Huomenna julkaistavassa YouTube-videossa katsotaan rakennuspalikat kuudesta jälkimmäisestä KUN HYMY EI RIITÄ -näyttelyn kuvasta. Ollaan siis lentävissä tunnelmissa…
Oikeiden mallien löytäminen oli luonnollisesti tämän sarjan kuviin todella tärkeässä roolissa. Kun edellisen sarjan mallien heittäytymiskykyä painotettiin, niin näihin kuviin tarvittiin tietynlaista pitkän ajan kuluessa hankittua taitoa. Yllättävän helposti mallit kuitenkin löytyivät. Tässä toimi ”joku tuntee jonkun” -ketju hyvin. Tässä alla oleva Heidi nappasikin lisäksi kaksi ystäväänsä mukaan kuvauksiin.
Halusin näyttelyyn ihan tuoreita kuvia, joten kuvasin jotkut kuvat loppuvuonna 2019 ja suurimman osan alkuvuonna. Aikataulu oli selkeästi liian tiukka ja viimeisten kuvien käsittelyn tein kelloa vastaan. Kuvat printattiin vasta helmikuun puolen välin jälkeen, kun Kuva ja Ääni -messut olivat jo helmikuun lopussa. Pidän deadlineista, mutta turvavaroja pitäisi osata rakentaan enemmän kuin nyt tein.
Suurimman karhunpalveluksen tein itselleni näiden kuvien osalta taustan kanssa. Taustani oli aivan liian pieni, epätasainen ja valaisin sen läikikkäästi. Käsittelyyn meni liian kauan ja se oli välillä lähes mahdotonta. Kun edes osan taustasta aiotte leikata pois, niin pitäkää huolta, että mallin ja taustan rajapinnassa on kontrastia. Huomisessa videossa näettekin millaisia orginaaliruutuja tuli meikäläiseltä käsiteltäväksi… Elikäs katsotaan huomenna sitten tarkemmin YouTuben puolella…
Huomenna tiistaina 27.4. julkaistaan video YouTube-kanavallamme, jossa käyn läpi KUN HYMY EI RIITÄ -näyttelyn kuuden ensimmäisen kuvan tekemistä niin käsittelyn, kuin valaisunkin osalta.
Alla on yksi kuva, joka huomenna puretaan palasiksi. Vaikka tausta on melkoisen yksivärinen ja yksinkertainenkin, on se rakennettu useammasta eri muotoja sisältävästä ruudusta. Yksivärisyys monimuotoisuudella koristeltuna olikin taustan toteutuksen punainen lanka. Katso tarkemmin kuvan eri palasista huomenna YouTubestamme.
Blogissamme on julkaistu tähän asti tarinoita aina maanantaisin. Nyt siirrämme päivää eteenpäin, eli tämän jälkeen tiistaisin on aina joku pieni pläjäys tässä osoitteessa.
Huomenna julkaistaan taas uutta matskua YouTube-kanavallamme, mutta tässä jo pientä esimakua tulevasta…
Tämän kuvan valaisu on hoidettu kolmella Jinbein DM-3 salamalla. Kahdella on piirretty takaviistosta hunajakennoilla ääriviivat malliin ja pieni irroitus varjopuolen poskeen. Päävalo tulee kuvan vasemmalta puolelta sateenvarjosta ja kuvan oikealla puolella on valkoinen heijastin tasoittamassa mallin varjopuolta.
Viime viikolla aloittamamme YouTube-kanavan suosio on kyllä yllättänyt positiivisesti. Tulemmekin jatkamaan samalla kaavalla, eli joka videossa tehdään aika napakasti joku tietty asia, eikä yritetä ratkaista kaikkia valokuvauksen kysymyksiä kerralla.
