Susan ”eksyi” suoraan koulusta kesätöihin valokuvausliikkeeseen ja on yhä edelleenkin samalla matkalla. Vuodesta 2015 hän on vastannut JASsin miehisestä myyntiryhmästä tuoden rauhallisen ja inhimillisen vivahduksen koko tiimiin.
Ostajan ja myyjän roolit menevät sujuvasti Susanilla sekaisin ja melkoinen moniottelija hän onkin: tiedon keräily, analysointi, sekä näkemysten yhdistely kuuluu luontevasti toimenkuvaan. Ja jos Turun myymälään eksyy vaikkapa kahden viikon ikäinen vauva passikuvaan, hälytetään heti Susan paikalle…
Susanin motto on: ”tee mitä rakastat ja rakasta mitä teet”.
Susan on Juhan oikea ja vasenkin käsi, jonka kanssa monia ajatuksia pallotellaan ennen käytäntöön siirtämistä. Kulisseissa pohtiminen on ihan yhtä tärkeässä roolissa kuin kaikki suoraan myyntityöhön liittyvät tehtävät.
Susan nauttii asiakaskontakteista ja etsiskelee asiakkaiden tiedostamattomiakin toiveita. Työympäristö ja työkaverit saavat häneltä täydet pisteet, tilaa omien ideoiden toteuttamiselle myös on. Ja kun työkavereilta kysytään Susanista, niin sanat ”helposti lähestyttävä” vilahtavat usein vastauksissa.
Juhannusta vietetään monilla tavoilla, mökkirauhasta nauttien, humalassa huudellen tai ihan jotenkin toisin. Mikä on sinun kuvasi parhaasta juhannushetkestä?
Lähetä paras juhannuskuvasi mailiosoitteeseen tapahtumat@jastekniikka.fi ja olet mukana kilpailussa, jossa voittajalle jaetaan Polaroid Onestep 2 VF Stranger Things -kamera, toiselle Manfrotto Amica 50 beige -laukku ja kolmannelle kertakäyttökamera.
Ennen keskiviikkoa 26.6 klo 16 lähetetyt kuvat ehtivät mukaan ja tulokset julkistetaan maanantaina 1.7. JAS Kamerakauppa julkaisee omissa somekanavissaan kymmenen parasta kuvaa. Ja kuvaaja tietenkin mainitaan, joten laita mailiin nimi, jonka haluat näkyvän. (Ja jos et halua nimeä kerrottavan, niin laita tieto siitäkin.)
Kilpailukuvien tyyli on erittäin vapaa…
Hiphei ja hyvää juhannusta toivottaa JAS Kamerakaupan väki!
Nyt sitten viikonloppuna se mainostamani arvonimisessio käytettiin FEPin (Federation of Europpean Professional Photographers) toimesta. Jyryssä istumisen tarjosi todellisen näköalapaikan sillä, mitä ja miten tällä hetkellä kuvataan.
Vaatimustasoltaan keskimmäistä QEP-arvonimeä tavoitteli 35 kuvaajaa. Kuvasarjoissa oli valtavia eroja laadussa, yhtenäisyydessä ja kaikessa muussakin. Tämä johtuu eniten siitä, että tätä arvonimeä suorittamaan voi tulla ihan ”kylmiltään”. Eli alempaa arvonimeä ei tarvi suorittaa, jos ajattelee taitonsa riittävän suoraan tähän asti. Seitsemäntoista kuvaajaa tuon arvonimen sai. Listan uusista QEP-kuvaajista löydät tästä. Seppo Kolehmainen piti tuossa listassa Suomea esillä. Onnittelut!
Hauskahko yksityiskohta läpässeistä on se, että 8 arvomineä meni Norjaan. Eli kotikenttäedun turvin norjalaiset ”varastivat” yli puolet arvonimistä. Ennenkin on ollut havaittavissa ilmiö, että silloin kun karavaani osuu kotimaahan, niin kynnys osallistua hakuprosessiin matalampi. Toki esim kuvien lähettäminen on silloin halvempaa, mutta isompi asia lienee kuitenkin henkisellä puolella.
