Tällä kertaa katsomme sarjan kolmatta kuvaa ja pyöritämme ajatusta kuvan eliniästä.
Kuvat ovat lisääntyneet silmissämme räjähdysmäisesti. Aina ruutuaikaa viettäessämme kuvia scrollaantuu täysin jatkuvalla syötöllä. Klikkauskulttuuriin kuuluu senkinlainen omituinen ilmiö, että niihinkin uutisiin, jossa ei ole mitään asiaan liittyvää kuvaa tukitaan joku täysin turha kuvituskuva.
Tämä kuvavirta menee käytännössä suoraan viemäriin. Vain jotkut kuvat saavat meidän vilkaisemaan jotain asiaa pidempään. Ja käytännössä aina silloin on kyseessä kuva, joka herättää meissä jonkun tunteen. Kuva voi mielestämme olla hellyttävä, uhkaavaa tai vaikkapa se saa meidät haluamaan kuvassa olevaa autoa. Ne meissä heränneet tunteet voivat siis olla kovinkin erilaisia. Mutta tosiaan, se että meille syntyy joku tunne nostaa kyseisen kuvan ylös virrasta ja lisää sen elinajanodotetta oleellisesti.
En tiedä onko se lähinnä surkuhupaisaa viisastelua vai totuuteen pohjautuva yleistys, mutta välillä olen ollut huomaavinani, että meillä miehillä on välillä turhankin tekninen suhtautuminen kuvan viestiin.
Tässä sarjan toinen kuva ja muutama huomio sarjamaisuudesta. Itse pidän todella mielenkiintoisena rakentaa kokonaisuuksia, siitä riittää oppia ammennettavaksi selkeästi enemmän kuin yksittäisten kuvien tekemisestä.
Näyttelyhän jakaantui kahteen osaan, jotka molemmat halusin tehdä mahdollisimman yhtenäiseksi. Linjakkuutta oli normaalia helpompi rakentaa siksi, että kuvasin kaikki kuvat erittäin lyhyen ajan sisällä ja vieläpä niin, että samana päivänä perän jälkeen kuvasin aina kolme mallia.
Saadakseni sarjasta yhtenäisen, olen huomioinut kuvauksissa ja käsittelyissä mm seuraavat asiat:
Kuvien tarina – kumpaankin kuuden kuvan sarjaan oli omansa
Kuvan muoto & koko – kaikki kuvat ovat vaakakuvat ja printtien koko on 60x90cm
Kuvan rajaus – kumpaankin puoliskaan käytin omaa/samaa rajausta
Kuvauskorkeus – kumpaankin puoliskaan käytin hyvin lähelle samaa kuvauskorkeutta
Polttoväli – taivaskuvissa käytin 24-millistä ja muotokuvissa 85-millistä putkea
Valaisu – muotokuvissa valaisu oli samaa ja taivaskuvissa valaisu muuttui vain asentojen mukaan suunnattuina
Kokonaiskontrasti – tähtäsin kummankin puoliskan kontrasteissa täysin samaan
Sävymaailma – taivaskuvissa annoin sävyjen elää taustakuvien mukaan ja muotokuvissa rakensin taustalle aina oman selkeän värinsä
Taustojen olemus – kumpaankin puoliskaan rakensin saman tyylisen taustan varoen sitä, että ne eivät kuitenkaan ole toistensa kopioita
Lopputyylittely – kun ensin kaikki kuvat olivat valmiita, käytin jokaisessa koko kuva-alan osalta Nik Collectionin Color Efex Pro 4:llä tekemääni filtterihässäkkää
Ja tärkein näistä asioista on tarina. Sen kirjoittaminen mahdollistaa paremmin muiden asioiden tekemisen yhtenäiseksi.
Sari tuli JAS Kamerakauppaan töihin sanomalla Juha Saviluodolle ”mä tulen nyt töihin sulle”. Siihen ei Juha keksinyt vastaväitettä, joten Sari on ollut töissä talossamme jo 18 vuotta. Ja jo ennen sitä on Sari ollut alalla 17 vuotta, eli rautainen kokemus on hankittuna.
Sari työskentelee asiakaspalvelussa, eli toimenkuva on todella monipuolinen. Iso osa työstä hoituu puhelimitse, mutta hän on välillä auttamassa myynnissä ja melkeinpä kaikkialla. Huollon tukitehtävät työllistävät myös paljon. Eli toimillaan Sari saa annettua huoltoteknikolle keskittymisrauhan, kun esim laitteet ja varaosat on kirjattu etukäteen ja raportointi hoituu huollon jälkeen.
Rautaisen osaamisen lisäksi työkaverit kiittelevät Saria ystävälliseksi, iloseksi, reippaksi, lojaaliksi ja hersyväksi. Sari on myös ottanut miesvaltaisessa köörissä hieman äidinkin roolia ja on valmis aina auttamaan kaikkia. Mitään negatiivista Sari ei työstään löydä ja kiitokset kulkevatkin siitä kaikille työkavereille.
