Fiiliksiä Canon EOS R:stä

Viime joulukuussa sain ensimmäisen kerran käteeni oman Canon EOS R –kamerani, eli tuttavallisemmin “Ärrän”. Nyt kohta vuoden sen kanssa yhteistyötä tehneenä voin sanoa, että en vaihtaisi sitä mihinkään.

Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota oli se, että kamera sopi käteeni täydellisesti. Vaikka kyseessä on peilitön kamera, niin se on sopivan jämäkän kokoinen, eikä kuvaaminen tunnu räpeltämiseltä. Rungosta saa helposti tukevan otteen hyvin muotoillun kädensijan ansiosta. Kameraa voi jopa roikottaa parin sormen varassa ja se pysyy silti hyvässä tasapainossa kädessäni. En siis tarvinnut lisätukia tai akkukahvaa kameraan vain siksi, että siitä olisi huono pitää kiinni.

Valikot ja säädöt löytyivät helposti vanhana Canon-käyttäjänä, enkä juurikaan joutunut selailemaan ohjekirjaa. Vanha kamerani, Canon 5D Mark II, oli palvellut hyvin ja olin ollut siihen melko tyytyväinen, mutta aika kömpelöltähän se alkoi tuntua. Erityisesti kaipasin lisää nopeutta tarkennukseen ja kuvan ottoon, jolloin niiden joskus alle sekunnin kestävien tärkeiden hetkien taltiointi olisi helpompaa. Kuvauskohteenani on useimmiten ihminen tai eläin. 

Molemmat kuvat on kuvattu RF 24-105 f4 L IS USM –objektiivin kanssa. Oikeanpuoleisessa kuvassa on testailtu hämäräkuvausta ja kuvan isoarvo on 12 800. Kuvaa katselee kyllä ihan mielellään jopa 20×25 cm kuvakoossa, mutta kovasti suurempaa printtiä en tekisi kohinan vuoksi.

Harjoittelin uuden rungon kanssa kuvaamista aluksi koirani kanssa, joka onkin melkoisen haastava kuvauskohde millä tahansa kameralla. Koska rungossa ei ole eläimen silmän tunnistusta ja koirallani on melkoisen tumma naama, ei tarkennus ihan helposti pysynyt mukana täysillä juoksevan karvaturrin naamassa. Parannus vanhaan runkooni oli kuitenkin huikea! Myös hämärässä metsässä koiran touhuista sai upean tarkkoja kuvia, joten Ärrän hämärätarkennusta ei ole suotta kehuttu! Kohinattomia kuvista ei kuitenkaan saanut ainakaan minun objektiivillani ja liikkuvan kohteen kuvaamisen vaatimilla asetuksilla.  

Myös lapsikuvausta tehdessä pääsin uuden Ärrän kanssa huomattavasti helpommalla kuin aikaisemmin. Tämä runko yhdistettynä High Speed Sync -toimintoa tukeviin studiovaloihin sai aikaan ihmeen, jota en ole ennen kokenutkaan: yksikään 1-vuotiaan kuvaksen kuvista ei ollut epätarkka ja mainioita ilmeitä oli taltioituna runsaasti enemmän. Valinnan vaikeuttahan tämä tietysti kasvattaa! 

Molemmat kuvat on kuvattu RF 24-105 f4 L IS USM –objektiivilla, joka soveltuu lapsikuvaukseen studiossa aivan loistavasti. Tarkennus hoituu nopeasti ja kamera on hyvin tilanteen tasalla, vaikka kuvaaja joutuu keskittymään täysin muuhun kuin tekniikkaan. Menu –valikosta löytyvä valotuksen simulointi on loistava apuväline monissa kuvaustilanteissa, mutta studiossa kuvatessa se on syytä laittaa pois päältä.

Olen käyttänyt sekä Canon RF 24-105 f/4 L IS USM -objektiivia, että vanhempia Canon EF -objektiiveja adapterin kanssa. Uusi RF-objektiivi toimii hyvin sulavasti yhteen uuden rungon kanssa, koska myös sen tekniikka on uutta ja hiottu parhaiten tälle rungolle sopivaksi. EF-linssit toimivat myös moitteetta, mutta mielestäni hieman hitaammin ja tarkennus ei tapahdu aivan yhtä silmän räpäyksessä kuin RF-objektiivilla, mikä ei toki haittaa millään tavalla esimerkiksi aikuisten ihmisten muotokuvia tai maisemia kuvatessa. Automaattitarkennusta käyttäessä vanhat EF-objektiivit saattavat alkaa välillä vähän kovaäänisemmin hakea valmiiksi oikeaa tarkennuskohtaa, jos kuvassa on paljon tapahtumaa, kuten useampia ihmisiä. RF-objektiivi tarkentaa aina todella hiljaa ja sulavasti.

Kun objektiivin irrottaa rungosta, kennon eteen tulee suojalevyt, jotka olen kokenut todella suurena ilona! Varsinkin ulkona kuvatessa on aina mahdollisuus, että joku ötökkä tai nöyhtä lentää kameran sisään ja se onkin sitten hankalampi homma kaivella omin avuin ulos. Tästä suunnittelusta Canonille täydet pisteet! 

Vasemmanpuoleinen kuva on kuvattu Canon EF 24mm f/2.8 IS USM –objektiivin kanssa ja oikeanpuoleinen Canon EF 85mm f/1.8 USM –objektiivin kanssa. Molemmat toimivat tällaisessa kuvauksessa mainosti yhteen rungon kanssa.

Lopulliset kuvat ovat ymmärrettävästi aivan eri maailmasta kuin vanhan kamerani aikaansaamat. Oikeastaan voisin kuvata eroa siten, että suoraan kamerasta tulleet Ärrän kuvat ovat jo valmiiksi niin hyviä, että käsittelyyn ei mene juurikaan aikaa, ellei sitten halua tehdä jotain isompia efektejä. Esimerkiksi koevedoksia tehdessä monesti aikaisemmin säädin kuvia aika paljonkin, mutta nyt ne eivät oikeastaan vaadi mitään. Värit näyttävät hyvältä ja tarkkuus on printatuissakin kuvissa huikean hieno. Aikaa siis säästyy kuvankäsittelyssä. 

Molemmat kuvat on kuvattu Canon EF 70-200mm f/4L IS USM –objektiivin kanssa. Varsinkin vasemmanpuoleista kuvaa kuvatessa objektiivilla/rungolla oli hieman hankaluuksia löytää haluttua tarkennuskohtaa, minkä uskon johtuvan taustan voimakkaista kontrasteista. Kyseinen linssi ei mielestäni toimi aivan niin hyvin yhteen rungon kanssa kuin toivoisin, mutta rauhallisten mallien kanssa kuvatessa tällä ei ole kovin suurta merkitystä.

Loppupäätelmänä voisin sanoa, että Canon EOS R on juuri minulle sopiva kamera. Paljon on asioita, joita joku ammattilainen voisi kaivata, kuten useampi muistikorttipaikka tai vielä nopeampi sarjakuvaus, mutta ne eivät ole asioita, joita itse koen tarvitsevani. Oikean kameran valinnassa usein kyse on lopulta siitä, minkä kokee itselleen oleellisimpana tarpeena. Minulle tärkeätä kuvatessa on saada keskittyä mahdollisimman paljon itse kuvattavaan kohteeseen, mikä on mahdollista vain, jos tekniikan käytettävyys on intuitiivista ja näppärää. Riittävä nopeus, sekä tämän päivän kuvanlaatu ovat myös minulle tärkeitä ominaisuuksia. 

Petra Sertamo