Tänään julkaistussa valaisudemossa ollaan liikenteessä vielä kahdella Jinbein DM-3 salamalla. Vaikka olenkin varusteurheilija, on minua aina kiehtonut se, kuin helpolla saa valollista jälkeä. Itse aloitin valokuvauksen opiskelun alkuvuodesta 1994 Matti J Kalevan johdolla Visuaaliviestinnän Instituutti VVI Oy:ssä. Jo ensimmäisellä lähijaksolla tajusin jotain suurta, nimittäin sen, että valoa voi käyttää hyväkseen muodon luomisesta. Sitä ennen kun käytännössä olin vain ikuistanut jo olemassa olevaa maailmaa ilman, että edes tiedostin omia vaikutusmahdollisuuksiani. Voin rehellisesti sanoa, että sen jälkeen ei mikään ollut enää ennallaan…
Videossa tehdään kaksi kuvaa sinänsä samalla valaisulla, mutta kontrolloidaan taustan tummuutta yksinkertaisesti etäisyydellä taustaan. Tässä taustoista tummempi. MALLI: Hanna Lehikoinen
Tämä valaisu on tehty siis Jinbein DM-3 paketilla ja sen lisäksi käytössä on ollut heijastin, sekä hunajakenno. Pidän tummilla sävyillä leikkimisestä. Esimerkiksi Hannan punaisen mekon varjopuoli irtoaa hiuksen hienosti vaaleammasta taustasta ja valopuoli irtoaa taas taustaa tummempana.
Ensi viikolla tehdään sitten kuva kolmella ja neljällä salamalla, sekä viedään kuvia käsittelynkin osalta selkeästi kauemmas toisistaan. YouTube-videoon pääset TÄSTÄ linkistä.
Tässä sarjan toinen kuva ja muutama huomio sarjamaisuudesta. Itse pidän todella mielenkiintoisena rakentaa kokonaisuuksia, siitä riittää oppia ammennettavaksi selkeästi enemmän kuin yksittäisten kuvien tekemisestä.
Näyttelyhän jakaantui kahteen osaan, jotka molemmat halusin tehdä mahdollisimman yhtenäiseksi. Linjakkuutta oli normaalia helpompi rakentaa siksi, että kuvasin kaikki kuvat erittäin lyhyen ajan sisällä ja vieläpä niin, että samana päivänä perän jälkeen kuvasin aina kolme mallia.
Saadakseni sarjasta yhtenäisen, olen huomioinut kuvauksissa ja käsittelyissä mm seuraavat asiat:
Kuvien tarina – kumpaankin kuuden kuvan sarjaan oli omansa
Kuvan muoto & koko – kaikki kuvat ovat vaakakuvat ja printtien koko on 60x90cm
Kuvan rajaus – kumpaankin puoliskaan käytin omaa/samaa rajausta
Kuvauskorkeus – kumpaankin puoliskaan käytin hyvin lähelle samaa kuvauskorkeutta
Polttoväli – taivaskuvissa käytin 24-millistä ja muotokuvissa 85-millistä putkea
Valaisu – muotokuvissa valaisu oli samaa ja taivaskuvissa valaisu muuttui vain asentojen mukaan suunnattuina
Kokonaiskontrasti – tähtäsin kummankin puoliskan kontrasteissa täysin samaan
Sävymaailma – taivaskuvissa annoin sävyjen elää taustakuvien mukaan ja muotokuvissa rakensin taustalle aina oman selkeän värinsä
Taustojen olemus – kumpaankin puoliskaan rakensin saman tyylisen taustan varoen sitä, että ne eivät kuitenkaan ole toistensa kopioita
Lopputyylittely – kun ensin kaikki kuvat olivat valmiita, käytin jokaisessa koko kuva-alan osalta Nik Collectionin Color Efex Pro 4:llä tekemääni filtterihässäkkää
Ja tärkein näistä asioista on tarina. Sen kirjoittaminen mahdollistaa paremmin muiden asioiden tekemisen yhtenäiseksi.
