom-objektiivit eivät välttämättä sovellu infrapunavalolle yhtä hyvin. Uusin ja teknisesti edistynein objektiivi ei siis automaattisesti ole paras valinta IR-kuvaukseen. Objektiivin valintaan löytyy kuitenkin vinkkejä netistä muilta alan harrastajilta.

IR-modatulla kameralla kuvattu panoraamakuva, jossa näkyy vesistöä ja puita. Kuva on punaisen ja violetin sävyinen.

Tämän panoraamakuvan kuvaaminen vei aikaa: se koostuu noin kymmenestä pystykuvasta, joista jokainen on HDR-kuva viidestä eri valotuksesta. Kärki kuvasi samaan aikaan myös tavallisella kameralla, mutta harmaasta taivaasta johtuen kuvat jäivät aika latteiksi. IR-kuva sen sijaan on paljon mielenkiintoisempi.

Kärki kertoo, että kuvauksen aikana sattui jännittävä tilanne: “Kuului kova läiskähdys, ja hetken pelkäsin, että paikalle olisi tullut karhu tai jokin muu peto. Selvisi kuitenkin, että ääni tuli läheiseltä majavan patoalueelta. Majava oli ilmeisesti hermostunut siihen, että olin siellä niin kauan kuvaamassa, ja pamautti hännällään vettä – taisi tulla sille mitta täyteen!” 

Kokeiluja ja tulevia suuntia 

IR-maisemakuvaus on erittäin harvinaista suomalaisten luontokuvaajien keskuudessa, eikä ulkomailtakaan löydy montaa tunnettua IR-kuvaajaa. Tämän vuoksi kuvaaminen on usein kokeilujen kautta oppimista ja uusien kuvaustapojen tutkimista. Esimerkiksi kuvatessaan tunturipuron varrella Kärki testasi ensimmäistä kertaa toimivatko ND-filtterit IR-kuvauksessa niin, että hän saisi vedestä haluamansa näköistä. Kokeilu osoitti ND-filtterit toimivaksi ratkaisuksi myös IR-kuvauksessa silloin, kun halutaan käyttää normaalia pidempiä suljinaikoja ja tallentaa liikettä.

Seuraavaksi Kärki haaveilee kokeilevansa IR-kameraansa makrokuvauksessa sekä yömaisemien taltioinnissa. Molemmissa valo on niukkaa ja lopputulos arvoitus, mutta ehkä juuri se tekeekin infrapunakuvauksesta erityisen kiehtovaa. Se tarjoaa kuvaajalle mahdollisuuden nähdä tuttu ympäristö täysin uudessa valossa ja tuoda esiin jotain ennennäkemätöntä. 

Kuvat on otettu IR Chrome erikoisfiltterin kanssa, joka ei toimi ihan samalla periaatteella kuin muut Kärjen käyttämät filtterit. Se on kehitelty mukaillen Kodakin vanhaa toisen maailmansodan aikana kehitettyä Aerochrome -filmiä. Filmi kehitettiin alun perin sotilaskäyttöön, sillä sen kanssa kuvaamalla pystyttiin havaitsemaan helposti esimerkiksi vihreän kasvuston joukosta vihreäksi maalatut panssariajonoeuvot, jotka heijastavat IR-valoa eri tavalla kuin kasvit.

Mitä tarkoittaa ir-modaus kameralle

Ihmissilmillä ei ole mahdollista nähdä kaikkea ympärillämme vallitsevaa valoa. Valo on sähkömagneettista säteilyä eri taajuuksilla (spektri) ja infrapuna sen sijaan on säteilyä taajuudella jota ihminen ei näe. Tekniikan avulla se voidaan tehdä meille näkyväksi. Järjestelmäkameran kennon edessä on normaalisti suodin, joka suodattaa kennolle menevästä valosta näkymättömät aallonpituudet pois. Näin ottamamme valokuvat näkyvät sellaisena kuin me normaalisti ympäristömme näemme. Kun tämän suodin poistetaan, alkaa kuvissa näkymään myös muut valoaallonpituudet ja ottamamme kuvat näyttävät erilaisilta.  

Suotimen poistamisesta on hyötyä monenlaisiin käyttötarkoituksiin. Yksi niistä on astrovalokuvaus, jossa halutaan saada näkyviin enemmän taivaan kappaleista säteilevää valoa, kuten kaasusumuja ja muita syvätaivaan ilmiöitä. Suotimen poistosta on hyötyä myös esimerkiksi viranomaispuolella rikostutkinnassa, sekä lääketieteellisellä puolella sairaaloissa. Myös maanviljelijät tai metsänomistajat voivat käyttää IR-kuvausta nähdäkseen missä kunnossa metsä tai sato on.

Kun suodin poistetaan kameran kennon edestä, sen tilalle on joissain tapauksissa laitettava korvaava suodin, jotta valo taittuu taas kennolle oikealla tavalla. Tilalle voidaan laittaa kirkas suodin tai vain tiettyjä aallonpituuksia läpäisevä tai poistava suodin. Tarjolla on myös drop-in suotimia, jotka ovat helposti vaihdeltavissa tilanteen ja halutun lopputuloksen mukaan. Suotimen poiston jälkeen kameran automaattitarkennus saattaa olla pielessä. Kameralle tehdään mahdollisuuksien mukaan rungon tarkennuksen säätö, jotta sillä voisi taas tarkentaa automaattitarkennuksella haluamaansa kohteeseen. 

