Nyt sitten viikonloppuna se mainostamani arvonimisessio käytettiin FEPin (Federation of Europpean Professional Photographers) toimesta. Jyryssä istumisen tarjosi todellisen näköalapaikan sillä, mitä ja miten tällä hetkellä kuvataan.

Vaatimustasoltaan keskimmäistä QEP-arvonimeä tavoitteli 35 kuvaajaa. Kuvasarjoissa oli valtavia eroja laadussa, yhtenäisyydessä ja kaikessa muussakin. Tämä johtuu eniten siitä, että tätä arvonimeä suorittamaan voi tulla ihan ”kylmiltään”. Eli alempaa arvonimeä ei tarvi suorittaa, jos ajattelee taitonsa riittävän suoraan tähän asti. Seitsemäntoista kuvaajaa tuon arvonimen sai. Listan uusista QEP-kuvaajista löydät tästä. Seppo Kolehmainen piti tuossa listassa Suomea esillä. Onnittelut!

Hauskahko yksityiskohta läpässeistä on se, että 8 arvomineä meni Norjaan. Eli kotikenttäedun turvin norjalaiset ”varastivat” yli puolet arvonimistä. Ennenkin on ollut havaittavissa ilmiö, että silloin kun karavaani osuu kotimaahan, niin kynnys osallistua hakuprosessiin matalampi. Toki esim kuvien lähettäminen on silloin halvempaa, mutta isompi asia lienee kuitenkin henkisellä puolella.

Ja mennäänpäs sitten korkeimpaan MQEP-arvonimeen. Sitä tavoitteli seitsemän hakijaa ja kolmelle se myönnettiin. (Uutiseen pääset tästä.) Niinpä voi todeta, että alle puolet kummassakin ryhmässä sai mitä tavoitteli. Tämä kertoo rimojen korkeudesta…

Katsotaas kahden onnistujan kuvia tarkemmin. Ensiksi vuorossa on Slovakialainen Martin Krystynek. Tavallaan kovin hienoa, että arvonimiä voi saada myös perinteisimmillä kuvilla. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että komposiittikuvat eivät ole arvo sinänsä. Hyvä kuva on hyvä kuva, on se toteutettu enimmäkseen kuvankäsittelyssä tai melkein valmiiksi asti jo kuvattaessa. Valittu tyyli ei ratkaise lainkaan valollista, teknistä tai muutakaan laatua. Martinin omille sivuille pääset tästä ja yllä olevaan nimeä klikkaamalla pääset suoraan menestyneeseen arvonimisarjaan.

Martinin kuvissa oli nuoria kauniita naisia ja toki asiasta voi vitsailla paljonkin, mutta menestys tuli ansioista, ei malleista. 😉 Martin teki todella yhtenäisen sarjan valaisun sävyjen, rajausten ja kontrastien osalta. Jopa hienovaraisten ilmeiden luomissa tunnelmissa oli yhtenäisyyttä ja silti sopivasti variaatioita. Sarja oli hienosti pelkistetty voimakkaan koskettavaksi. Päätuomarin peräänkuuluttama VOW-efekti syntyi jo kun käveltiin tuomarointihuoneeseen näitä kuvia arvioimaan.

Toinen erilaisen mielenkiintoinen sarja oli Jan Pohribnýn (Tsekki) New Stone Age -hengessä liikkuva kokonaisuus. Symboliikka ei monestikaan ole hyvää, jos käytössä on ensimmäisenä mieleen tuleva vertauskuva. Asioita pidemmällä kehittäessä voi osua johonkin arvokkaampaan, kuten tässä sarjassa. Yllä olevaa nimeä klikkaamalla pääset Janin MQEP-sarja kuviin ja hänen omille nettisivuilleen pääset tästä. Hauska osuma Janista on yhteys Imatraan. Hän nimittäin on vuosien varrella ollut Polytechnic Art School:ssa luennoimassa paljonkin.

Jan on useammassa kuvassa yhdistänyt ruutuja ennen ja jälkeen auringonlaskun. Eli kamera jalustalla otetaan ensin ruutu, jossa näkyy halutusti maisema muotoineen. Yön tuotua hämäränsä, tapahtuu samaan ruutuun pidemmällä valotusajalla ja pienellä aukolla vaikkapa joidenkin alueiden valomaalausta. Kuvat eivät hehkuttele joillakin omituisilla tekniikoilla, vaan ovat hienovaraisen kauniita kertoen samalla tarinaansa. Tämä sarja ei ole erikoinen, mutta erityinen, ja täysin varmasti jakaa katsojien mielipiteitä. Itse pidän kuvista todella paljon, mutta monille tämä sarja ei aukea lainkaan. Silloin on tehnyt asioita oikein, kun onnistuu herättämään katsojissa tunteita, oli ne sitten mitä tahansa.