Petra Tiihonen on 37-vuotias Kuopiolainen valokuvaaja, joka tunnetaan mm Suomen ensimmäisen Finnish Photo Awards -kilpailun voittajana viime vuodelta. Petra perusti äskettäin omaa nimeään kantavan yrityksen, aiemmin hän on työskenteli yrittäjänä 15 vuotta Alias Studiot Oy:ssä. Vaikka isosta työyhteisöstä oli paljon tukea, halusi Petra kokeilla mihin omat rahkeet riittävät ja kehittää omaa käden jälkeä pidemmälle. Itsensä haastamista löytyi sopivasti uusista kuvioista.
Kuvaajana Petra innostuu ratkaistaessaan asiakkaiden ongelmia ja tuottaessaan visuaalisia kokonaisuuksia eri brändeille. (Kuva: Tiina Haring)
Petra luonnehtii itseään kuvaajana fiilispainotteiseksi lifestyle-, brandi-, konsepti-, ihmis-, kuvitus- ja tuotekuvaajaksi. Hän on ammattilainen, jonka osaaminen mahdollistaakin monenlaisen ja -tyylisen kuvan tuottamisen. Petra haluaa välittää tunnelmia ja tarinna, tehdä merkityksellisiä kuvia. Sillä ei ole sinänsä väliä, onko kameran edessä ihmisiä tai esineitä. Eikä silläkään ole väliä, pitääkö kuvat rakentaa kuvankäsittelyssä useammasta kuvasta.
Kuva: Petra Tiihonen
Petra ei ole ollut aiemmin tekniikasta kiinnostunut ja ison yhteisön laitehankinnat onkin tehnyt aina joku muu. Hän on kaikkea muuta kuin tekniikkanörtti, mutta nyt kokonaan uuden kaluston hankkiminen pisti miettimään itselle parhaiten soveltuvaa laitteistoa, joka on myös laadukas. Peilittömyys on tulevaisuutta, joten se oli luonteva ensimmäinen kriteeri. Petra selasi nettikeskusteluja ja youtube-videoita, joiden lopputuloksena Sony nousi ehdottomasti parhaaksi valinnaksi. Kollegat komppasivat vielä valintaa, joten ratkaisu olikin sitten todella helppo.
Tällä todella paljon ajatuksia herättävällä kuvalla Petra nappasi voiton Finnish Photo Awardsissa. Ja kuten huippukuva aina, herätti tämänkin voimakkaita tunteita ja kommentteja.
Miltäs Petra tuntui Sony? ”Silloin kun avasin jo kalustoa paketista, oli ihan paras fiilis. Tiesin, että kamera on hyvä. Ensimmäisen nopeatempoisen kuvauksen päätteeksi voin sanoa, että olen ihan rakastunut tähän mun a7r iii:n Se on kevyempi kuin aikaisempi kamera, nopeampi ja tiedoston jälki on ihan käsittämättömän hyvä jopa korkeilla asa-luvuilla. Vielä menee hetki kun opin zoomaamaan toiseen suuntaan 😀 Kameran asetukset on helppo muokata omaan käteen sopiviksi ja omille pika-asetuksille on ihan huikeasti eri mahdollisuuksia. Tiedosto on kauniin näköistä ja tekstuurien piirto on karkkia silmille. Siirtyminen toisesta järjestelmästä ei ole ihan helppo kun on tottunut tekemään selkärangasta asioita, mutta uudet laitteet rupesivat tuntumaan jo nopeasti omilta.”
Kun marraskuussa FEP jakoi mestariarvoja, yksi saajista oli Marian Benes Tsekistä. Vaikka en tuolloin varsinaisesti innostunutkaan kyseisestä sarjasta, niin pakko myöntää, että kuvat ovat kyllä upean puhtaita omassa lajissaan. Joten vilkaistaan vähän enemmän…
En viitsi varastaa valokuvaajan tuotoksia tähän blogiin, joten laitan muutamia linkkejä suoraan tiettyihin kuviin…
Eli tässä parit autokuvat: Skoda Vision C & Skoda Atero. Melkoisen vähäeleistä, mutta selkeää. Atero-kuvissa ollaan käytetty aika voimakkaitakin kontrasteja, esim korin kiillot ikkunan alla ovat rankahkoja.