Kun kamera on modattu, sillä ei voi enää ottaa aivan tavallisia kuvia ilman erikseen ostettavaa erikoisfiltteriä. Modattavan kameran tulee siis olla sellainen, jonka raaskit uhrata tähän käyttöön. Toisaalta emme välttämättä suosittele tekemään modausta ikivanhaan kameraan, koska sen käyttöikä ja korjausmahdollisuudet saattavat olla tiensä päässä, jolloin erikoismodauksen teettämisestä ei ole sinulle pitkään iloa. Lisäksi kameran on oltava sen verran kestävä, ettei se ota nokkiinsa pitkistä kuvausreissusta vaihtelevissa sääolosuhteissa.

Annamme mielellämme lisätietoa IR-modaukseen liittyen ja autamme sopivan kameran ja uuden suotimen valinnassa. Vaihtolaite-osastoltamme löytyy myös usein hyviä kamerarunkoja modattavaksi. Ole yhteydessä, niin suunnitellaan sinulle sopiva paketti tai pyydä tarjous haluamastasi modauksesta!

info@jastekniikka.fi
010 292 3000

KYSY LISÄÄ

Kiehtova astrovalokuvaus

Julkaistu , kirjoittanut

Hämmentävän kauniita tähtisumuja, värikkäitä kaukaisia galakseja ja kiehtovia maailmankaikkeuden ilmiöitä. Näitä valovuosien päässä olevia kohteita voimme nähdä huolella kuvatuissa astrovalokuvissa. Mutta mitä avaruuden kuvaaminen käytännössä on? Siihen vastaa nyt luontovalokuvaaja Janne Heinonen.

Taivaan ilmiöt ovat kiehtoneet luontokuvaaja Janne Heinosta lapsesta asti. Ennen varsinaista astrokuvaamista hän tykkäsi kuvata tähtitaivasta ja revontulia, mutta mielessä oli aina haave myös upeiden syvätaivaan galaksien ja tähtisumujen ikuistamisesta. Facebookin kautta Janne löysi sitten sattumalta kaksi kokenutta astrokuvaajaa, Jarkko Suomisen ja Santeri Peltolan, jotka kuuluivat tähtitieteelliseen yhdistykseen, Porin karhunvartioihin. Heidän hyvillä neuvoillaan alkoi harrastus, joka nykyään kutsuu aina pimeinä selkeinä öinä tähtitaivaan alle. 

IC434/Hevosenpääsumu. Valotettu yhteensä 19,5 tuntia. Kuvattu astromodatulla Canon EOS 60D kameralla, Canon EF 400mm f/4 DO IS II USM objektiivilla ja Heq-5 pro synscan seurantajalustalla. Kuvannut Janne Heinonen.
IC434/Hevosenpääsumu. Valotettu yhteensä 19,5 tuntia.
Astromodattu Canon EOS 60D + Canon EF 400mm f/4 DO IS II USM
(c) Janne Heinonen


Alkuun kokeneiden astrokuvaajien neuvoilla 

Janne Heinosella on 40 vuoden kokemus luontokuvaamisesta, mutta avaruuden kuvaaminen oli jotain aivan uutta. Hänen ei tarvinnut opetella itse valokuvaamista, mutta tekniikassa, kuvauskohteiden löytämissä ja kuvan käsittelyssä oli monenlaista opittavaa. Netistä löytyy paljon ohjeita englanniksi, mutta helpointa on tutustua kuvaamiseen jonkun kokeneen astrokuvaajan avulla. 

“Suomisen Jarkko opetti minut alkuun puhelimen välityksellä. Jopa kaupan kassajonossa hän jaksoi neuvoa ja opastaa mitä kuuluu missäkin vaiheessa tehdä. Ilman Jarkkoa mulla ei olisi yhtään astrokuvaa edelleenkään”, Janne hymyilee. 

Yhdessä Santeri Peltolan kanssa hän kävi katsomassa minkälaista kuvaaminen on käytännössä ja päätti sitten hankkia omat laitteet. Astrokuvaukseen sopivan kameran Janne hankki JAS Kamerakaupasta. Käytettyjen kameroiden valikoimasta löytyi Canon EOS 60D, johon päätettiin tehdä astromodaus. JAS Kamerahuollolla on vuosien kokemus erilaisten ir-modausten tekemisestä, joten oikeanlaisen kameran hankinta kävi helposti. 

Lisäksi tärkein työväline astrokuvauksessa on tukeva, tähtikuvaukseen suunniteltu jalusta, joka pitää suuntauksen paikallaan. Useimmat kuvaavat astrokuvia kameran eteen kiinnitetyllä kaukoputkella, joka on melko edullinen hankinta. Jannella oli kuitenkin luontokuvaustaustansa vuoksi jo valmiina Canon EF 400mm f/4 DO IS II USM ja Canon EF 70-200mm f/2.8 L IS II USM -objektiivit, joten hän kuvaa niillä.

Astrokuvaus meneillään. Kamera seisoo jalustalla lumihangessa pimeällä pellolla. Jannella on käytössään JAS Kamerahuollossa astromodattu Canon EOS 60D kamera, Canon EF 400mm f/4 DO IS II USM objektiivi ja Heq-5 pro synscan seurantajalusta.
Astrokuvaus meneillään. Jannella on käytössään JAS Kamerahuollossa astromodattu Canon EOS 60D kamera, Canon EF 400mm f/4 DO IS II USM objektiivi ja Heq-5 pro synscan seurantajalusta.


Tarvitaan sisua ja innostusta 

Astrokuvia kuvataan Suomessa eniten syyskuusta maaliskuun loppuun, jolloin on pimeimmät yöt. Parhaita kuvia saa aivan pilkkopimeässä, joten kuvaajalta vaaditaan vähän sisukkuutta toimia kuvauspaikalla pelkän otsalampun valossa. Oman jännityksensä astrokuvaamiseen tuo tekniikan ja sääolosuhteiden sovittaminen yhteen. Joskus tekniikka ei kylmänä pakkasyönä toimi kuten toivoisi ja välillä pilvet täyttävät taivaan juuri kun on saanut kuvauskaluston valmiiksi. Jannelta löytyy monia hauskoja muistoja kuvauksissa sattuneista kommelluksista. 

