Olli Turtiainen on Canon kameroiden asiantuntija. Tässä Ollilta neljä vinkkiä, miksi EOS-1D X Mark III kannattaa hankkia:
Optinen etsin – Ei viivettä etsinkuvassa. Nopeimmissakin peilittömissä kameroissa on noin kymmenesosasekunnin viive, eli tällä kameralla on siinä ajassa kuvattu jo 2-3 kuvaa. Nopeiden kohteiden kuvaamisessa ero on olennainen.
Automaattitarkennus – Tarkennus hoituu isolla pikselimäärällä, voidaan kasvojen lisäksi tarkentaa esim silmiin, tällä kameralla jopa ylösalaisin oleviin! Sähköisellä sulkimella voidaan kuvata äänettömästi ja mekaanisella sulkimella voidaan pysäyttää liike. Voidaan kuvata jopa 20 kuvaa sekunnissa seuraavalla tarkennuksella.
Video ominaisuudet – Voidaan kuvata jopa 5.5K:n raakavideota koko kennon alueelta.
Laatu – Kamera on vaativissakin olosuhteissa kotonaan, pöly ja kosteussuojaus on loistava. Käytössä on herkkyydet 100 – 102 400 ISO, (laajennettavissa jopa L: 50-819 200). Tarkennus toimii erittäin hämärässä, livewiev -6 EV ja optisen etsimen kautta -4 EV. DIGIC X -kuvaprosessorin ansiosta luvassa on huippunopeaa kuvausta ja erinomaista kuvan laatua.
En ole ainoa, joka kipuilee vuosittain joululahjojen hankkimisen kanssa. Kun kaikilla on kaikkea pakollista ja turhaakin, niin ostoksilla tulee koettua lähinnä epätoivoa. Monesti olen ratkaissut näitä tilanteita hankkimalla vaikkapa lahjakortin johonkin luxukseen (esim hierontaan), tai jonkun lähinnä iloa tuottavan lahjan. Jälkimmäinen voisi olla vaikkapa tämän päivän nuorisolle hieman tuntemattomampi, mutta taatusti hauska vekotin: pikakamera.
Itse filmiajan läpikäyneenä tuli minulle Polaroid-kamerat ja -filmit tutuiksi. Keskikoon kameroita käytettäessäni tuli teknisiä asioita tarkisteltua Polaroid-kuvilla ennen varsinaisten kuvien ottamista. Se kun oli ainoa ”ruutu”, mistä pystyi asioita melkein livenä tarkistamaan. Tuolloin suurellakin yleisöllä oli tieto, mikä on pikakamera. Se tietohan on hälvennyt tehokkaasti nykypäivään tultaessa.
Nykyiseen puhelinkuvavuoreen onkin hauskaa vaihtelua, jos kuvan saakin fyysenä heti. Vaikka toisaalta tämä on tuulahdus menneisyydestä, niin ei asian hauskuus ole mihinkään kadonnut, ennemminkin päin vastoin.
Taskukokoisilla printtereilläkin on nykyään oma käyttäkuntansa silloin, kun kuvia halutaan nopeasti oikeina kuvina. Kylläkin itse pidän varsinaista pikakuvakameraa hauskempana vaihtoehtona. Kyllähän yksi pikakamera pitää joka taloudesta löytyä???
Viime joulukuussa sain ensimmäisen kerran käteeni oman Canon EOS R –kamerani, eli tuttavallisemmin “Ärrän”. Nyt kohta vuoden sen kanssa yhteistyötä tehneenä voin sanoa, että en vaihtaisi sitä mihinkään.
Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota oli se, että kamera sopi käteeni täydellisesti. Vaikka kyseessä on peilitön kamera, niin se on sopivan jämäkän kokoinen, eikä kuvaaminen tunnu räpeltämiseltä. Rungosta saa helposti tukevan otteen hyvin muotoillun kädensijan ansiosta. Kameraa voi jopa roikottaa parin sormen varassa ja se pysyy silti hyvässä tasapainossa kädessäni. En siis tarvinnut lisätukia tai akkukahvaa kameraan vain siksi, että siitä olisi huono pitää kiinni.