Puhtaita muttei tylsiä arkkitehtuurikuvia löytyy tästä: Palacky University in Olomouc. Sävyt, kontrastit, linjat ja kaikki yksityiskohdat ovat täydellisesti hallinnassa.
Ja kokonaan toisenlaiseen maailmaan Marian vie meidät täältä: NYC Taxi. Rosoisen raakaa dokumenttiä terävyyksillä ja epäterävyyksillä kuorrutettuna.
Miestä voi hyvällä syyllä sanoa moniottelijaksi. Käy siis tsekkaamassa lisää, Marianin sivut löytyvät tästä ja tästä, sekä FEPin profiiliin pääset tästä…
JAS Tekniikka tunnetaan ehkäpä eniten kamerahuoltona, mutta julkisivun takaa löytyy monenlaista muutakin osaamista. Olemme nimittäin myös puhelinhuolto!
Teppo Saarinen aloitti puhelinten ja printterien ”pyörittelyn” jo vuonna 1980 ja onkin ollut alalla siitä lähtien. Toukokuussa 2014 hän aloitti työt JASsissa. Tepon työtilat sijaitsevat Turun myymälässämme. Korjaamisen lisäksi työhön kuuluu paljon asiakastapaamisia. Ensimmäinen asia on usein vian arviointi, pystyykö korjauksen tekemään ”pikahuoltona odottaessa”, vai vaatiiko laite isompaa remonttia. Varaosavaraston ja huoltojärjestelmän ylläpito on sitten taas ihan oma tarinansa, joten yllättävän monenlaisia työtehtäviä kuuluu puhelinten huoltamiseen. Asiakkaat ja työkaverit ovat tottuneet siihen, että Tepon kanssa työt hoituvat nopeasti ja varmasti.
”Parasta työssäni on erilaiset työpäivät, tyytyväiset asiakkaat ja hyvät työkaverit”, Teppo kertoo.
Olemme Samsungin valtuuttama Samsung Support Center ja hoidamme myös Samsungin takuukorjaukset. Korjaamme lisäksi ammattitaidolla kaikkien muidenkin merkkien puhelimet ja tablet-laitteet. Huoltomme on avoinna ma-pe 9-17 ja puhelinnumeromme on 0102 923099.
Aiemmin tuli aiheeseen liittyen kerrottua yleisistä asioista ja muiden tekemisistä. Pistetääs tähän jotain omistakin puuhista tarkemmin…
Itse tein demossa kaksi asiaa. Ensin tein esimerkkivalaisun samasta mallista samoilla vaatteilla samassa kohdassa pehmeällä ja kovalla valolla. Näin pääsee vertaamaan ilmapiirin eroja keskenään. Ja toisekseen tein pikakäsittelyn heittämällä mallin valmiina odottavaan taustaan.
Kieltämättä on oikeastaan kuumottavan jännittävää tehdä kuvaamisia ”kelloa vastaan”. Onneksi olen ollut usein tilanteissa, jossa aikaa on käytettävissä vain tietty, muiden määrittelemä minuuttimäärä. Nyt tässä kuvauksessa minulla oli puoli tuntia aikaa kuvata nämä mainitut kuvat ja puoli tuntia aikaa käsittelyyn, ennen kuin kuvat esitin.
Mennään ensin pehmeän ja kovan valon kuvien vertailuun. Pehmeä valo oli rakennettu niin, että päävalo tuli mallin yläpuolelta metrisestä teltasta, tasoittava valo tuli 140cm octasta ja takairroitukset kummaltakin puolelta tuli 25x100cm stripeistä. Kovan valon kuvassa valaisukulmat ja -paikat olivat samoja, vain päävalon muokkain vaihtui 40cm beauty dishiin hunajakennolla ja taustairroituksiin käytin normikuupia hunajakennoilla. Tasoittavassa salamassa oli tässäkin tapauksessa kiinni 140cm octa.