“Kerran olin pistämässä kamoja kasaan kylmänä pakkasyönä. Melkein kaikki oli valmiina, kun muistin, että kameran taakse tuleva vastapaino oli jäänyt vielä autoon. Hain sen autosta ja laskin maahan. Jatkoin vielä jalustan pystyttelyä ja sitten piti nostaa maasta se vastapaino. Se olikin sulanut kaksi senttiä jään sisään, kun oli tuotu siihen suoraan lämpimästä autosta. Se oli todella piukassa kiinni, joten jouduin potkimaa, hakkaamaan ja kaivamaan ruuvimeisselillä sitä irti. Kun se lopulta irtosi, oli pohjassa kiinni iso kerros jäätä.”

Janne Heinonen pystyttämässä kuvauskalusta astrokuvausta varten pilkkopimeässä otsalampun valossa.
Janne Heinonen pystyttämässä kuvauskalustoa pilkkopimeässä.

Kuvauskohteiden löytämiseen on olemassa erilaisia apuvälineitä ja nykyään Jannella on tietokoneessa ohjelma, joka etsii halutun kohteen ja suuntaa jalustan automaattisesti sen perusteella oikein. Jalusta seuraa kuvattavaa kohdetta niin, että kohde pysyy koko ajan näkyvissä. Harrastuksen alussa hän etsi kuvauskohteet manuaalisesti ja se saattoi viedä pitkänkin aikaa.  

“Kerran etsin yhtä sydänsumua kaksi tuntia. Tiesin, että se on tuossa, mutta en löytänyt. Kun pääsin kotiin, niin ajattelin kuitenkin katsoa kuvat läpi, että onko niissä mitään. Se oli siinä keskellä kuvaa aivan oikeassa kohdassa. En vain nähnyt sitä siellä kuvaustilanteessa yhdestä valotuksesta”, Janne kertoo. 

M45 / Seulaset eli Plejadit. Valotettu yhteensä 15 tuntia.
Astromodattu Canon EOS 60D + Canon EF 400mm f/4 DO IS II USM
(c) Janne Heinonen

Useimmiten kuvattava kohde onkin niin kaukana tai himmeä, että sen näkee vasta kameran näytöltä. Valosaastesuotimien avulla voi kuvata vaikka kaupungin keskustassa, mutta sellaista käytettäessä myös osa kuvauskohteen valosta jää pois. 

“Kuvasin kerran kotoa parvekkeelta ja koitin puolitoista tuntia saada tähtiä näkyviin. Kiroilin ja ravasin parvekkeen ja olohuoneen väliä. Poikani istui sohvalla ja katseli touhua ihmeissään. Lopulta tajusin ottaa linssinsuojan pois ja johan alkoi tähdet näkymään. Poikani nauroi niin, että meinasi sohvalta pudota! …Olin tottunut kuvaamaan 400mm objektiivilla, johon ei ole linssinsuojaa, mutta tällä kertaa käytössä oli 70-200mm objektiivi”, Janne nauraa. 

M27 / Nostopainosumu kuvattuna oman kodin parvekkeelta. Valotettu yhteensä 10,5 tuntia.
Astromodattu Canon EOS 60D + Canon EF 400mm f/4 DO IS II USM + 2x extender
(c) Janne Heinonen


Onko astrokuva koskaan valmis? 

Astrokuvat rakennetaan useasta päällekkäisestä kuvasta. Ideana on ottaa samasta kohteesta suuri määrä kuvia pitkällä valotuksella ja liittää ne sitten yhteen kuvankäsitteyohjelmalla. Se, kuinka monta kuvaa halutaan päällekäin, on täysin taiteilijan päätettävissä. Kuvauskohteet eivät taivaalla muutu, joten samasta kohteesta voi kuvata uusia valotuksia vaikka vielä 10 vuoden päästä.

Janne kertoo, että häneltä voi yhden astrokuvan käsittelyssä kulua vaikka kolme tuntia, kun taas luontokuvan kanssa hänellä menee 5 minuuttia. Kuvan kontrastit ja värit ovat säädettävissä niin monella tavalla, että kestää aikansa löytää omaa silmää miellyttävä lopputulos. Janne käyttää astrokuvien käsittellyyn PixInsightia ja Lightroomia. 

Tärkeintä Jannelle on saada ottamistaan kuvista mahdollisimman hyvälaatuisia. Hän on ottanut tavoitteekseen saada jokaiseen ottamaansa kuvaan ainakin 10 tuntia valotusta. Jotkut kuvaajat taas haluavat saada kuvattua mahdollisimman paljon kohteita, jolloin he valottavat kuvia vähemmän aikaa ja saattavat kuvata yön aikana kolmekin eri kohdetta.  

Ja kohteethan eivät taivaalta lopu! Harrastuksen aluksi Jannen tavoitteena oli kuvata Andromeda-galaksi ja Orionin tähtisumu. Nämä kaksi ovat ehkä kuvatuimpia kohteita, sillä ne ovat helposti erottuvia ja isoja. Nykyään Janne hakee ideoita kuvauskohteisiinsa esimerkiksi AstroBin-sivustolle muiden kuvaajien lataamista kuvista.  

M42/Suuri Orionin sumu. Valotettu yhteensä 16,5 tuntia.
Astromodattu Canon EOS 60D + Canon EF 400mm f/4 DO IS II USM
(c) Janne Heinonen


Tähtitaivaan alla tuntee itsensä pieneksi 

“Pimeänpelko on astrokuvaajalle hieman haastavaa”, Janne nauraa. 

