Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2019

Kuinka elämä muuttuu yhdessä päivässä…

Julkaistu , kirjoittanut

Joillakin rankoilla tarinoilla on onnellinen loppu. Onneksi tämä kertomus on juuri tällainen, tämä on selviytymiskertomus. Mitja Kortepuro on ennenkin tehnyt kuvia/projekteja, joissa sisältö on hyvin henkilökohtaista ja koskettavaa. Mukana Mitjan lisäksi kuvaa oli synnyttämässä meikkitaitelija ElinaK ja JAS Kamerakauppa. Joten tässä siis tositarina kuvien kera…

Joskus kaikki muuttuu silmänräpäyksessä. Joskus maailman kumoaa lääkärin sanoma lause. Sen jälkeen voi kaikki olla toisin, sen jälkeen voi tulevaisuuteen katsominen vaikeutua tai jopa päättyä. Anne-Marie Kainulaisella on kokemusta aiheesta, tässä hänen tarinansa itse kerrottuna:

Elämä voi heittää eteensä ilman varoituksia isojakin muutoksia ja vaikeita asioita käsiteltäväksi. Itse kohtasin oman elämäni suunnan muuttavan päivän syksyllä 2018. Vaikka olen viimeisen vuoden aikana kokenut raskaita asioita, olen myös oppinut uutta itsestäni ja elämästäni.

Aktiivisena liikkujana, liikunnanohjaajana sekä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolestapuhujana lähdin kesällä 2018 innolla mukaan tarjottuun mahdollisuuteen osallistua Firstbeat hyvinvointianalyysiin. Toivoin saavani arvokasta tietoa omasta palautumisestani ja stressitasoistani. Mutta, tuon analyysin tulos olikin käynti työterveyslääkärillä sekä kardiologilla ja diagnoosina sydänsairaus. Muistan yhä edelleen kuinka tuntui, kuin olisin ollut kärpäsenä katossa seuraamassa tilannetta jossa kardiologi kertoo minulle sydänsairaudestani. En oikein sisäistänyt kuulemaani enkä edes kokenut shokkia.

Vasta muutama viikko diagnoosin jälkeen ymmärsin mitä olin kuullut. Mietin miten voi olla mahdollista, että minä nuori, hyvässä fyysisessä kunnossa oleva, itsestäni huolehtiva ja terve ihminen olenkin muka sairas? Enhän minä ole vanha, vain vanhat ihmiset potevat sydänsairauksia. Miksi minä? Vai onko kyseessä todella törkeä pila? Omat rakkaat harrastukset (juoksu, tankotanssi ja cross training) olivatkin yhtäkkiä kiellettyjä, liikunnanohjaajan työ vaakalaudalla ja mikä pahinta myös omat lapsetkin voisivat olla saman sairauden kantajia. Koin totaalisen romahduksen, aivan kuin pohja elämältä olisi viety. Kapinoin vastaan, otin riskejä tekemällä asioita jotka olivat kiellettyjä. Seuraavana päivänä pelkäsinkin, että kuolenko kun eilen juoksin hetken. Syksy meni kuin sumussa.

Vuoden lähestyessä loppua tuli eteen suuren päätöksen tekeminen. Jatkanko tällaista uutta rajattua elämää vai menenkö sydänleikkaukseen joka ei ole riskitön. Lopulta kuitenkin päätös oli helppo: leikataan! Reilu kuukausi aikaa järjestellä asiat niin että voin hyvillä mielin toipua leikkauksen jälkeiset kolme kuukautta.

Tammikuussa 2019 olin leikkauksessa, alkoi toipuminen sekä sen jälkeinen kuntoutus. Toipuminen oli hurjaa henkistä vuoristorataa. Jonain päivänä tulevaisuus tuntui valoisalta ja seuraavana päivänä pelkäsinkin etten enää koskaan pääse juoksemaan tai tanssimaan. Lopulta opin katsomaan taaksepäin, mikä oli tilanne kaksi viikkoa sitten ja vertaamaan sitä sen hetkiseen tilanteeseen. Huomasinkin toipumisen edistyksen! Merkitsin kalenteriin sellaiset päivät, jolloin saisin viimeinkin tehdä jotain uutta. Sen avulla jaksoin.