Valikot ja säädöt löytyivät helposti vanhana Canon-käyttäjänä, enkä juurikaan joutunut selailemaan ohjekirjaa. Vanha kamerani, Canon 5D Mark II, oli palvellut hyvin ja olin ollut siihen melko tyytyväinen, mutta aika kömpelöltähän se alkoi tuntua. Erityisesti kaipasin lisää nopeutta tarkennukseen ja kuvan ottoon, jolloin niiden joskus alle sekunnin kestävien tärkeiden hetkien taltiointi olisi helpompaa. Kuvauskohteenani on useimmiten ihminen tai eläin.
Molemmat kuvat on kuvattu RF 24-105 f4 L IS USM –objektiivin kanssa. Oikeanpuoleisessa kuvassa on testailtu hämäräkuvausta ja kuvan isoarvo on 12 800. Kuvaa katselee kyllä ihan mielellään jopa 20×25 cm kuvakoossa, mutta kovasti suurempaa printtiä en tekisi kohinan vuoksi.
Harjoittelin uuden rungon kanssa kuvaamista aluksi koirani kanssa, joka onkin melkoisen haastava kuvauskohde millä tahansa kameralla. Koska rungossa ei ole eläimen silmän tunnistusta ja koirallani on melkoisen tumma naama, ei tarkennus ihan helposti pysynyt mukana täysillä juoksevan karvaturrin naamassa. Parannus vanhaan runkooni oli kuitenkin huikea! Myös hämärässä metsässä koiran touhuista sai upean tarkkoja kuvia, joten Ärrän hämärätarkennusta ei ole suotta kehuttu! Kohinattomia kuvista ei kuitenkaan saanut ainakaan minun objektiivillani ja liikkuvan kohteen kuvaamisen vaatimilla asetuksilla.
Myös lapsikuvausta tehdessä pääsin uuden Ärrän kanssa huomattavasti helpommalla kuin aikaisemmin. Tämä runko yhdistettynä High Speed Sync -toimintoa tukeviin studiovaloihin sai aikaan ihmeen, jota en ole ennen kokenutkaan: yksikään 1-vuotiaan kuvaksen kuvista ei ollut epätarkka ja mainioita ilmeitä oli taltioituna runsaasti enemmän. Valinnan vaikeuttahan tämä tietysti kasvattaa!
Molemmat kuvat on kuvattu RF 24-105 f4 L IS USM –objektiivilla, joka soveltuu lapsikuvaukseen studiossa aivan loistavasti. Tarkennus hoituu nopeasti ja kamera on hyvin tilanteen tasalla, vaikka kuvaaja joutuu keskittymään täysin muuhun kuin tekniikkaan. Menu –valikosta löytyvä valotuksen simulointi on loistava apuväline monissa kuvaustilanteissa, mutta studiossa kuvatessa se on syytä laittaa pois päältä.
Olen käyttänyt sekä Canon RF 24-105 f/4 L IS USM -objektiivia, että vanhempia Canon EF -objektiiveja adapterin kanssa. Uusi RF-objektiivi toimii hyvin sulavasti yhteen uuden rungon kanssa, koska myös sen tekniikka on uutta ja hiottu parhaiten tälle rungolle sopivaksi. EF-linssit toimivat myös moitteetta, mutta mielestäni hieman hitaammin ja tarkennus ei tapahdu aivan yhtä silmän räpäyksessä kuin RF-objektiivilla, mikä ei toki haittaa millään tavalla esimerkiksi aikuisten ihmisten muotokuvia tai maisemia kuvatessa. Automaattitarkennusta käyttäessä vanhat EF-objektiivit saattavat alkaa välillä vähän kovaäänisemmin hakea valmiiksi oikeaa tarkennuskohtaa, jos kuvassa on paljon tapahtumaa, kuten useampia ihmisiä. RF-objektiivi tarkentaa aina todella hiljaa ja sulavasti.
Kun objektiivin irrottaa rungosta, kennon eteen tulee suojalevyt, jotka olen kokenut todella suurena ilona! Varsinkin ulkona kuvatessa on aina mahdollisuus, että joku ötökkä tai nöyhtä lentää kameran sisään ja se onkin sitten hankalampi homma kaivella omin avuin ulos. Tästä suunnittelusta Canonille täydet pisteet!