Pimeässä liikkuvat metsän eläimet eivät häntä pelota, vaan ennemminkin hän jännittää, että paikalle ilmestyy yllättäen joku ihminen. Kerran yksin kuvatessaan hänen oli pakko lähteä kesken pois, sillä yhtäkkiä sysipimeässä seistessä tuli vain niin epämiellyttävä olo. Yleensä hänellä onkin aina joku kaveri mukana kuvausreissuilla. 

“Istuimme kerran kaverin kanssa yöllä pakettiautossa astrokuvausta tekemässä. Vastapuolen parkkikselle ajoi auto kahden aikaan yöllä pitkät valot päällä. Päätimme ajaa hänen viereen ja kysäistä josko hän voisi sammuttaa ajovalot, jotka häiritsivät kuvauksiamme. Koputin ikkunaan ja selvisi, että kaveri oli keräämässä Pokemoneja. Hän sammutti ajovalot ja me palasimme takaisin kuvauspaikalle. Jatkoimme leffan katselua läppäriltä pimeässä autossa, kun yhtäkkiä sivuikkunaan koputetaan. Samainen kaveri oli siellä. Häntä oli alkanut kiinnostaa meidän kuvaukset ja oli ajatellut tulla katsomaan mitä teemme. Hän kertoi, että oli miettinyt auton takana jonkun aikaa, että miten voisi tulla ikkunaan koputtamaan niin, ettei pelästyttäisi meitä – ikävä kyllä hän epäonnistui siinä täydellisesti.” Janne nauraa. 

Kuvassa Jannen laitteiden vieressä Heikki Ahon astrokuvauskalusto. Kamerat seisovat jalustoilla pimeällä lumisella pellolla.
Kaverin kanssa on mukavampi lähteä kuvausreissulle pilkkopimeään. Kuvassa Jannen laitteiden vieressä Heikki Ahon astrokuvauskalusto.

Astrokuvaamisessa on omat haasteensa, mutta se on myös todella palkitsevaa, kun kuvausreissu onnistuu ja näkee valmiin kuvan kohteesta. On jännittävää ajatella, että kuvat ovat käytönnössä aina menneisyydestä. Kohde, joka näkyy meille nyt tietynlaisena, on todellisuudessa näyttänyt siltä satoja – tuhansia vuosia sitten.  

“Voisihan olla, ettei jotain kohdetta enää ole edes olemassa, vaikka täällä kuvaan sitä nyt ihan innoissani. On hienoa olla pimeässä ja seistä tähtitaivaan alla. Pilkkopimeässä näkee niin valtavan määrän tähtiä ja huomaa oman pienuutensa. Olemme vain yksi tosi pieni juttu ja olemme täällä vain ehkä 100 vuotta. Keväisin lehtopöllöt huhuilee ja ketut huutelee metsässä. Sitten kun saa kameran kuvaamaan, niin on kiva fiilis.” Janne hymyilee.

Comet C/2022 E3 (ZTF) 102x60s. Alkuvuodesta 2023 maan läheisyydessä, eli 50 miljoonan kilometrin päässä meistä näkynyt komeetta, joka erottui heikosti myös paljaalla silmällä.
Astromodattu Canon EOS 60D + Canon EF 400mm f/4 DO IS II USM + 1.4x extender
(c) Janne Heinonen

Mitä tarkoittaa ir- ja astromodaus kameralle

Ihmissilmillä ei ole mahdollista nähdä kaikkea ympärillämme vallitsevaa valoa. Valo on sähkömagneettista säteilyä eri taajuuksilla (spektri) ja infrapuna sen sijaan on säteilyä taajuudella jota ihminen ei näe. Tekniikan avulla se voidaan tehdä meille näkyväksi. Järjestelmäkameran kennon edessä on normaalisti suodin, joka suodattaa kennolle menevästä valosta näkymättömät aallonpituudet pois. Näin ottamamme valokuvat näkyvät sellaisena kuin me normaalisti ympäristömme näemme. Kun tämän suodin poistetaan, alkaa kuvissa näkymään myös muut valoaallonpituudet ja ottamamme kuvat näyttävät erilaisilta.  

Suotimen poistamisesta on hyötyä monenlaisiin käyttötarkoituksiin. Yksi niistä on astrovalokuvaus, jossa halutaan saada näkyviin enemmän taivaan kappaleista säteilevää valoa, kuten kaasusumuja ja muita syvätaivaan ilmiöitä. Suotimen poistosta on hyötyä myös esimerkiksi viranomaispuolella rikostutkinnassa, sekä lääketieteellisellä puolella sairaaloissa. Myös maanviljelijät tai metsänomistajat voivat käyttää IR-kuvausta nähdäkseen missä kunnossa metsä tai sato on.

Kun suodin poistetaan kameran kennon edestä, sen tilalle on joissain tapauksissa laitettava korvaava suodin, jotta valo taittuu taas kennolle oikealla tavalla. Tilalle voidaan laittaa kirkas suodin tai vain tiettyjä aallonpituuksia läpäisevä tai poistava suodin. Tarjolla on myös drop-in suotimia, jotka ovat helposti vaihdeltavissa tilanteen ja halutun lopputuloksen mukaan. Suotimen poiston jälkeen kameran automaattitarkennus saattaa olla pielessä. Kameralle tehdään mahdollisuuksien mukaan rungon tarkennuksen säätö, jotta sillä voisi taas tarkentaa automaattitarkennuksella haluamaansa kohteeseen. 

