Omaan historiaani on kuulunut Nikon jo kauan. Niinpä otin testattavakseni Canonin päästäkseni paremmin sisälle merkin sielunmaailmaan. En siis pistänyt kameroita mihinkään testipenkkiin, vaan tein oikean kuvauksen kahdella kameralla…
Kuvasin Idan Radisson Blue Tammerissa Nikon D810, sekä Canon 5Dmark4 -rungoilla. Kummassakin oli kiinni 85-milliset f1.4 optiikat. Kuvauspaikan valitsin tarkoituksella tummanpuhuvaksi päästäkseni tsekkaamaan hyvin tumman pään toistoa. Ja sanottakoon vielä, että halusin eniten koeponnistaa miltä Canon tuntuu oikeassa tilanteessa, en siis perkannut perimmäisiä speksejä kameroista vierekkäin.
Mallin valaisin kolmella Jinbein HD-601 salamalla. Takavasemmalta irrottelin Idaa stripillä, etuoikealta muotoilin päävalolla ja tasoittava salama tuli kameran päältä.
Ida Canon 5Dmark4:lla ja 85mm f1.4 linssillä.
Päällimmäiset huomiot 5Dmark4:stä oli se, että takanäyttö on selkeän informatiivinen ja kosketusnäyttö toimii hyvin. Oikeastaan yllättävän helppoa oli käyttää kameraa, jonka logiikka ei ole sama kuin tämän hetkisessä omassa kamerassani. Jäljestä voin todeta, että Nikon teki kontrastikkaampaa ja värikylläisempää kuvaa. Luonnollisesti tämä ei ole hyvä tai huono asia, käsittelyssä kun kuitenkin valitaan lopulliset säädöt noidenkin asioiden osalta. Lisäksi Canon tässä tilanteessa tuntui haluavan hieman suuremman aukon luodakseen saman oloista jälkeä. Tummien sävyjen toisto oli kummankin kameran osalta loistavaa.
Käsittelyssä tein suunnilleen samat asiat kummallekin kuvalle. Niinpä Canonilla kuvattu lopullinen ruutu on aavistuksen rauhallisempi kontrastin osalta.
Ida Nikon D810:lla ja 85mm f1.4 lasilla.
Suurena ruudulla näytti siltä, että Canonin jälki oli aavistuksen terävämpää. Siitä asiasta en kuitenkaan anna kirjallista lausuntoa, piirron vertailu tarkasti kun vaatisi sen kylmän testipenkin. Mutta näppituntumana jäi mukavan terävä ruutu ja kaiken kaikkiaan Canonista jäi kokonaisuutenakin erittäin hyvä jälkimaku. Näistä ruuduista tulen itse käyttämään tuota ylempää…
Kuvauksessa kaikki meni siis yllättävän helposti, enkä joutunut käyttämään aikaa kiroiluun tai käyttöohjeen etsimiseen. Ja kumpikin kamera hoiti hommansa paremmin kuin minä omani. Tämän kuvauksen ansiosta odotankin seuraavaa testiä, nimittäin Canonin R lienee listassa seuraavana…
Viime joulukuussa sain ensimmäisen kerran käteeni oman Canon EOS R –kamerani, eli tuttavallisemmin “Ärrän”. Nyt kohta vuoden sen kanssa yhteistyötä tehneenä voin sanoa, että en vaihtaisi sitä mihinkään.
Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota oli se, että kamera sopi käteeni täydellisesti. Vaikka kyseessä on peilitön kamera, niin se on sopivan jämäkän kokoinen, eikä kuvaaminen tunnu räpeltämiseltä. Rungosta saa helposti tukevan otteen hyvin muotoillun kädensijan ansiosta. Kameraa voi jopa roikottaa parin sormen varassa ja se pysyy silti hyvässä tasapainossa kädessäni. En siis tarvinnut lisätukia tai akkukahvaa kameraan vain siksi, että siitä olisi huono pitää kiinni.
Valikot ja säädöt löytyivät helposti vanhana Canon-käyttäjänä, enkä juurikaan joutunut selailemaan ohjekirjaa. Vanha kamerani, Canon 5D Mark II, oli palvellut hyvin ja olin ollut siihen melko tyytyväinen, mutta aika kömpelöltähän se alkoi tuntua. Erityisesti kaipasin lisää nopeutta tarkennukseen ja kuvan ottoon, jolloin niiden joskus alle sekunnin kestävien tärkeiden hetkien taltiointi olisi helpompaa. Kuvauskohteenani on useimmiten ihminen tai eläin.