Vasemmanpuoleinen kuva on kuvattu Canon EF 24mm f/2.8 IS USM –objektiivin kanssa ja oikeanpuoleinen Canon EF 85mm f/1.8 USM –objektiivin kanssa. Molemmat toimivat tällaisessa kuvauksessa mainosti yhteen rungon kanssa.
Lopulliset kuvat ovat ymmärrettävästi aivan eri maailmasta kuin vanhan kamerani aikaansaamat. Oikeastaan voisin kuvata eroa siten, että suoraan kamerasta tulleet Ärrän kuvat ovat jo valmiiksi niin hyviä, että käsittelyyn ei mene juurikaan aikaa, ellei sitten halua tehdä jotain isompia efektejä. Esimerkiksi koevedoksia tehdessä monesti aikaisemmin säädin kuvia aika paljonkin, mutta nyt ne eivät oikeastaan vaadi mitään. Värit näyttävät hyvältä ja tarkkuus on printatuissakin kuvissa huikean hieno. Aikaa siis säästyy kuvankäsittelyssä.
Molemmat kuvat on kuvattu Canon EF 70-200mm f/4L IS USM –objektiivin kanssa. Varsinkin vasemmanpuoleista kuvaa kuvatessa objektiivilla/rungolla oli hieman hankaluuksia löytää haluttua tarkennuskohtaa, minkä uskon johtuvan taustan voimakkaista kontrasteista. Kyseinen linssi ei mielestäni toimi aivan niin hyvin yhteen rungon kanssa kuin toivoisin, mutta rauhallisten mallien kanssa kuvatessa tällä ei ole kovin suurta merkitystä.
Loppupäätelmänä voisin sanoa, että Canon EOS R on juuri minulle sopiva kamera. Paljon on asioita, joita joku ammattilainen voisi kaivata, kuten useampi muistikorttipaikka tai vielä nopeampi sarjakuvaus, mutta ne eivät ole asioita, joita itse koen tarvitsevani. Oikean kameran valinnassa usein kyse on lopulta siitä, minkä kokee itselleen oleellisimpana tarpeena. Minulle tärkeätä kuvatessa on saada keskittyä mahdollisimman paljon itse kuvattavaan kohteeseen, mikä on mahdollista vain, jos tekniikan käytettävyys on intuitiivista ja näppärää. Riittävä nopeus, sekä tämän päivän kuvanlaatu ovat myös minulle tärkeitä ominaisuuksia.
En ole koskaan selitellyt, ettenkö olisi varusteurheilija. Monet tekemiseni ovatkin lähteneet jostain ulkopuolisesta ärsykkeestä. En ole koskaan oikein viitsinyt kuvata videoita niiden leikkaamisen työläyteen vedoten, mutta nähnessäni DJI:n Osmo Pocketin, olin pakotettu ajattelemaan asiaa toisesta suunnasta.
DJI Osmo Pocket on kokoonsa nähden uskomattoman monipuolinen. Tämä on todellakin laite, jota jaksaa pitää mukana. Ja 3-akselinen käsikimbaali vakauttaa videon tasaisemmaksi kuin osasi kuvitella. Ja kuvata voi jopa 4K/60fps videota 100Mbps ja hintaa kameralla on vain 359€.
Osmossa on pieni näyttö, joka mahdollistaa kameran käyttämisen sellaisenaan hyvinkin.