Kun kamera on modattu, sillä ei voi enää ottaa aivan tavallisia kuvia ilman erikseen ostettavaa erikoisfiltteriä. Modattavan kameran tulee siis olla sellainen, jonka raaskit uhrata tähän käyttöön. Toisaalta emme välttämättä suosittele tekemään modausta ikivanhaan kameraan, koska sen käyttöikä ja korjausmahdollisuudet saattavat olla tiensä päässä, jolloin erikoismodauksen teettämisestä ei ole sinulle pitkään iloa. Lisäksi kameran on oltava sen verran kestävä, ettei se ota nokkiinsa monen tunnin kuvausreissusta pakkasessa. 

Annamme mielellämme lisätietoa astro- ja IR-modaukseen liittyen ja autamme sopivan kameran ja uuden suotimen valinnassa. Vaihtolaite-osastoltamme löytyy myös usein hyviä kamerarunkoja modattavaksi. Ole yhteydessä, niin suunnitellaan sinulle sopiva paketti tai pyydä tarjous haluamastasi modauksesta! 

info@jastekniikka.fi
010 292 3000

Luonnossa Elmerin matkassa

Julkaistu , kirjoittanut

Elmeri O. Juuti on lukiolainen Turusta. Huolimatta nuoresta iästään on hän jo kokenut luontokuvaaja, harrastus kun alkoi jo 6-vuotiaana. Tulevaisuus näyttää tuleeko harrastuksesta ammatti, tavoitteita kun on sekä opiskelun, että kuvaamisen suhteen.

Elmeri valittiin vastikään vuoden nuoreksi pohjoismaalaiseksi luontokuvaajaksi 2021. Eikä tämä ole suinkaan ainoa menestys kilpailuissa, esim Kuusamo Nature Photo 2018 -kilpailun nuorten sarjassa tuli sijat 1 sekä 4 ja myös yleisö valitsi Elmerin kuvan suosikikseen. Vuonna 2019 tuli samasta kilpailusta viides sija. Vuoden Luontokuva -kisojen nuorten sarjasta on tullut kunniamaininnat vuonna 2020 sekä 2019.

Elmeri ajautui luontokuvaajaksi alunperin isän kanssa käytyjen lähiluontoretkien kautta. Lintujen katselu vaihtui sekä eläinten että maisemien tallentamiseen. Kuvaamisen kohteet muutenkin ovat laajentuneet koko ajan, ehkäpä mieluisimmat kohteet ovat kuitenkin saaristo-, metsä- ja suoluonto.


”Yllä oleva kettukuva syntyi kesäisenä iltana Paraisilta Turkuun palaillessa. Puhuin autossa, miten olisi kiva kuvata kettua hyvissä valoissa ja olosuhteissa. Isä näki autosta ketun kauempana niityllä saalistamassa. Jäin autosta pois kameran kanssa ja lähestyin kettua. Pääsin hyvin lähelle seuraamaan sen saalistelua makuultani. 2 myyrää se sai napattua.”


Luonto on Elmerille enemmän elämäntapa kuin vain harrastus.

Joskus Elmeri kuvaa isommissakin porukoissa, mutta pääasiassa kuvaaminen hoituu joko isän kanssa tai yksin.

Elmeri käyttää enimmäkseen Nikonin D500 -kameraa ja Nikkorin 300-millistä f2.8 Vr II -linssiä. Toki maisemia ja kasveja kuvattaessa tarvitaan lyhyempiä polttovälejä, mutta juuri tuo 300-millinen on lempipolttoväli.

Elmerin ja hänen isänsä yhteisille sivuille pääset tästä klikkaamalla.

Tampere valokuvaajat & mallit

Julkaistu , kirjoittanut

Saija Sasetar pyörättää facessa aktiivista Tampere valokuvaajat & mallit -ryhmää. Tärkein toimintamuoto on kuukausittainen miitti, joka kerää aktiiviset jäsenet yhteen. Joka kerralle on oma teema ja oma paikka, joten mistään itsensä toistosta ei todellakaan ole kysymys, vaan todellakin fressistä kuvaamisesta.

KUVA: Jani Sundström

Saija on itsekin aktiivinen malli, joka on aina satsannut lookkiin kokonaisvaltaisesti, kuten oheiset kuvat näyttävät. Saijan into niin posettamisessa kuin ryhmänkin vetämisessä on tuottanut monille kuvaajille ja muille malleille paljon hyötyä ja iloa! Huomenna Saijan mietteitä ja lisää kuvia YouTube-kanavallamme.

KUVA: Arto Löfgren

Löytöjä luonnosta

Julkaistu , kirjoittanut

Janne Heinonen on pitkän linjan luontokuvaaja. Hänen kuviaan revontulista ja valaisevista yöpilvistä on julkaistu jo aiemmin blogissa. Tällä kertaa blogissa on näytillä pari eläinkuvaa ja huomenna näet kuvia enemmän sitten YouTube-kanavallamme tarinoiden kera.

Hetkellisyys on luontokuvissa upeaa, nopea tapahtuma ja elämään oikealla hetkellä napatun otoksen ansiosta.


Upea värimaailma on hyvä piilo.

Niinpä klikkaa huomenna itsesi tästä JAS Kamerakaupan YouTube-kanavalle.