Molemmat kuvat on kuvattu RF 24-105 f4 L IS USM –objektiivin kanssa. Oikeanpuoleisessa kuvassa on testailtu hämäräkuvausta ja kuvan isoarvo on 12 800. Kuvaa katselee kyllä ihan mielellään jopa 20×25 cm kuvakoossa, mutta kovasti suurempaa printtiä en tekisi kohinan vuoksi.
Harjoittelin uuden rungon kanssa kuvaamista aluksi koirani kanssa, joka onkin melkoisen haastava kuvauskohde millä tahansa kameralla. Koska rungossa ei ole eläimen silmän tunnistusta ja koirallani on melkoisen tumma naama, ei tarkennus ihan helposti pysynyt mukana täysillä juoksevan karvaturrin naamassa. Parannus vanhaan runkooni oli kuitenkin huikea! Myös hämärässä metsässä koiran touhuista sai upean tarkkoja kuvia, joten Ärrän hämärätarkennusta ei ole suotta kehuttu! Kohinattomia kuvista ei kuitenkaan saanut ainakaan minun objektiivillani ja liikkuvan kohteen kuvaamisen vaatimilla asetuksilla.
Myös lapsikuvausta tehdessä pääsin uuden Ärrän kanssa huomattavasti helpommalla kuin aikaisemmin. Tämä runko yhdistettynä High Speed Sync -toimintoa tukeviin studiovaloihin sai aikaan ihmeen, jota en ole ennen kokenutkaan: yksikään 1-vuotiaan kuvaksen kuvista ei ollut epätarkka ja mainioita ilmeitä oli taltioituna runsaasti enemmän. Valinnan vaikeuttahan tämä tietysti kasvattaa!
Molemmat kuvat on kuvattu RF 24-105 f4 L IS USM –objektiivilla, joka soveltuu lapsikuvaukseen studiossa aivan loistavasti. Tarkennus hoituu nopeasti ja kamera on hyvin tilanteen tasalla, vaikka kuvaaja joutuu keskittymään täysin muuhun kuin tekniikkaan. Menu –valikosta löytyvä valotuksen simulointi on loistava apuväline monissa kuvaustilanteissa, mutta studiossa kuvatessa se on syytä laittaa pois päältä.
Olen käyttänyt sekä Canon RF 24-105 f/4 L IS USM -objektiivia, että vanhempia Canon EF -objektiiveja adapterin kanssa. Uusi RF-objektiivi toimii hyvin sulavasti yhteen uuden rungon kanssa, koska myös sen tekniikka on uutta ja hiottu parhaiten tälle rungolle sopivaksi. EF-linssit toimivat myös moitteetta, mutta mielestäni hieman hitaammin ja tarkennus ei tapahdu aivan yhtä silmän räpäyksessä kuin RF-objektiivilla, mikä ei toki haittaa millään tavalla esimerkiksi aikuisten ihmisten muotokuvia tai maisemia kuvatessa. Automaattitarkennusta käyttäessä vanhat EF-objektiivit saattavat alkaa välillä vähän kovaäänisemmin hakea valmiiksi oikeaa tarkennuskohtaa, jos kuvassa on paljon tapahtumaa, kuten useampia ihmisiä. RF-objektiivi tarkentaa aina todella hiljaa ja sulavasti.
Kun objektiivin irrottaa rungosta, kennon eteen tulee suojalevyt, jotka olen kokenut todella suurena ilona! Varsinkin ulkona kuvatessa on aina mahdollisuus, että joku ötökkä tai nöyhtä lentää kameran sisään ja se onkin sitten hankalampi homma kaivella omin avuin ulos. Tästä suunnittelusta Canonille täydet pisteet!
Vasemmanpuoleinen kuva on kuvattu Canon EF 24mm f/2.8 IS USM –objektiivin kanssa ja oikeanpuoleinen Canon EF 85mm f/1.8 USM –objektiivin kanssa. Molemmat toimivat tällaisessa kuvauksessa mainosti yhteen rungon kanssa.