Petra Tiihonen on 37-vuotias Kuopiolainen valokuvaaja, joka tunnetaan mm Suomen ensimmäisen Finnish Photo Awards -kilpailun voittajana viime vuodelta. Petra perusti äskettäin omaa nimeään kantavan yrityksen, aiemmin hän on työskenteli yrittäjänä 15 vuotta Alias Studiot Oy:ssä. Vaikka isosta työyhteisöstä oli paljon tukea, halusi Petra kokeilla mihin omat rahkeet riittävät ja kehittää omaa käden jälkeä pidemmälle. Itsensä haastamista löytyi sopivasti uusista kuvioista.
Kuvaajana Petra innostuu ratkaistaessaan asiakkaiden ongelmia ja tuottaessaan visuaalisia kokonaisuuksia eri brändeille. (Kuva: Tiina Haring)
Petra luonnehtii itseään kuvaajana fiilispainotteiseksi lifestyle-, brandi-, konsepti-, ihmis-, kuvitus- ja tuotekuvaajaksi. Hän on ammattilainen, jonka osaaminen mahdollistaakin monenlaisen ja -tyylisen kuvan tuottamisen. Petra haluaa välittää tunnelmia ja tarinna, tehdä merkityksellisiä kuvia. Sillä ei ole sinänsä väliä, onko kameran edessä ihmisiä tai esineitä. Eikä silläkään ole väliä, pitääkö kuvat rakentaa kuvankäsittelyssä useammasta kuvasta.
Kuva: Petra Tiihonen
Petra ei ole ollut aiemmin tekniikasta kiinnostunut ja ison yhteisön laitehankinnat onkin tehnyt aina joku muu. Hän on kaikkea muuta kuin tekniikkanörtti, mutta nyt kokonaan uuden kaluston hankkiminen pisti miettimään itselle parhaiten soveltuvaa laitteistoa, joka on myös laadukas. Peilittömyys on tulevaisuutta, joten se oli luonteva ensimmäinen kriteeri. Petra selasi nettikeskusteluja ja youtube-videoita, joiden lopputuloksena Sony nousi ehdottomasti parhaaksi valinnaksi. Kollegat komppasivat vielä valintaa, joten ratkaisu olikin sitten todella helppo.
Tällä todella paljon ajatuksia herättävällä kuvalla Petra nappasi voiton Finnish Photo Awardsissa. Ja kuten huippukuva aina, herätti tämänkin voimakkaita tunteita ja kommentteja.
Miltäs Petra tuntui Sony? ”Silloin kun avasin jo kalustoa paketista, oli ihan paras fiilis. Tiesin, että kamera on hyvä. Ensimmäisen nopeatempoisen kuvauksen päätteeksi voin sanoa, että olen ihan rakastunut tähän mun a7r iii:n Se on kevyempi kuin aikaisempi kamera, nopeampi ja tiedoston jälki on ihan käsittämättömän hyvä jopa korkeilla asa-luvuilla. Vielä menee hetki kun opin zoomaamaan toiseen suuntaan 😀 Kameran asetukset on helppo muokata omaan käteen sopiviksi ja omille pika-asetuksille on ihan huikeasti eri mahdollisuuksia. Tiedosto on kauniin näköistä ja tekstuurien piirto on karkkia silmille. Siirtyminen toisesta järjestelmästä ei ole ihan helppo kun on tottunut tekemään selkärangasta asioita, mutta uudet laitteet rupesivat tuntumaan jo nopeasti omilta.”
Kauneus syntyy vimmasta ja tunteen palosta. Kauneus asuu voimassa ja vallassa valita. Kauneus elää kaarissa ja painovoiman kaadossa. Kauneus kukoistaa rohkeudessa ja rakkaudessa.
Messuilla oli todella monta hienoa näyttelyä ja mukana oli omani: KUN HYMY EI RIITÄ. Lähiaikoina tulen esittelemään tässä blogissa useampaan otteeseen tuota sarjaa ja sen tekemistä. Näyttely koostui 12 kuvasta, jotka jakaantuivat kahteen teemaan. Yhteinen nimittäjä kaikille kuville oli se, että vältetään pikkunättiä söpöilyä ja välitetään tunnetta toisella tasolla kuin Instagrammien peruspönötyksissä. Vilkaistaanpa ensimmäisenä kuvaa Neon Irasta.
Valmiin kuvan viimeistelyssä olen käyttänyt Nik Collectionin Color Efex Pro 4:sta.
Layereitä on taustassa ollut useita, kuten myös alueellisia vaalennuksia/tummennuksia. Tässä alla tärkeimmät kuvat, joiden vaikutus lopputulokseen on ollut suurin.
Vasemmalla ylhäällä on orginaaliruutu, oikealla ylhäällä savujuova, vasemmalla alhaalla liekkikuva, sekä oikealla alhaalla yksi savulayereistä.
Taustan viilaaminen tasapainoiseen lopputulokseen on ollut aikaa vievä operaatio. Tällaisessa asiassa kun tekeminen ei ole vaikkapa sillä tavoin selvää, kuin syvääminen. Esimerkiksi kun on jotain kohtaa tummentanut savulla, on ehkä liekkikuvio tullut turhan voimakkaasti esiin, joten tällainen hienosäädön kierre on ollut työläs. Tosin onneksi myös palkitseva.
Mutta jatketaan tosiaan tätä sarjan purkamista ja pohdiskelua lisää myöhemmissä blogeissa…