Valo ja valaisu

Julkaistu , kirjoittanut

”Valo on mielenkiintoisen kuvan ydin, ja se tuo esiin pääkohteen. Valaisu on valon rakentamista ja sen muokkaamista erilaisilla valonmuokkaajilla. Valaisuosaaminen mahdollistaa valokuvaajalle luovemman ideoinnin ja työskentelyn kuvaustilanteessa. Henkilökuvien kuvaaminen on haasteellista ja antoisaa. Mallin ohjauksen lisäksi valaisutyylin valitseminen kuhunkin kuvaan on innostavaa valokuvaajalle. Mitä enemmän erilaisia valaisutyylejä valokuvaaja osaa, sitä erilaisempia kuvia hän voi kuvata. Valaisu antaa aivan uuden ulottuvuuden valokuvauksen maailmaan – se on polku, joka vie mukanaan. Valo ja valaisu –kirja käsittelee henkilökuvausta studiossa ja miljöössä. Erilaisten valaisutyylien ja erilaisissa miljööolosuhteissa kuvaamisen lisäksi kirjassa esitellään myös mallin ohjaukseen, sommitteluun, rajaukseen, kuvakerrontaan ja kuvaustilanteessa toimimiseen liittyviä vinkkejä. Se on suurelta osin ”casemaisesti” valaisutapoja esittelevä kirja, joka toimii oppaana valokuvaustaitojen kehittämisessä.” Näin kuvaillaan Tiina Puputin kirjoittamaa ja Docendon vuonna 2012 julkaisemaa VALO JA VALAISU -kirjaa.

Osoitteesta www.tiinapuputti.com löytyy Tiinan tekemisistä tarkempaa tietoa.

Tämä kirja on hyvä perusteos valaisun rakentamiseen ja valon näkemiseen. Jotain uutta ja ajankohtaista on luvassa tähän liittyen ja huomenna jutellaankin Tiinan kanssa YouTube-kanavallamme aiheesta.

Ei vain vuokrastudio…

Julkaistu , kirjoittanut

Tampereella on Studio Empire niminen vuokrastudio. Tosin yritys on malliesimerkki palvelujen laajentamisesta perustoiminnosta myös ihan toisille urille. Palveluihin kuuluvat mm kuvaus- ja äänitysstudion vuokraus, kuvaajien välityspalvelu, verkkokurssien toteutus ja workshopit.


Annika Kartano on pyörittänyt Studio Empireä reilun vuoden.

Huomenna on YouTube-kanavallamme enemmänkin tarinaa Annikasta ja Studio Empirestä!

Petra Tiihosen uudet kuviot

Julkaistu , kirjoittanut

Petra Tiihonen on 37-vuotias Kuopiolainen valokuvaaja, joka tunnetaan mm Suomen ensimmäisen Finnish Photo Awards -kilpailun voittajana viime vuodelta. Petra perusti äskettäin omaa nimeään kantavan yrityksen, aiemmin hän on työskenteli yrittäjänä 15 vuotta Alias Studiot Oy:ssä. Vaikka isosta työyhteisöstä oli paljon tukea, halusi Petra kokeilla mihin omat rahkeet riittävät ja kehittää omaa käden jälkeä pidemmälle. Itsensä haastamista löytyi sopivasti uusista kuvioista. 

Kuvaajana Petra innostuu ratkaistaessaan asiakkaiden ongelmia ja tuottaessaan visuaalisia kokonaisuuksia eri brändeille. (Kuva: Tiina Haring)

Petra luonnehtii itseään kuvaajana fiilispainotteiseksi lifestyle-, brandi-, konsepti-, ihmis-, kuvitus- ja tuotekuvaajaksi. Hän on ammattilainen, jonka osaaminen mahdollistaakin monenlaisen ja -tyylisen kuvan tuottamisen. Petra haluaa välittää tunnelmia ja tarinna, tehdä merkityksellisiä kuvia. Sillä ei ole sinänsä väliä, onko kameran edessä ihmisiä tai esineitä. Eikä silläkään ole väliä, pitääkö kuvat rakentaa kuvankäsittelyssä useammasta kuvasta.

Kuva: Petra Tiihonen

Petra ei ole ollut aiemmin tekniikasta kiinnostunut ja ison yhteisön laitehankinnat onkin tehnyt aina joku muu. Hän on kaikkea muuta kuin tekniikkanörtti, mutta nyt kokonaan uuden kaluston hankkiminen pisti miettimään itselle parhaiten soveltuvaa laitteistoa, joka on myös laadukas. Peilittömyys on tulevaisuutta, joten se oli luonteva ensimmäinen kriteeri. Petra selasi nettikeskusteluja ja youtube-videoita, joiden lopputuloksena Sony nousi ehdottomasti parhaaksi valinnaksi. Kollegat komppasivat vielä valintaa, joten ratkaisu olikin sitten todella helppo.

Tällä todella paljon ajatuksia herättävällä kuvalla Petra nappasi voiton Finnish Photo Awardsissa. Ja kuten huippukuva aina, herätti tämänkin voimakkaita tunteita ja kommentteja.

Miltäs Petra tuntui Sony? ”Silloin kun avasin jo kalustoa paketista, oli ihan paras fiilis. Tiesin, että kamera on hyvä. Ensimmäisen nopeatempoisen kuvauksen päätteeksi voin sanoa, että olen ihan rakastunut tähän mun a7r iii:n Se on kevyempi kuin aikaisempi kamera, nopeampi ja tiedoston jälki on ihan käsittämättömän hyvä jopa korkeilla asa-luvuilla. Vielä menee hetki kun opin zoomaamaan toiseen suuntaan 😀 Kameran asetukset on helppo muokata omaan käteen sopiviksi ja omille pika-asetuksille on ihan huikeasti eri mahdollisuuksia. Tiedosto on kauniin näköistä ja tekstuurien piirto on karkkia silmille. Siirtyminen toisesta järjestelmästä ei ole ihan helppo kun on tottunut tekemään selkärangasta asioita, mutta uudet laitteet rupesivat tuntumaan jo nopeasti omilta.”

Kuva: Petra Tiihonen

Petran uudet nettisivut aukeavat näinä päivinä osoitteessa www.petratiihonen.fi ja Instasta löydät Petran nimellä @petra_tiihonen.

Katsomisen arvoisia näyttelyitä Messukeskuksessa 28.2.-1.3.