Ja mennäänpäs sitten korkeimpaan MQEP-arvonimeen. Sitä tavoitteli seitsemän hakijaa ja kolmelle se myönnettiin. (Uutiseen pääset tästä.) Niinpä voi todeta, että alle puolet kummassakin ryhmässä sai mitä tavoitteli. Tämä kertoo rimojen korkeudesta…
Katsotaas kahden onnistujan kuvia tarkemmin. Ensiksi vuorossa on Slovakialainen Martin Krystynek. Tavallaan kovin hienoa, että arvonimiä voi saada myös perinteisimmillä kuvilla. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että komposiittikuvat eivät ole arvo sinänsä. Hyvä kuva on hyvä kuva, on se toteutettu enimmäkseen kuvankäsittelyssä tai melkein valmiiksi asti jo kuvattaessa. Valittu tyyli ei ratkaise lainkaan valollista, teknistä tai muutakaan laatua. Martinin omille sivuille pääset tästä ja yllä olevaan nimeä klikkaamalla pääset suoraan menestyneeseen arvonimisarjaan.
Martin tulee olemaan yksi Euroopan aktiivisista ja näkyvistä kuvaajista tulevaisuudessa. Hän on nyt jo jyryttänyt alempia tutkintoja ja osallistunut aktiivisesti myös kansainväliseen toimintaan ollen mm FEPin hallituksessa. Odotan mielenkiinnolla millaista ilmaisua Martinilta tulee myöhemmin julkisuuteen.
Martinin kuvissa oli nuoria kauniita naisia ja toki asiasta voi vitsailla paljonkin, mutta menestys tuli ansioista, ei malleista. 😉 Martin teki todella yhtenäisen sarjan valaisun sävyjen, rajausten ja kontrastien osalta. Jopa hienovaraisten ilmeiden luomissa tunnelmissa oli yhtenäisyyttä ja silti sopivasti variaatioita. Sarja oli hienosti pelkistetty voimakkaan koskettavaksi. Päätuomarin peräänkuuluttama VOW-efekti syntyi jo kun käveltiin tuomarointihuoneeseen näitä kuvia arvioimaan.
Toinen erilaisen mielenkiintoinen sarja oli Jan Pohribnýn (Tsekki) New Stone Age -hengessä liikkuva kokonaisuus. Symboliikka ei monestikaan ole hyvää, jos käytössä on ensimmäisenä mieleen tuleva vertauskuva. Asioita pidemmällä kehittäessä voi osua johonkin arvokkaampaan, kuten tässä sarjassa. Yllä olevaa nimeä klikkaamalla pääset Janin MQEP-sarja kuviin ja hänen omille nettisivuilleen pääset tästä. Hauska osuma Janista on yhteys Imatraan. Hän nimittäin on vuosien varrella ollut Polytechnic Art School:ssa luennoimassa paljonkin.
Jan on useammassa kuvassa yhdistänyt ruutuja ennen ja jälkeen auringonlaskun. Eli kamera jalustalla otetaan ensin ruutu, jossa näkyy halutusti maisema muotoineen. Yön tuotua hämäränsä, tapahtuu samaan ruutuun pidemmällä valotusajalla ja pienellä aukolla vaikkapa joidenkin alueiden valomaalausta. Kuvat eivät hehkuttele joillakin omituisilla tekniikoilla, vaan ovat hienovaraisen kauniita kertoen samalla tarinaansa. Tämä sarja ei ole erikoinen, mutta erityinen, ja täysin varmasti jakaa katsojien mielipiteitä. Itse pidän kuvista todella paljon, mutta monille tämä sarja ei aukea lainkaan. Silloin on tehnyt asioita oikein, kun onnistuu herättämään katsojissa tunteita, oli ne sitten mitä tahansa.
Näin yhteenvetona täytyy sanoa vielä ääneen, että arvonimi ei koskaan muuta kuvaajaa taikuriksi. Arvonimi kertoo sen, että kuvaaja on kulkenut pitkän matkan ja oppinut mennessään koko ajan lisää. Joten moiset kirjainyhdistelmät kertovat jo aiemmin hankitusta osaamisesta, ei enempää, eikä vähempää.