Nämä kuvat ovat siis täysin käsittelemättömiä. Vasemman, pehmeämmän valaisun rauhallisuus erottuu melkoisen selkeästi oikean puolimmaisen kuvan raaemmasta piirtävyydestä. Näistä mallikuvista ei näe sitä, kuin kovempi metallin kautta heijastettu valo tuo esiin materiaalin struktuuria. Sen kaltaiset erot näkee käytännössä hyvin printatuista suurennoksista.
Normaalisti toki vielä kuvan käsittelyssä voimistettaisiin valaisun tyyliä ja vaikutelmaa. Mutta tällainen vertailu, jossa tosiaan ei olla tehty kuvalle mitään, on rehellisempi eron näkemisen kannalta.
Kasvoissa ja sulissa huomaa rauhallisemmat ja kauniimmat sävyleikit, oikealla oleva piirtävämpi valo luo rankemman vaikutelman.
Eli ei pehmeä ja kova valo muuta kuvaa täysin toiseksi, mutta selkeän eron ilmapiirissä se luo. Kuva on kuitenkin aina kokonaisuus, joten asento, ilme, asut, rekviisiitta, käsittely ja kaikki muukin kannattaa vielä samaan suuntaan valaisutyylin kanssa.
Mennäänpä sitten varsinaiseen kuvaan, jonka tein valmiiksi asti. Lähdin nimen omaan rakentamaan kokonaisuutta, jossa piirtävämmän valaisun kanssa edettäisiin yhteiseen suuntaan kaikessa muussakin.
Etukäteen oli selvää, minkä taustakuvan otan käyttöön. Oikealta puolelta tuleva voimakkaampi irroitus toimii taustan valoympyrän kanssa yhteen saaden aikaan valomaailman loogisuutta.
Eiköhän nyt ole tämä Fototourin Tampereen tilaisuus käyty läpi. Kuva-asioissa blogiin odottaa vuoroaan juttu mm samassa kuvauksessa käytetyt Canon 5Dmark4 ja Nikon D810 kumpikin 85mm f1.4 objektiivillä varustettuna. Ja viime lauantaina kuvattiin upeita kuvia, jossa ElinnaK:n meikit olivat isossa roolissa, joten sellaistakin on luvassa.
Joillakin rankoilla tarinoilla on onnellinen loppu. Onneksi tämä kertomus on juuri tällainen, tämä on selviytymiskertomus. Mitja Kortepuro on ennenkin tehnyt kuvia/projekteja, joissa sisältö on hyvin henkilökohtaista ja koskettavaa. Mukana Mitjan lisäksi kuvaa oli synnyttämässä meikkitaitelija ElinaK ja JAS Kamerakauppa. Joten tässä siis tositarina kuvien kera…
Joskus kaikki muuttuu silmänräpäyksessä. Joskus maailman kumoaa lääkärin sanoma lause. Sen jälkeen voi kaikki olla toisin, sen jälkeen voi tulevaisuuteen katsominen vaikeutua tai jopa päättyä. Anne-Marie Kainulaisella on kokemusta aiheesta, tässä hänen tarinansa itse kerrottuna:
Elämä voi heittää eteensä ilman varoituksia isojakin muutoksia ja vaikeita asioita käsiteltäväksi. Itse kohtasin oman elämäni suunnan muuttavan päivän syksyllä 2018. Vaikka olen viimeisen vuoden aikana kokenut raskaita asioita, olen myös oppinut uutta itsestäni ja elämästäni.
Aktiivisena liikkujana, liikunnanohjaajana sekä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolestapuhujana lähdin kesällä 2018 innolla mukaan tarjottuun mahdollisuuteen osallistua Firstbeat hyvinvointianalyysiin. Toivoin saavani arvokasta tietoa omasta palautumisestani ja stressitasoistani. Mutta, tuon analyysin tulos olikin käynti työterveyslääkärillä sekä kardiologilla ja diagnoosina sydänsairaus. Muistan yhä edelleen kuinka tuntui, kuin olisin ollut kärpäsenä katossa seuraamassa tilannetta jossa kardiologi kertoo minulle sydänsairaudestani. En oikein sisäistänyt kuulemaani enkä edes kokenut shokkia.