Julkaistu , kirjoittanut

Tänä vuonna Kuva ja Kamera -messut ovat nimeltään Kuva ja Ääni. Tämä johtuu siitä, että videokuvauksen lisäännyttyä syntyy automaattisesti tarve myös äänen ikuistamiseen. Mutta tässä ei puhuta siitä, vaan muutama sana messujen valokuvanäyttelyistä on paikallaan.

Aina messuilla on ollut monipuolista ja laadukasta ohjelmaa. Mutta tällä kertaa näyttelyt ovat todella korkealla tasolla. Niinpä en maltakaan olla vähän hehkuttamasta tarjontaa jo etukäteen. Eli mm tällaisia kokonaisuuksia on nähtävänä:

Shining Strength – Kauneus kuuluu kaikille – MITJA KORTEPURO

Shining Strength on kuvasarja, jonka pääosassa ovat syöpään sairastuneet naiset ja heidän arpensa. Me näemme itsemme usein eri tavalla kuin muut ihmiset ympärillämme. Kun itse näkee vain arvet ihossa, muut näkevät voimakkaan taistelijan. Arvet ovat merkkejä voimasta ja käydystä kamppailusta syöpätauteja vastaan. Jokainen nainen haluaa näyttää hyvältä ja on tärkeää, että jokainen voi tuntea itsensä kauniiksi sairaudesta huolimatta. Projektin tarkoituksena onkin auttaa naisia näkemään itsensä uusin silmin sekä lisätä tietoutta erilaisista syöpäsairauksista.

Meikki, hiukset ja vartalokorut: Meikkitaiteilija ElinaK / Meikkistudio ElinaK

Näkymiä mielen maisemista – SUVI SIEVILÄ

Suvi Sievilä näyttelyn inspiraationa toimivat mielensisäiset maisemat – tunteet ja ajatukset, jotka eivät näy ulospäin. Erilaiset tunnetilat ovat olleet vahva inspiraation lähde Suvin kuviin. Tunteet piirtyvät kuviin usein erilaisten kuvitteellisten hahmojen ja tarinoiden kautta. Ihmisen sisäinen maailma, käyttäytyminen, tulkintojen moninaisuus ja symboliikka ovat kiehtoneet Suvia, joka on aina tahtonut ymmärtää ihmismieltä.

Plastic Waters – MARKUS ASPEGREN

Meriin päätyy vuosittain 6,4–8 miljoonaa tonnia jätettä, josta suurin osa on muovia. Arviolta muovin määrä on 80% kaikista vesistöihin päätyneistä roskista. Esimerkiksi Tyynenmeren keskelle kulkeutunut valtava muoviroskapyörre kattaa jo kolmen Ranskan laajuisen alueen. Roskaantuminen aiheuttaa haitallisiamuutoksia vesistöjen ekosysteemeihin. Samoihin vesiin joista kalastamme ruokamme ja saamme juomavetemme päätyy suuria määriä roskia ja teollisuuden jätteitä. Plastic Waters kuvien hahmot ovat kuvitteellisia vesistöjen kansalaisia. Kuvat kertovat heidän tarinaansa.  Sarja on ajankuva luonnosta ja ihmisistä. Sen tarkoituksena on herättää tunteita katsojassaan ja herätellä ihmisiä tekemään parempia valintoja toimissaan.

From Deep Waters – ONNI WILJAMI KINNUNEN

From Deep Waters -on palkitun valokuvaaja Kinnusen (Onni Wiljami Photography) ensimmäinen kiertävä näyttelykokonaisuus. Näyttelyn teema – syvistä vesistä – ilmentyy kuviksi sekä suoraan, että metaforisesti; teosten kautta sukelletaan surrealistisista vedenalaiskuvista mentaaliselle tasolle elämän ristiaallokoihin sekä dystooppisista ympäristökatastrofeista musiikilliseen narratiiviin. Dramaattisissa aihepiireissä ja kuvissa siintää silti aina toivo tai pieni häivähdys huumoria.

Tamminiemestä Mäntyniemeen | Jussi Aallon presidenttikuvat

Jussi Aalto on kuvannut 4 presidenttiä varsin yksikertaisella, mutta paljastavalla tavalla. Kekkosen Tamminiemessä, Koiviston Presidentinlinnassa sekä Ahtisaaren ja Halosen Mäntyniemessä. Nyt presidentit esittäytyvät katsojalle luonnollisen kokoisia vedoksina.

Ja onhan siellä myös omakin näyttelyni:

Kun hymy ei riitä – KRISTER LÖFROTH

Kauneus piilee voimassa ja vallassa valita.
Kauneus löytyy vimmasta ja tunteen palosta.
Kauneus asuu kaarissa ja painovoiman kaadossa.

Näyttely on sukellus pikkunätin tunnelman taakse, löytöretki tunteiden välittämiseen…

Joten osallistuhan facessa kilpailuumme ja voita liput messuille. Tervetuloa!

”Kato kamerasta onko siellä mitään”

Julkaistu , kirjoittanut

Janne Heinonen sai 7-vuotiaana ensimmäiset kiikarit lintubongaukseen, jo silloin oli luonnossa kulkeminen elämäntapa, eikä pelkästään harrastus. Kiikarit vaihtuivat kameraan, mutta nykyäänkään ”ei etsitä kuvattavaa veren maku suussa”, vaan yhä edelleenkin eläimien ja maiseman kokeminen on tärkeintä. Janne on vuosien varrella keskittynyt useampaankin luonnon ilmiöön, mutta tässä blogissa syvennytään vain revontulien ja valaisevien yöpilvien kuvaamiseen. 