Lopulliset kuvat ovat ymmärrettävästi aivan eri maailmasta kuin vanhan kamerani aikaansaamat. Oikeastaan voisin kuvata eroa siten, että suoraan kamerasta tulleet Ärrän kuvat ovat jo valmiiksi niin hyviä, että käsittelyyn ei mene juurikaan aikaa, ellei sitten halua tehdä jotain isompia efektejä. Esimerkiksi koevedoksia tehdessä monesti aikaisemmin säädin kuvia aika paljonkin, mutta nyt ne eivät oikeastaan vaadi mitään. Värit näyttävät hyvältä ja tarkkuus on printatuissakin kuvissa huikean hieno. Aikaa siis säästyy kuvankäsittelyssä.
Molemmat kuvat on kuvattu Canon EF 70-200mm f/4L IS USM –objektiivin kanssa. Varsinkin vasemmanpuoleista kuvaa kuvatessa objektiivilla/rungolla oli hieman hankaluuksia löytää haluttua tarkennuskohtaa, minkä uskon johtuvan taustan voimakkaista kontrasteista. Kyseinen linssi ei mielestäni toimi aivan niin hyvin yhteen rungon kanssa kuin toivoisin, mutta rauhallisten mallien kanssa kuvatessa tällä ei ole kovin suurta merkitystä.
Loppupäätelmänä voisin sanoa, että Canon EOS R on juuri minulle sopiva kamera. Paljon on asioita, joita joku ammattilainen voisi kaivata, kuten useampi muistikorttipaikka tai vielä nopeampi sarjakuvaus, mutta ne eivät ole asioita, joita itse koen tarvitsevani. Oikean kameran valinnassa usein kyse on lopulta siitä, minkä kokee itselleen oleellisimpana tarpeena. Minulle tärkeätä kuvatessa on saada keskittyä mahdollisimman paljon itse kuvattavaan kohteeseen, mikä on mahdollista vain, jos tekniikan käytettävyys on intuitiivista ja näppärää. Riittävä nopeus, sekä tämän päivän kuvanlaatu ovat myös minulle tärkeitä ominaisuuksia.
Suomen Ammattivalokuvaajat Ry on perustettu jo vuonna 1919. Yhdistyksen toiminta pitkästä historiastaan huolimatta ei ole museosta, vaan esimerkiksi koulutus varmistaa jäsenten pysymisen ajan tasalla. SAV Ry mm pyörittää myös Finnish Photo Awards -kilpailua vuosittain, sekä ylläpitää Mestari-arvonimijärjestelmää.
Kotimaan toiminnan ohella mukaan mahtuu paljon kansainvälistä tekemistä. SAV Ry on suomalaisten valokuvaajien linkki FEPiin (Federation of European Photographers). Taasen FEP mm pyörittää omaa vuosikilpailuaan, järjestää koulutuksia ja ylläpitää yleis-Eurooppalaista arvonimistöään. FEPin kisoja kutsutaan yleisesti Euroopanmestaruus-kilpailuksi ja vielä laajempi kilpailu on World Photographic Cup, jossa eri maiden valokuvamaajoukkueet kisaavat toisiaan vastaan. Finnish Photo Awards -kilpailu on siis ajankohtainen ikkuna suomalaiseen valokuvaan ja samalla se on myös jatkossa väylä Suomen maajoukkueeseen World Photographic Cup -kilpailua varten. Suomi on osallistunut WPC-kisaan alusta alkaen ja saavuttanut joka vuosi mainiota menestystä.
Lopetetaan luetteloiden plaraaminen ja palataanpas sitten loppuviikon tapahtumiin. Lauantaina oli vuorossa 100-vuotis juhla ja perjantaina kuusi valokuvaajaa haki SAVin Mestari-arvonimeä. Sitä haetaan 20 kuvan sarjalla, sekä suullisella että kirjallisella esittelyllä. SAV Ry on myöntänyt vuodesta 1979 lähtien yhteensä alle 60 arvonimeä. Kaksi arvonimeä myönnettiin, joten uudet Mestarit ovat Mitja Kortepuro, sekä Mika Levälampi.
Mitja palkittiin hääkuvistaan (sivuille pääset tästä) ja Mika tuotekuvistaan (sivuille pääset tästä). Kumpikin osoitti kuvillaan omaavansa ei pelkästään vain korkeaa ammattiosaamista, vaan myös persoonallista tyyliä.