Käykääpäs surffailemassa ainakin Martinin ja Janin sivuilla.
Suomen Ammattivalokuvaajat ry on suurin ja vanhin ammattivalokuvaajien edunvalvontajärjestömme, se on perustettu vuonna 1919. SAV ry tarjoaa mm koulutusta jäsenilleen, mutta myös edustaa Suomea alan eurooppalaisessa keskusjärjestössä FEP:ssä (Federation of European Professional Photographers). Tämä yhteistyö tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuksia mittauttaa osaamistaan muita maanosan valokuvaajia vastaan kilpailuissa ja kansainvälisiä arvonimiä haettaessa. Ja Suomi onkin menestynyt hienosti sekä FEPin kisoissa, että arvonimien hankinnassa.
Vuoden valokuvaajaksi Euroopassa valittiin FEPin toimesta vuonna 2019 Juhamatti Vahdersalo ja vuonna 2018 Onni Wiljami Kinnunen. Muitakin mitallisijoja on suorastaan ropissut, eli eipä suomalaiset kuvaajat ole anteeksi pyydelleet, vaan ennemminkin olleet määrittämässä tämän päivän linjaa menestyville kuville. Menestys ei ole muuallakaan jäänyt huomaamatta.
Sitten tuohon toiseen mainitsemaani asiaan, eli arvonimiin. FEP on siis luonut Euroopan yhteisen arvonimijärjestelmän, joten nämä arvonimet tarkoittavat samaa osaamisen tasoa eri maissa. Pakko todeta heti alkuun, ettei kukaan arvonimillä tee talvea kesäksi, mutta ne kertovat kuvaajan kehityskaaren olevan melkoisen pitkällä. Eli se oppi mikä on tullut hankittua on se tärkeä asia ja arvonimi vain sitten näkyvä vahvistus osaamiselle. On tärkeää tiedostaa tämä seikka, osaamisella on aina suurin merkitys.
Arvonimiä on siis kolmen tasoisia: EP (european photographer), QEP (qualified european photographer), sekä MQEP (master qualified european photographer). Yksinkertaistaen ensimmäinen tarkoittaa tunnustusta ammattilaisuudesta/ammattimaisuudesta, toinen tunnustusta erinomaisesta taidosta ja kolmas kiistämättömän osaamisen lisäksi omattua voimakasta persoonallista näkemystä. EP:tä ei ole pakko hakea, vaan on mahdollista hakea suoraan QEP:tä, mutta MQEP:tä ei voi hakea ilman QEP:tä. Helppoja nuo lyhenteet, eikös vain olekin?!? 😉 Ja onpa myös videoidenkin tekijöille omat tutkintonsa, mutta ei mennä tässä blogissa niihin ollenkaan.
Suomessa noita korkeimpia arvonimien haltijoita on neljä: Onni Wiljami Kinnunen, Johanna Sjövall, Tiina Haring, sekä allekirjoittanut. Kahta korkeinta arvonimeä voidaan hakea vain kaksi kertaa vuodessa, etukäteen ilmoitettuna aikoina. Nyt on sitten tullut hakuaika, eli ensi viikonloppuna Norjassa, Bergenissä on koolla joukko hakijoita, jyryläisiä, sekä muitakin valokuvaajia. Ja mikäs sen hienompaa, kuin että JAS Kamerakauppa on kutsuttu mukaan kunnia-arvoiseen raatiin. Jokaisella jyryn jäsenellä pitää luonnollisesti olla sama arvonimi kuin mitä jyrytetään ja pääsen omalta osaltani päättämään ensi viikonloppuna tulevista arvonimien haltijoista.
Laitanpa tähän piloillani yhden kuvan omasta 20:n kuvan sarjastani, jolla tuon MQEP-arvonimen sain. MALLI: Sadie Scissors
Niinpä loppuviikosta ja ensi maanantain blogissa tulette saamaan maistiaisia kuvaajista, jotka on ihan tuoreesti ”rankattu” korkealle Euroopassa.