Vasta muutama viikko diagnoosin jälkeen ymmärsin mitä olin kuullut. Mietin miten voi olla mahdollista, että minä nuori, hyvässä fyysisessä kunnossa oleva, itsestäni huolehtiva ja terve ihminen olenkin muka sairas? Enhän minä ole vanha, vain vanhat ihmiset potevat sydänsairauksia. Miksi minä? Vai onko kyseessä todella törkeä pila? Omat rakkaat harrastukset (juoksu, tankotanssi ja cross training) olivatkin yhtäkkiä kiellettyjä, liikunnanohjaajan työ vaakalaudalla ja mikä pahinta myös omat lapsetkin voisivat olla saman sairauden kantajia. Koin totaalisen romahduksen, aivan kuin pohja elämältä olisi viety. Kapinoin vastaan, otin riskejä tekemällä asioita jotka olivat kiellettyjä. Seuraavana päivänä pelkäsinkin, että kuolenko kun eilen juoksin hetken. Syksy meni kuin sumussa.
Vuoden lähestyessä loppua tuli eteen suuren päätöksen tekeminen. Jatkanko tällaista uutta rajattua elämää vai menenkö sydänleikkaukseen joka ei ole riskitön. Lopulta kuitenkin päätös oli helppo: leikataan! Reilu kuukausi aikaa järjestellä asiat niin että voin hyvillä mielin toipua leikkauksen jälkeiset kolme kuukautta.
Tammikuussa 2019 olin leikkauksessa, alkoi toipuminen sekä sen jälkeinen kuntoutus. Toipuminen oli hurjaa henkistä vuoristorataa. Jonain päivänä tulevaisuus tuntui valoisalta ja seuraavana päivänä pelkäsinkin etten enää koskaan pääse juoksemaan tai tanssimaan. Lopulta opin katsomaan taaksepäin, mikä oli tilanne kaksi viikkoa sitten ja vertaamaan sitä sen hetkiseen tilanteeseen. Huomasinkin toipumisen edistyksen! Merkitsin kalenteriin sellaiset päivät, jolloin saisin viimeinkin tehdä jotain uutta. Sen avulla jaksoin.
Mitä sitten opin? Hetkeen pysähtymisen taidon, nauttimaan tekemättömyydestä. Todellakin opin, osin väkisin, sillä tässä hektisessä maailmassa se ei ole aina helppoa. Opin myös nauttimaan elämän pienistä ilon hetkistä perheen kanssa, töissä tai harrastuksissa. Ja noita ilon hetkiä onkin riittänyt, erityisesti tankotanssin saralla. Riemun kiljahduksia kun onnistun tekemään liikkeen johon en alkuvuonna kuvitellut enää koskaan pystyväni.
Nyt lähes vuosi diagnoosista temppuilen tangolla ja kamera käy. ”Uskomatonta, olenko tuo minä?” kysyn monta kertaa kun näen kuvia. Kyllä! Viimeinkin olen pystynyt hyväksymään sairastumiseni ja sydänleikkauksen.
Hetkellisyys luo aina kuvaan upean jännitteen. Anskun ja Mitjan ajoitus tuntui menevän koko ajan nappiin.
Tämän kuvan synnyttäminen oli hieno kokemus! Anskun voimakas tarina ja valtava taito tangon kanssa oli pysäyttävää. Mitja pystyy luomaan kuviinsa hienosti tunnetta ja hetkellisyyttä. ElinaK on todella ammattilainen meikkien kanssa. JAS sai olla mukana valaisemassa kuvan Jinbein salamoilla. Tarina ja sen toteutus paiskasivat hyvin kättä!
Ihanaa, että maailmasta löytyy tarinoille onnellisia loppuja!