Juhlatilaisuudessa toki palkittiin uudet mestarit, mutta mukaan mahtui paljon muutakin. 100-vuotiasta SAVia onniteltiin monestakin suunnasta ja enemmän keskusteltiin tulevaisuudesta kuin kaikesta menneestä. Valokuvauksen kenttä muuttuu monella tapaa ja nopeasti, joten niin yksittäisten kuvaajien, kuin yhdistystenkin on pakko omaksua koko ajan uusia toimintamuotoja. SAVin jäsenten saavutukset kertovat sen, että asioita Suomessa tehdään oikein. On hienoa, että JAS Kamerakauppa sai olla mukana juhlimassa! Toivotaan, että SAVin hieno työ suomalaisen kuvauksen parissa jatkuu vielä pitkään!
Aiemmin tuli aiheeseen liittyen kerrottua yleisistä asioista ja muiden tekemisistä. Pistetääs tähän jotain omistakin puuhista tarkemmin…
Itse tein demossa kaksi asiaa. Ensin tein esimerkkivalaisun samasta mallista samoilla vaatteilla samassa kohdassa pehmeällä ja kovalla valolla. Näin pääsee vertaamaan ilmapiirin eroja keskenään. Ja toisekseen tein pikakäsittelyn heittämällä mallin valmiina odottavaan taustaan.
Kieltämättä on oikeastaan kuumottavan jännittävää tehdä kuvaamisia ”kelloa vastaan”. Onneksi olen ollut usein tilanteissa, jossa aikaa on käytettävissä vain tietty, muiden määrittelemä minuuttimäärä. Nyt tässä kuvauksessa minulla oli puoli tuntia aikaa kuvata nämä mainitut kuvat ja puoli tuntia aikaa käsittelyyn, ennen kuin kuvat esitin.
Mennään ensin pehmeän ja kovan valon kuvien vertailuun. Pehmeä valo oli rakennettu niin, että päävalo tuli mallin yläpuolelta metrisestä teltasta, tasoittava valo tuli 140cm octasta ja takairroitukset kummaltakin puolelta tuli 25x100cm stripeistä. Kovan valon kuvassa valaisukulmat ja -paikat olivat samoja, vain päävalon muokkain vaihtui 40cm beauty dishiin hunajakennolla ja taustairroituksiin käytin normikuupia hunajakennoilla. Tasoittavassa salamassa oli tässäkin tapauksessa kiinni 140cm octa.
Nämä kuvat ovat siis täysin käsittelemättömiä. Vasemman, pehmeämmän valaisun rauhallisuus erottuu melkoisen selkeästi oikean puolimmaisen kuvan raaemmasta piirtävyydestä. Näistä mallikuvista ei näe sitä, kuin kovempi metallin kautta heijastettu valo tuo esiin materiaalin struktuuria. Sen kaltaiset erot näkee käytännössä hyvin printatuista suurennoksista.
Normaalisti toki vielä kuvan käsittelyssä voimistettaisiin valaisun tyyliä ja vaikutelmaa. Mutta tällainen vertailu, jossa tosiaan ei olla tehty kuvalle mitään, on rehellisempi eron näkemisen kannalta.
Kasvoissa ja sulissa huomaa rauhallisemmat ja kauniimmat sävyleikit, oikealla oleva piirtävämpi valo luo rankemman vaikutelman.
Eli ei pehmeä ja kova valo muuta kuvaa täysin toiseksi, mutta selkeän eron ilmapiirissä se luo. Kuva on kuitenkin aina kokonaisuus, joten asento, ilme, asut, rekviisiitta, käsittely ja kaikki muukin kannattaa vielä samaan suuntaan valaisutyylin kanssa.
Mennäänpä sitten varsinaiseen kuvaan, jonka tein valmiiksi asti. Lähdin nimen omaan rakentamaan kokonaisuutta, jossa piirtävämmän valaisun kanssa edettäisiin yhteiseen suuntaan kaikessa muussakin.
Etukäteen oli selvää, minkä taustakuvan otan käyttöön. Oikealta puolelta tuleva voimakkaampi irroitus toimii taustan valoympyrän kanssa yhteen saaden aikaan valomaailman loogisuutta.
Eiköhän nyt ole tämä Fototourin Tampereen tilaisuus käyty läpi. Kuva-asioissa blogiin odottaa vuoroaan juttu mm samassa kuvauksessa käytetyt Canon 5Dmark4 ja Nikon D810 kumpikin 85mm f1.4 objektiivillä varustettuna. Ja viime lauantaina kuvattiin upeita kuvia, jossa ElinnaK:n meikit olivat isossa roolissa, joten sellaistakin on luvassa.