Tässäpä vähän speksejä:
2.3 tuuman kenno, 80° kuvakulma ja 2.0 aukko
4K/60fps video ja 1080p/120fps slow motion video
Universal portti, jonka avulla voi liittää älypuhelimen tai jonkin lisävarusteen
Mekaaninen gimbal tärinänvaimennus, joka toimii huomattavasti tarkemmin kuin pelkkä elektroninen tai optinen vaimennus
Akunkesto 140 min
Äänetön jäähdytys
Älykkäät toiminnot kuten ActiveTrack, Motionlapse ja 3×3 Panorama
Paino: 116g Mitat: 121.9mm x 28.6mm x 36.9mm
DJI Mimo -aplikaation avulla voit muokata kuvaamiasi videoita (ilmainen)
Käyttää microSD-korttia (myydään erikseen). Terävintä 4K 60fps videota hyödyntääksesi kortin tulee olla vähintään V30 tason microSD. Max. 256 GB
Kun kytkee Osmo puhelimeen, avautuu oma softa heti. Puhelimen näytön kanssa on merkittävästi helpompaa tehdä haluamansa säädöt ja tietenkin hahmottaa rajaus tarkemmin.
Kaiken maailman lisävälineitä löytyy myös Osmoon. Niitä voit tsekata tästä.
Kaiken kaikkiaan Osmo Pocketilla saa yllättävän laadukasta videota vaikkapa yrityksen viestintätarpeisiin. Ja videot voi halutessaan jopa leikatakin puhelimessa, joten julkaisujakin voi hoitaa tien päällä. Ja kun koko on tätä luokkaa, tulee pätkiä oikeasti kuvattuakin. Suosittelen lämpimästi Osmoa, olit sitten vloggaamassa, tekemässä sisältöä jollekin yritykselle tai vaikka ihan vaan pitämässä lystiä. Itselläni tämä vekotin on oikeasti synnyttänyt halun videoiden kuvaamiseen…
Olen höpissyt jo muutamaankin otteeseen Jinbein akkusalamoista, joten kaivellaan niiden ominaisuuksia hieman tarkemmin tässä kirjoituksessa. Itse käytän siis HD-601:siä, joille löytyy sekä iso-, että pikkuveli.
Piuhattomuus on mukavuutta ja toiminnallisuutta lisäävä arvo. Muutamien muiden syiden ohella se on ainakin minulle todella tärkeä ominaisuus. Toinen todella tärkeä ominaisuus on salaman ohjattavuus lähettimestä. Jinbein 6- ja 7-sarjan laukaisimilla voi tehojen säädön lisäksi ohjata erikseen eri ryhmissä mm ohjausvaloa. TR-Q6 lähettimellä voi erikseen ohjata kolmea ryhmää itsenäisesti ja TR-Q7:lla kuutta. Joten kuvauksessa jokaisen salaman luona pörrääminen on nyt loppunut minun osaltani… 6-sarjan lähetin toimii kahdella AAA-paristolla ja 7-sarjalaisessa on lithium-akku.
TR-Q7 toimii Canon, Nikonin, Sonyn (sovitteella), Fuiji, Panasonicin ja Olympuksen kameroiden kanssa. 6-sarjalaisesta löytyy neljä eri lähetintä, joista jokainen toimii joko Canonin, Nikonin, Sonyn tai Fujin kanssa. Molemmat on ominaisuuksista huolimatta maltillisen kokoisia.
HD-601:ssä on nopeiden välähdysaikoijen lisäksi myös varsinainen high speed sync. Laitteessa on 6000 mHh:n akku, josta riittää 500 välähdystä täydellä teholla. Ja tietty siihen saa myös verkkolaitteen, jos jostain syytä haluaa kuvata ilman akkua. Akkujen kapasiteetin takia jopa yhdellä akulla hoitaa kyllä melkoisen kuvauksen (ja tietty niitäkin saa lisää). Itse en tajunnutkaan kuinka paljon mukavuutta lisää piuhattomuus myös studiossa. Kompurointi päättyi suurelta osin… Tehoa 601:ssä on 600ws ja painoa on 2,7 kiloa akun kanssa. Luultavasti harvoin käytetty ominaisuus on Easy Cap -toiminto, jolla taustan ja mallin saa eriytettyä eri ruutuihin. Värilämpötila on: Normaali: 5500 ± 150 K; Freeze: 5500 ± 800 K. Ja olennainen tieto on se, että laitteissa on Bowens kiinnitys. Sovitteitakin löytyy, mutta JInbein teltoista täytyy todeta käsiteltävyyden osalta, että niiden varjomekanismi kasaamisessa on yksinkertaisesti loistava.
