Itseäni on inspiroinut jo pitkään sisällä kuvaaminen siten, että kuva-alalla on ikkuna josta näyttää ”valuvan” valoa kunnolla. Tässäpä yksi toteutus aiheesta lähes kokonaan ilman itse tuotettua valoa…
Tämän kuvan tekemisestä löydät vähän enemmän tarinaa huomenna julkaistavasti YopuTube-videosta. Kanavallemme pääset tästä.
Eräänä iltana vuosituhannen alussa klo 23.00 Juha Saviluodon ovikello soi. Oven takana oli poliisi, joka ”raahasi” mukanaan nuorta miestä. Kyseessä ei ollut mikään outo hiippari, vaan päin vastoin. Tuttu poliisi oli kuullut Juhan tarvitsevan hyvää ja näppärää työntekijää. Ja tuolloin ovella ollut Juha Suvanto on työskennellyt talossa jo vuodesta 2001.
Juha (Suvanto) on huoltopäällikkö ja on erikoistunut teknikkona ammattilaitteisiin. Käytännössä kaikki omituiset laitteet viedään Juhan pöydälle, joten melkoisesta yleismiehestä on kysymys.
Juha on todistanut melkoista alan kehittymistä. Alussa korjattavat laitteet olivat lähinnä filmiajan tuotteita ja hyvin pian rupesivat digikamerat valloittamaan alaa. Laitteiden tarkkuus on koko ajan lisääntynyt ja sen myötä huoltotoiminta on muuttunut haastavammaksi. Nykyään asiakkaiden odotukset yleensäkin ovat suuremmassa roolissa. Aiemmin riitti, että laite toimi huollon jälkeen, nyt huollon lisäksi kokonaisuuteen liittyy olennaisesti toimitusnopeus, palvelun laatu, sähköiset asiointikanavat ja vastine rahalle yleensäkin.
Työkaverit kertovat Juhan olevan lojaali, tarkka ja osaava. Lisäksi hän tulee toimeen alaisten ja asiakkaiden kanssa erittäin hyvin, eli eipä ihme, että Juha on mukavan miehen maineessa.
”Pin-up-taide on kuvataidemuoto, jonka perinteisenä aiheena on vähäpukeinen viattoman seksikäs nuori nainen, pin-up-tyttö. Pin-up-kuvat voivat olla piirroksia, maalauksia tai valokuvia.” Näin määrittää Wikipedia Pin-upin…
Itse koen, että kyseessä on nimen omaan kuvan tietty henki, ei välttämättä kirjaimellisesti jonkun tietynlainen toteutus, tietyn näköinen malli tai mikään muukaan tarkkaan määritelty asia. Itse siis tosiaankin luokittelen pin-upin lähinnä tietyksi tunnelmaksi.
Huomenna pääset tsekkaamaan YouTube-kanavaltamme vähän tarkemmin kuinka tämä kuva on tehty…
Tampereella on Studio Empire niminen vuokrastudio. Tosin yritys on malliesimerkki palvelujen laajentamisesta perustoiminnosta myös ihan toisille urille. Palveluihin kuuluvat mm kuvaus- ja äänitysstudion vuokraus, kuvaajien välityspalvelu, verkkokurssien toteutus ja workshopit.
Huomenna on YouTube-kanavallamme enemmänkin tarinaa Annikasta ja Studio Empirestä!
Rekvisiitan käytöstä olen montaa mieltä. Jos koko vaatetusta, kuvauspaikkaa, käsittelyä ja kaikkea muutakin ei viedä tarpeeksi pitkälle, on riski, että yksittäiseksi jäänyt rekvisiittaa jää ehkäpä vaisuksi tai jopa luonnottomaksi. Mutta silloin kun rekvisiitta on aitoa ja sopii mallin asusteisiin, niin rekvisiitta voi hyvinkin vahvistaa kuvan viestiä.
Kuvasin Bella von Woflkillin Visuaaliviestinnän Instituutti VVI Oy:llä. Tosin tiloilta ei tarvittu mitään ihmeellistä, taustana oli käytössä valkoinen seinä joka käsittelyssä katosi kokonaan. Bella on burleskitaiteilija ja hänellä oli mukana esiintymisasujaan, joten näyttävyys oli kunnossa. Innostuin mustista siivistä, joiden ”karvat” sai helposti piirrettyä esiin kovalla valolla.
Huomenna tämän kuvan tekemisestä löytyy enemmän YouTube-kavavallamme, jonne pääset tästä.
Huomenna julkaistavassa YouTube-videossa katsotaan rakennuspalikat kuudesta jälkimmäisestä KUN HYMY EI RIITÄ -näyttelyn kuvasta. Ollaan siis lentävissä tunnelmissa…
Oikeiden mallien löytäminen oli luonnollisesti tämän sarjan kuviin todella tärkeässä roolissa. Kun edellisen sarjan mallien heittäytymiskykyä painotettiin, niin näihin kuviin tarvittiin tietynlaista pitkän ajan kuluessa hankittua taitoa. Yllättävän helposti mallit kuitenkin löytyivät. Tässä toimi ”joku tuntee jonkun” -ketju hyvin. Tässä alla oleva Heidi nappasikin lisäksi kaksi ystäväänsä mukaan kuvauksiin.
Halusin näyttelyyn ihan tuoreita kuvia, joten kuvasin jotkut kuvat loppuvuonna 2019 ja suurimman osan alkuvuonna. Aikataulu oli selkeästi liian tiukka ja viimeisten kuvien käsittelyn tein kelloa vastaan. Kuvat printattiin vasta helmikuun puolen välin jälkeen, kun Kuva ja Ääni -messut olivat jo helmikuun lopussa. Pidän deadlineista, mutta turvavaroja pitäisi osata rakentaan enemmän kuin nyt tein.