Mitä sitten opin? Hetkeen pysähtymisen taidon, nauttimaan tekemättömyydestä. Todellakin opin, osin väkisin, sillä tässä hektisessä maailmassa se ei ole aina helppoa. Opin myös nauttimaan elämän pienistä ilon hetkistä perheen kanssa, töissä tai harrastuksissa. Ja noita ilon hetkiä onkin riittänyt, erityisesti tankotanssin saralla. Riemun kiljahduksia kun onnistun tekemään liikkeen johon en alkuvuonna kuvitellut enää koskaan pystyväni.

Nyt lähes vuosi diagnoosista temppuilen tangolla ja kamera käy. ”Uskomatonta, olenko tuo minä?” kysyn monta kertaa kun näen kuvia. Kyllä! Viimeinkin olen pystynyt hyväksymään sairastumiseni ja sydänleikkauksen.


Hetkellisyys luo aina kuvaan upean jännitteen. Anskun ja Mitjan ajoitus tuntui menevän koko ajan nappiin.

Tämän kuvan synnyttäminen oli hieno kokemus! Anskun voimakas tarina ja valtava taito tangon kanssa oli pysäyttävää. Mitja pystyy luomaan kuviinsa hienosti tunnetta ja hetkellisyyttä. ElinaK on todella ammattilainen meikkien kanssa. JAS sai olla mukana valaisemassa kuvan Jinbein salamoilla. Tarina ja sen toteutus paiskasivat hyvin kättä!

Ihanaa, että maailmasta löytyy tarinoille onnellisia loppuja!

Kameran vuosihuolto

Julkaistu , kirjoittanut

Nykypäivänä kameran kenno olisi hyvä puhdistaa säännöllisin väliajoin vaikkei isoja pölypalloja kuvissa olekaan, siis hieman samalla ajatuksella kuin vaikkapa auton öljyn vaihto. Tällöin lika ei pääse pinttymään kennolle. Kennoputsien lisäksi kannattaa tehdä välillä myös vuosihuolto. Se on tavallista kennon puhdistusta isompi ja parempi vaihtoehto, sitä tehdään kaikille* järjestelmäkameroille ja sen hinta on tällä hetkellä 65€. Mitä kaikkea vuosihuoltoon sitten kuuluu???

Tarve vuosihuollolle syntyi, kun uudet kamerat eivät enää vaatineet yhtä paljon puhdistusta ja voitelua kuin aiemmin. Kuten autotkin, huolletaan kameroitakin osin tietokoneella, joten ”ruuvimeisselin pyörittäminen” on suhteellisesti vähentynyt. Toki nykyäänkin on vielä monissa kameroissa liikkuvia mekaanisia osia, kuten vaikkapa viritys- ja suljinmekanismi. Nämä mekaaniset osiot on valmistettu sellaisista materiaaleista, jotka mahdollistavat joko täysin voiteluaineettomat, tai merkittävän vähän voitelua vaativat laakeroinnit vanhempiin materiaaleihin verrattuna.

Vaikka uusien kameroiden huoltotarve onkin joiltain osin lähes minimaalinen, tarve varsinaisten korjausten lisäksi säätöihin, pieniin voiteluihin, vikakoodien lukemiseen, vikaatumisten ennakointiin, sekä etsimen, mattalasin ja peilikammion puhdistuksiin on toki olemassa. Eli nyt voi oikealla huollolla vaikuttaa laitteensa elinikään ja toimivuuteen selkeästi enemmän kuin aiemmin. Ja ohjelmapäivitysten tekemisen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Samalla tapaa kuin päivityksillä ylläpidetään ja parannetaan tietokoneen toimivuutta, saadaan myös kameraan uusia ominaisuuksia, sekä nopeutetaan että parannetaan vanhoja.

Huollossa osaamisen ja laitteiden lisäksi tärkeää on myös olosuhteet, esim pölyä ei ilmassa saa olla.


Vuosihuolto sisältää kaikki jatkuvan toiminnan kannalta tärkeät päivitykset, testit ja puhdistukset. Vuosihuollosta saa huoltajan allekirjoittaman todistuksen, jossa kerrotaan mm, että tietyt toiminnat on testattu, kenno ja peilimekanismi on puhdistettu jne.