Näin yhteenvetona täytyy sanoa vielä ääneen, että arvonimi ei koskaan muuta kuvaajaa taikuriksi. Arvonimi kertoo sen, että kuvaaja on kulkenut pitkän matkan ja oppinut mennessään koko ajan lisää. Joten moiset kirjainyhdistelmät kertovat jo aiemmin hankitusta osaamisesta, ei enempää, eikä vähempää.

Käykääpäs surffailemassa ainakin Martinin ja Janin sivuilla.

Krister Löfroth

Suomen Ammattivalokuvaajat ry on suurin ja vanhin ammattivalokuvaajien edunvalvontajärjestömme, se on perustettu vuonna 1919. SAV ry tarjoaa mm koulutusta jäsenilleen, mutta myös edustaa Suomea alan eurooppalaisessa keskusjärjestössä FEP:ssä (Federation of European Professional Photographers). Tämä yhteistyö tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuksia mittauttaa osaamistaan muita maanosan valokuvaajia vastaan kilpailuissa ja kansainvälisiä arvonimiä haettaessa. Ja Suomi onkin menestynyt hienosti sekä FEPin kisoissa, että arvonimien hankinnassa.

Vuoden valokuvaajaksi Euroopassa valittiin FEPin toimesta vuonna 2019 Juhamatti Vahdersalo ja vuonna 2018 Onni Wiljami Kinnunen. Muitakin mitallisijoja on suorastaan ropissut, eli eipä suomalaiset kuvaajat ole anteeksi pyydelleet, vaan ennemminkin olleet määrittämässä tämän päivän linjaa menestyville kuville. Menestys ei ole muuallakaan jäänyt huomaamatta.

Sitten tuohon toiseen mainitsemaani asiaan, eli arvonimiin. FEP on siis luonut Euroopan yhteisen arvonimijärjestelmän, joten nämä arvonimet tarkoittavat samaa osaamisen tasoa eri maissa. Pakko todeta heti alkuun, ettei kukaan arvonimillä tee talvea kesäksi, mutta ne kertovat kuvaajan kehityskaaren olevan melkoisen pitkällä. Eli se oppi mikä on tullut hankittua on se tärkeä asia ja arvonimi vain sitten näkyvä vahvistus osaamiselle. On tärkeää tiedostaa tämä seikka, osaamisella on aina suurin merkitys.

Arvonimiä on siis kolmen tasoisia: EP (european photographer), QEP (qualified european photographer), sekä MQEP (master qualified european photographer). Yksinkertaistaen ensimmäinen tarkoittaa tunnustusta ammattilaisuudesta/ammattimaisuudesta, toinen tunnustusta erinomaisesta taidosta ja kolmas kiistämättömän osaamisen lisäksi omattua voimakasta persoonallista näkemystä. EP:tä ei ole pakko hakea, vaan on mahdollista hakea suoraan QEP:tä, mutta MQEP:tä ei voi hakea ilman QEP:tä. Helppoja nuo lyhenteet, eikös vain olekin?!? 😉 Ja onpa myös videoidenkin tekijöille omat tutkintonsa, mutta ei mennä tässä blogissa niihin ollenkaan.

Suomessa noita korkeimpia arvonimien haltijoita on neljä: Onni Wiljami Kinnunen, Johanna Sjövall, Tiina Haring, sekä allekirjoittanut. Kahta korkeinta arvonimeä voidaan hakea vain kaksi kertaa vuodessa, etukäteen ilmoitettuna aikoina. Nyt on sitten tullut hakuaika, eli ensi viikonloppuna Norjassa, Bergenissä on koolla joukko hakijoita, jyryläisiä, sekä muitakin valokuvaajia. Ja mikäs sen hienompaa, kuin että JAS Kamerakauppa on kutsuttu mukaan kunnia-arvoiseen raatiin. Jokaisella jyryn jäsenellä pitää luonnollisesti olla sama arvonimi kuin mitä jyrytetään ja pääsen omalta osaltani päättämään ensi viikonloppuna tulevista arvonimien haltijoista.

Niinpä loppuviikosta ja ensi maanantain blogissa tulette saamaan maistiaisia kuvaajista, jotka on ihan tuoreesti ”rankattu” korkealle Euroopassa.

Krister Löfroth