Revontulet lienevät meille kaikille maallikoillekin tuttuja, mutta valaisevat yöpilvet lienevät oudompi käsite. Kyseessä on noin 82 kilometrin korkeudessa olevia untuvapilvien kaltaisia pilviä. Aurinko valaisee pilvet nimenomaan niiden korkean sijainnin vuoksi, vaikka maanpinta on jo varjossa.

Revontulien löytäminen on näistä merkittävästi vaikeampaa. Janne asuu Turussa ja vuodessa on vain muutamia öitä vuodessa, jolloin kunnon revontulia on lounais-Suomessa. Revontulet myös liikkuvat niin nopeasti, että ennusteiden seuraaminen on tärkeää. Jos ikkunasta näkee revontulia, niin käytännössä on jo liian myöhäistä lähteä metsästysretkelle. Ja kaupungin ”valosaasteesta” pitää päästä pois saadakseen hyviä kuvia. Yöpilvet eivät sitten liikukaan samalla tavoin, joten niiden kanssa ei olekaan niin kiire. Yleensä ajatellaan, että revontulia syntyy vain talvella. Tosi asiassa niitä on ympäri vuoden, kesällä tosin ilmiötä emme näe. Valaisevat yöpilvet taas ilmiönä syntyy vain kesällä.

Huvittava ilmiö revontulien kanssa on se, että paljaalla silmällä ei niitä havaitse yhtä hyvin kuin kuvatessa. Eli kameran takaruudusta otettua kuvaa tsekkaamalla näkee merkittävästi paremmin millaiset revontulet olivat sillä kertaa kuvattaessa.

Teknisesti kannattaa huomioida muutamia seikkoja tällaisissa kuvaustilanteissa. Ensinnäkin luonnollisesti tarvitaan tukeva jalusta. Kameran tärkein ominaisuus (tietenkin kennon laadun lisäksi) on mahdollisuus käyttää normaalia isompaa herkkyyttä. Janne kuvaa usein 800 isolla valotusaikojen liikkuessa 1-13 sekunnin haarukassa. Joskus mennään puolen minuutinkin valotuksiin, mutta tässä näyttelee objektiivivalinnatkin oman osansa. Kameralaukusta löytyy 24mm f1.4 ja 14mm f2.8 -laajakulmat. Usein käytössä onkin aina täysi aukko. Objektiivien laatu on rungon speksejä tärkeämpää. Laukusta löytyy myös 400-millinen ja 100-millinen makro, mutta niistä tarinaa sitten tulevissa blogeissa. Automaattitoiminnoilla ei ole Jannelle paljoa annettavaa, aukko- ja aikavalinnat ovat ennemmin kokemusperäistä tietoa kuin mitään muuta. Ja laajakulmalla taivasta kuvattaessa pystyy tarkennuksenkin säätämään valmiiksi…

Kuvankäsittely on Jannella todella minimissä. Photoshop koneelta kyllä löytyy, mutta sitä ei ole kertaakaan avattu. Lightroomilla pystyy tekemään kaiken tarpeellisen säätämisen ja usein ”käsittely” onkin vain kuvan tummimpien ja vaaleimpien alueiden hienosäätöä. 80-luvulta on säilynyt Jannen kuvaamisessa se, että kuva tehdään aina mahdollisimman valmiiksi kuvaushetkellä. Käsittely on helpompaa pitää minimissä, jos kuva on sommiteltu, rajattu ja valotettu oikein jo kuvatessa. Laatua ei Janne etsi suuresta kuvausmäärästä vaan ennemminkin oikeasta ajoituksesta. Ja mies on kuulemma ”usein myöhässä” lintujen lentoa kuvattaessa…   😉

Janne ei ole perheen ainoa ”samoilija”, vaan pojalle hankittiin jo 10-vuotiaana oma kamera. Jälkikasvulla onkin jo 10-vuotta luontokuvausta takana, vaikkakin tällä hetkellä harrastus on hieman rauhallisempaa kun aikaa täytyy käyttää enemmän sosiaalisiin kohtaamisiin ennemminkin ihmisten kanssa. Jannenkin harrastus perhettä hankittaessa oli osittain hetken ”telakalla”. Taitaa olla tuttu ilmiö meille kaikille. 

”Luontokuvaaja” tarkoittaa Jannelle ihmistä, joka nauttii luonnossa olemisesta kaikissa tapauksissa ja mm tuntee eläinten tapoja ja niiden käyttämiä reittejä ja ravintoa. Paljon tästä on toki opittua, mutta havainnointi on myös vaistoa ja lahjojakin. Itse kuvaaminen on helppoa, täydellisten hetkien löytäminen vaatii monesti vuosien kokemuksen ja paljon luonnossa vietettyä aikaa.

Kerran Janne antoi puhua itsensä ympäri kuvaamaan yhdet häät, mutta sen jälkeen on ollut selvää, ettei toisia häitä tule enää kuvattua. Olenkin itse myös sitä mieltä, ettei kaikkien kannata tehdä kaikkea. Luonto-, hää- ja vaikkapa mainoskuvaus ovat täysin eri lajeja, joten on vain hyvä, jos keskittyy sellaiseen kuvaukseen mihin kokee intohimoa. Janne määrittää hyvin luontokuvan ja luonnossa otetun taidekuvan eron hyvin. Luontokuva on aito kuvitus hetkestä, joka oikeasti on tapahtunut ja kuvaaja tuo sen kaikkien nähtäväksi. Taiteen puolelle astutaan silloin, kun muokataan kuvassa olevia alueita suhteessa toisiinsa, käsitellään kuvaa merkittävästi tai siirretään kuvan osia toisiin. Itse allekirjoitan hyvin tämän määritelmän, ei ole oikeaa tai väärää, nämä tavat ovat vain kovin eri tapoja näyttää luontoa muille.