Suurimman karhunpalveluksen tein itselleni näiden kuvien osalta taustan kanssa. Taustani oli aivan liian pieni, epätasainen ja valaisin sen läikikkäästi. Käsittelyyn meni liian kauan ja se oli välillä lähes mahdotonta. Kun edes osan taustasta aiotte leikata pois, niin pitäkää huolta, että mallin ja taustan rajapinnassa on kontrastia. Huomisessa videossa näettekin millaisia orginaaliruutuja tuli meikäläiseltä käsiteltäväksi… Elikäs katsotaan huomenna sitten tarkemmin YouTuben puolella…
Huomenna tiistaina 27.4. julkaistaan video YouTube-kanavallamme, jossa käyn läpi KUN HYMY EI RIITÄ -näyttelyn kuuden ensimmäisen kuvan tekemistä niin käsittelyn, kuin valaisunkin osalta.
Alla on yksi kuva, joka huomenna puretaan palasiksi. Vaikka tausta on melkoisen yksivärinen ja yksinkertainenkin, on se rakennettu useammasta eri muotoja sisältävästä ruudusta. Yksivärisyys monimuotoisuudella koristeltuna olikin taustan toteutuksen punainen lanka. Katso tarkemmin kuvan eri palasista huomenna YouTubestamme.
Blogissamme on julkaistu tähän asti tarinoita aina maanantaisin. Nyt siirrämme päivää eteenpäin, eli tämän jälkeen tiistaisin on aina joku pieni pläjäys tässä osoitteessa.
Huomenna julkaistaan taas uutta matskua YouTube-kanavallamme, mutta tässä jo pientä esimakua tulevasta…
Tämän kuvan valaisu on hoidettu kolmella Jinbein DM-3 salamalla. Kahdella on piirretty takaviistosta hunajakennoilla ääriviivat malliin ja pieni irroitus varjopuolen poskeen. Päävalo tulee kuvan vasemmalta puolelta sateenvarjosta ja kuvan oikealla puolella on valkoinen heijastin tasoittamassa mallin varjopuolta.
Tausta on jostain Budapestin kirkosta otettu lomakuva. Sen lämpimät sävyt toivat automaattisesti hauskan sävyleikin viileämmän värisen mekon kanssa.
Tästä kuvasta ja muustakin löydät huomenna enemmän tarinaa YouTubesta, klikkaamalla tähän pääset kanavallemme!
Viime viikolla aloittamamme YouTube-kanavan suosio on kyllä yllättänyt positiivisesti. Tulemmekin jatkamaan samalla kaavalla, eli joka videossa tehdään aika napakasti joku tietty asia, eikä yritetä ratkaista kaikkia valokuvauksen kysymyksiä kerralla.
Tänään julkaistussa valaisudemossa ollaan liikenteessä vielä kahdella Jinbein DM-3 salamalla. Vaikka olenkin varusteurheilija, on minua aina kiehtonut se, kuin helpolla saa valollista jälkeä. Itse aloitin valokuvauksen opiskelun alkuvuodesta 1994 Matti J Kalevan johdolla Visuaaliviestinnän Instituutti VVI Oy:ssä. Jo ensimmäisellä lähijaksolla tajusin jotain suurta, nimittäin sen, että valoa voi käyttää hyväkseen muodon luomisesta. Sitä ennen kun käytännössä olin vain ikuistanut jo olemassa olevaa maailmaa ilman, että edes tiedostin omia vaikutusmahdollisuuksiani. Voin rehellisesti sanoa, että sen jälkeen ei mikään ollut enää ennallaan…
Tämä valaisu on tehty siis Jinbein DM-3 paketilla ja sen lisäksi käytössä on ollut heijastin, sekä hunajakenno. Pidän tummilla sävyillä leikkimisestä. Esimerkiksi Hannan punaisen mekon varjopuoli irtoaa hiuksen hienosti vaaleammasta taustasta ja valopuoli irtoaa taas taustaa tummempana.
Ensi viikolla tehdään sitten kuva kolmella ja neljällä salamalla, sekä viedään kuvia käsittelynkin osalta selkeästi kauemmas toisistaan. YouTube-videoon pääset TÄSTÄ linkistä.
Tällä kertaa katsomme sarjan kolmatta kuvaa ja pyöritämme ajatusta kuvan eliniästä.
Kuvat ovat lisääntyneet silmissämme räjähdysmäisesti. Aina ruutuaikaa viettäessämme kuvia scrollaantuu täysin jatkuvalla syötöllä. Klikkauskulttuuriin kuuluu senkinlainen omituinen ilmiö, että niihinkin uutisiin, jossa ei ole mitään asiaan liittyvää kuvaa tukitaan joku täysin turha kuvituskuva.
Tämä kuvavirta menee käytännössä suoraan viemäriin. Vain jotkut kuvat saavat meidän vilkaisemaan jotain asiaa pidempään. Ja käytännössä aina silloin on kyseessä kuva, joka herättää meissä jonkun tunteen. Kuva voi mielestämme olla hellyttävä, uhkaavaa tai vaikkapa se saa meidät haluamaan kuvassa olevaa autoa. Ne meissä heränneet tunteet voivat siis olla kovinkin erilaisia. Mutta tosiaan, se että meille syntyy joku tunne nostaa kyseisen kuvan ylös virrasta ja lisää sen elinajanodotetta oleellisesti.