Olemme Canon ja Nikon -kameroiden valtuutettu huolto. Käytännössä se tarkoittaa suurta vastuuta, osaamista ja oleellisen tiedon hallintaa jokaisen huoltamamme laitteen osalta. Ylpeänä tarjoammekin tällä tavoin suurta luotettavuutta ja vaivattomuutta laitteen päivittäisessä käytössä. Vuosihuolto nimi jo ohjaa, kuinka usein toimenpide kannattaisi vähintään tehdä. Ainakin kerran vuodessa olisi hyvä tietää kameran olevan puhdas, päivitetty ja kunnossa. Silloin on aina helpompi keskittyä tärkeimpään, eli kuvaamiseen.

*Mainittu vikakoodien lukeminen onnistuu tällä hetkellä Nikon ja Canon kameroilla. Pienempien valmistajan kameroissa on hyvä olla mukana ladattu akku ja objektiivi.

Henkilökuntaamme: Jan Haakana

Julkaistu , kirjoittanut

Jan on kamerateknikkona JAS Tekniikan keskushuollossa Piispanristillä, Kaarinassa. Tämä pitkän linjan ammattimies on ollut alalla yli 20 vuotta, kokemusta on kertynyt jo ennen JASsilla aloittamistakin. Janin erikoisosaamista on ammattilaiskamerarungot, -objektiivit ja tarvikkeet.

Työkaverit kuvaavat Jania ”tarkan työn tekijäksi”.


Valollista kuvaa valoitta

Julkaistu , kirjoittanut

Aina kun käytössä on valaisimia, tai muita esineitä ja pintoja joita voi valon muokkaimina käyttää, on helpompaa hallita sekä kuvan teknistä, että visuaalista kerrontaa. Mutta jos valaisimia ei käytössä ole, ei sekään välttämättä estä valon läsnäoloa. Tuolloin vain on tärkeämpää valita kuvauspaikka oikein. Tässä muutamia esimerkkejä iltakävelyltä Vanajanlinnasta Mitjan kanssa.

Itse olen välillä lähes pakkomielteinen mahdollisuudesta kontrolloida valaisua, joten käytännössä aina kun on mahdollista, kuskaan mukanani Jinbei HD-601 akkusalamoita. Tällöin kun ei ole säiden ja vallitsevan valon varassa. Monesti toki on mahdollista käyttää vaikkapa vaaleita ja tummia seiniä isoina heijastimina. Ja vielä helpompaa on tietenkin käyttää auringonvaloa päävalona muodon luomiseen. Tällöin paras ajankohta on joku auringon nousu, tai -lasku. Silloin kontrastit eivät mene yli kennon toistokyvyn ja lopullinen sävymaailma on helpompaa pitää ”kasassa”. Lisäksi valaisukulma on loivempi, eli parempi kasvoja ajateltuna.

Keskustapainoitteinen tai kultaiseen leikkaukseen perustuva kuvapinnan jako toimii aina.

Vain harvon ja erityisestä syystä muutan ihon/kasvojen sävyjä neutraalista. Nytkin koko kuva-alan ollessa todella lämmin, tein raw-kuvasta myös neutraalin version, josta ”nappasin” kasvoille nautraalimpaa säyvä.

Kun kasvoille tulee valoa vain suoraan ylhäältä taivaalta, jää silmät (ja ilmeestä riippuen myös suun ympärys) väkisinkin varjoon. Tämän ilmiön pystyy käytännössä poistamaan vain tuomalla malliin lisävaloa matalammasta kulmasta.

Näistä kuvista tämä keskimmäinen (yllä oleva) näyttää, kuinka erilaisia kuvia samassa paikassa samaan aikaan voi ottaa. Kun tiiliseinäiseen taustaan ja kasvoihin osuu suora auringon valo, on koko kuva-ala yhtenäisen lämmin. Ja kun auringon valo piirtääkin takaa vain ääriviivaa, muuttuu koko kuvan tunnelma.

Joten kameraa kannattaa pitää iltakävelyilläkin mukana, vaikkei muuta kalustoa ole pakettiautollista käytössä! ?

Krister