Omiin laitteisiini merkitsin ryhmien kirjaimet askarteluliikkeen tarroilla. Näkeepä olennaisen vähän kauempaakin…
HD-610 on 601:sen isoveli ja yksinkertaistaen niihen ero on se, että 610:ssä on TTL. Mm sellainen pieni ero löytyy, että isoveli välähtää samalla akulla täydellä teholla noin 450 kertaa.
HD-400 on sitten pienempi ja kevyempi laite. Tehoja löytyy 400 ws ja painoa on akun kanssa vain 2,2 kiloa. Laitteessa on mm TTL, sekä high speed sync.
Kun haluat kaivella speksejä vielä tarkemmin, niin meidän sivullemme pääset tästä, JInbein valmistajan sivuille pääset tästä ja esitettä voit selailla tästä. Hinnoiltaan laitteet ovat ominaisuuksiinsa verrattuina todella kilpailukykyisiä: HD-400 maksaa 545€, HD-601 maksaa 599€, sekä HD-610 maksaa 795€. Jinbein telttojen ja oheistarvikkeiden hinnoittelu on myös maltillista, vilkaise niitä tästä.
Toki huomaatte kaikki, että olen itse aika innostunut näistä Jinbein akkusalamoista. Olen itse jo kauemminkin tehnyt kaiken nimen omaan akullisilla laitteilla ja nyt erityisesti johdottomuus, monipuolinen laukaisin ja high speed sync oli (hinnan ohella) minulle henkkoht se syy, miksi hankin laitteet omaan käyttöön. Nyt olen siis lopettanut salamoiden kaatelun ja kompastelun johtoihin…
Jep, tiedän, olen turhamainen varusteurheilija. Tietenkään ei saa käytännöllisyyttä unohtaa, mutta olen tehnyt viimeiset laukkuhankintani myös tyyliperustein. Tässäpä pari huomiota lempilaukuistani…
Eri käyttöön tarvii eri kuljetusvälineet. Rankempiin reissuihin kaapistani löytyy sekä iso perässävedettävä laukku, että lentokoneeseen käsimatkatavaraksi soveltuva laukku. Ne molemmat ovat kuitenkin käytössä vain pakon edessä. Näiden lisäksi käyttöä lähinnä odottelee pieni slingreppu. Mutta normaalissa käytössäni on yksi reppu, sekä yksi messenger laukku. Molemmat Onan valikoimista.
Se, miksi Onan tuotteet ovat huudelleet nimeäni, ei ole yksiselitteinen juttu. Samalla tavoin kuin joku nimenomainen auto tai muu laite vaan miellyttää silmää, on asia tietenkin myös laukkujen kanssa. Näillä laukuilla on kuitenkin se yhteistä, että molempiin mahtuu enemmän tavaraa, kuin äkkivilkaisulla voisi uskoa.
Astoria on tilava messenger laukku, jossa on erittäin helppoa päästä sisältöön käsiksi.
Näiden kahden tuotteen eroja on lähinnä vain kantotapa. Toki reppuun mahtuu hieman enemmän oheissälää, mutta karkeasti saman verran kalustoa mahtuu kumpaankin. Onan yksi vahvuus on käytettävät materiaalit. The Nylon Camps Bay on ballistista nylonia (eläköön googlen kääntäjä), Astoria on vahakangasta, sekä käyttämäni läppärilaukku nahkaa. Tyylikkyys osuu yhteen hyvien materiaalien kanssa.
The Nylon Camps Bay on hyvä kompromissi laitteiden ja oheissälän määrän suhteen.
Messenger laukkuja Onalla on todella iso valikoima, reppuja taas vähemmän. Hienoa on myös se, että valikoimissa on naisten käsilaukkuja, kuten esim Capri. Siihen mahtuu kameran lisäksi kolme objektiivia, tabletti ja tarvikkeita.
Makuasioitahan nämä aika pitkälle ovat, joku tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Mutta jos Ona miellyttää silmää, niin keskiviikkona alkaa loppuviikon kestävä kampanja kaikista varastossa olevista laukuista. Se julkaistaan Facebookissa, joten silloin surffaamaan meidän sivuille…
